Joo, elikkäs terve vaan kaikille jotka eksytte tätä lukemaan! Kyseessähän on siis ensimmäinen fanifiktioni. Voin samantien sanoa, että panostan siihen paljon ja aion kirjoittaa hyvin pitkän tarinan heti alkuunsa. Nälkäpeli on erittäin mahtava kirjasarja joten fiktioni kertoo siitä ;) Kaikki alkaa keskeltä Nälkäpeliä mutta olen suunnitellut, että kirjoitan tätä tarinaa omalla tavallani ehkä jopa Matkijanärheen saakka. Minulla on valmiina jo paljon tekstiä mutta lisäsin ensimmäisen pätkän tänne vasta nyt. Toivon että pidätte siitä! Lisäyksenä vielä: tämä on Katniss/Cato paritus (Katoniss) mutta menee aikansa, että noiden kahden välille mitään kunnollista syntyy ;D
Luku 1: Pidot
Cato
"Cato!" Kuulen kuinka Clove huutaa nimeäni Runsaudensarvella. Hänen piti mennä hakemaan meidän reppumme pidoista samalla kun minä vahtisin hänen selustaansa kauempana metsässä. Nyt hän on selvästi pulassa. Hänen äänestään kuulee, että hän on kauhuissaan. Juoksen niin lujaa kuin jaloistani pääsen ja puristan käsissäni keihästä. Pelkään että on jo liian myöhäistä. Silti valan itseeni uskoa siitä, että Clove on jotenkin onnistunut saamaan itsensä pulasta.
"Clove!" Huudan niin lujaa kuin hengästymiseltäni kykenen. Pelkään että on jo liian myöhäistä koska en kuule vastausta heti. 'Olisipa miekkani mukana,' ajattelen hätäisesti. Minulla on kuitenkin vain keihäs. Sitten joudun kiihdyttämään vauhtiani kun uusi avunhuuto kiirii ilmassa.
"Cato, auta!" Clove on selvästi hengenvaarassa, sillä muuten hän ei huutaisi noin. Pikkuhiljaa alan näkemään aukiolle jossa näen kolme hahmoa. Katniss, liekehtivä tyttö, makaa sivummalla ja Tresh retuuttaa Clovea ilmassa. Clove on ilmeisesti melkein saanut Katnissin hengiltä mutta joutunut nyt itse vaaraan. Tiedän että nyt on kiire. Sitten tapahtuu pahin. Tresh iskee kaksi kertaa Clovea kivellä päähän ja tiedän, että kaikki on jo myöhäistä. Hammasta purren juoksen metsästä aukiolle. Clove makaa maassa pelottavan hiljaa. Raivosta sokaistuneena viskaan keihään kohti karkuun juoksevaa Katnissia. Tresh kaappaa oman reppunsa lisäksi kakkosvyöykkeen repun.
"Ei! Clove!" Karjun hädissäni ja laskeudun polvilleni maahan. En välitä siitä että keihääni meni ohi ja Katniss sieppasi sen. En välitä mistään mitä ympärilläni tapahtuu. Kaappaan elottoman Cloven syliini ja halaan lujasti. Hänen silmiensä kiilto katoaa hetkellä minä hyvänsä.
"Älä jätä minua! Palaa luokseni!" Anelen kovaan ääneen. Kyyneleet kirpoavat silmiini vaikka sitä yritin välttää. Olen ammattilainen ja luonteeltani tappaja mutta silti kyynelehdin. Clove on ollut ainoa perheeni ulkopuolinen ihminen josta olen koskaan oikeasti välittänyt.
"Cato...rakastan sinua... Kosta heille puolestani ja voita kisa..." Clove kuiskaa minulle tuskin kuuluvalla äänellä. Sitten hän on kuollut. Tykki pamahtaa. Halaan edelleen elotonta tyttöä jota joskus saatoin jopa rakastaa. Sitten pyyhkäisen kyyneleeni. Ne eivät kuulu minulle. Minä en itke. Lasken Cloven ruumiin maahan ja silmiäni siristellen hampaat raivokkaassa irveessä nousen ylös. Suuntaan raivokkaan katseeni taivaalle ja käteni puristuvat lujasti nyrkkiin.
"Tapan teidät kaikki!" Huudan raivoissani ääneen tietoisena siitä, että äskeinen itkemisen tapainen saattoi näyttää heikolta yleisöstä. Tämä raivonpurkaus kuitenkin varmasti kertoo jokaiselle elävällä olennolle Capitolissa ja koko Panemissa, että Vyöhykkeen kaksi poikatribuutti on nyt entistäkin murhanhimoisempi.
Rauhoittelen itseäni hetken ja käännän katseeni sinne suuntaan jonne tyttö Vyöhykkeeltä 12 oli mennyt. Outoa on se, että tajuan hänen vielä katselevan minua. Kylmät siniset silmäni kohtaavat hänen silmänsä näinkin kaukaa. Hän tietää varmasti että olen tulossa tappamaan hänet vaikka en heti.
'Mitä vielä tuijotat Liekehtivä tyttö?' Ajattelen raivoissani mutta käännyn sitten. Ensin hoidan hengiltä Treshin. Hänhän se tappoi Cloven. Minun on kuitenkin pakko ensin hakea miekkani kauempaa metsästä, jonne sen jätin.
No, tässä oli ensimmäinen lukuni. Toivon todella, että piditte lukemastanne! Jos tarinan lukeminen loppuun asti kiinnostaa, niin toivon tietenkin paljon seuraajia ja arvosteluja. En anna tarkkaa aikaa seuraavan luvun ilmestymiselle mutta en julkaise sitä ennen kuin olen varma siitä, että tarinaani todella jaksaa joku lukea :D