Eka ficcini, joten älkää olko julmia. :3 Ja Antonio saa vähän jelppiä näiden kappaleiden välissä.
Ludwig istui huoneessaan, hän vain tuijotti kelloa. "Tik, tok" aika kului erittäin hitaasti, ja saksalaisella ei ollut yhtään mitään tekemistä. Ovelta kuului koputus, ja sotilas tuli sisään. "Mitä asiaa?" Ludwig sanoi närkästyneesti. "Führer haluaa tavata sinut heti. Henkilökohtaisesti." sotilas vastasi. 'Mikä muka voisi olla niin tärkeää, että itse Führer haluaa tavata minut henkilökohtaisesti? En ole mielestäni tehnyt mitään ihmeellisen erityistä' "Führer odottaa sinua huoneessaan." sotilas sanoi jämäkästi, ja lähti pois sulkemalla oven peräänsä. Ludwig suoristi pukunsa, nousi tuolilta, ja lähti. 'Mitäköhän minulle nyttenkin tapahtuu. Olen kuullut, että yleensä jos joutuu Führerin puhutteluun, niin siitä ei ikinä seuraa mitään hyvää'. Ludwig avasi huoneen oven. "Istu, ole hyvä. No niin, ei kun vain suoraan asiaan. Ludwig, lähetämme sinut joukkoinesi Suomeen. Lähtöön on vain noin pari viikkoa, joten ehdotan, että alat opetella suomea heti kun päästän sinut takaisin huoneeseesi. Olisi erittäin epämukavaa, jos emme voisi kunnolla kommunikoida suomalaisten joukkojen kanssa. Lähetin huoneeseesi Suomi-Saksa sanakirjan, ja yritä oppia mahdollisimman paljon. Siinä kaikki." Führer sanoi. "Ja, Mein Führer." Ludwig nousi, ja lähti huoneesta. 'Kaikkea sitä joutuu tekemään elämänsä aikana. Noh, pääsenpähän pois täältäkin hetkeksi.' Ludwig tuli huoneeseensa, otti sanakirjan, ja alkoi tunkea sanoja päähänsä.
Kello oli jotain noin vähän yli yksi yöllä, kun Ludwig tuli kotiin. "HEI LUDDYY! TÄÄL EI OO TARPEEKS KALJAA! VOIKSÄ KÄYDÄ OSTAA LISÄÄ?" Gilbert huusi keittiöstä. Gilbert oli juonut kaikki mahdolliset alkoholijuomat, joita hänen ulottuvillaan oli. "Ensiksi haluaisin kysyä, että miten helvetissä sinä pääsit kotiini, ja toiseksi, jos nyt NIIN paljon haluat sitä kaljaasi, niin voit kyllä käydä ostamassa sitä ihan itsekin. Vai loppuiko sulta taas rahat? Niin, ja kolmanneksi älä KOSKAAN kutsua minua enää Luddyksi." Ludwig sanoi ärsyyntyneesti. "Hei älä nyt pienistä suutu. Mikäs sanakirjainen sulla tossa on?" Gilbert kyseli. "Kuule se on Suomi-Saksa sanakirja. Vai etkö osaa enää edes lukea kunnolla?" Ludwig sanoi. "Mut miks sul on se? Et sä mitää tollast tarvii." Gilbert sanoi hikotellen. "Führer lähettää minut Suomeen parin viikon päästä. Joudun oppimaan suomea, että pystymme kommunikoimaan hyvin heidän kanssaan." Ludwig vastasi. "Mutta nyt minun kyllä pitää mennä nukkumaan. Olisi parasta jos sinäkin nyt jaksaisit mennä lepäilemään hiukan." "Okei, mut VAAN, jos saan nukkuu sun vieres." Gilbert vastasi. "Ja miksi ihmeessä haluaisit tehdä niin?" Ludwig sanoi, samalla kun meni rappusia ylös. "No, katsos, kun ei me olla nukuttu vierekkäin niin pitkään aikaan. Ja jos muistan oikein, niin sun vieres on tosi mukava nukkua. Varsinkin kun sul on noi IHANAN lihaksikkaat käsivarret! Ja muutenkin, oot aika kivan näkönen. Jos ymmärrät mitä tarkoitan, kesesesese." Gilbert sanoi, samalla virnistävän epäilyttävästi. "No ihan sama, kunhan et häiritse liikaa. Herätys on sitten klo. 7.00, joten varaudu siihen." Ludwig sanoi, kun he saapuivat huoneeseen. "JES! KIITTI NIIN PALJON! Mä lupaan, et hyvitän tän sulle joskus!" Ludwig huokaisi, ottaen paitaa pois. "Ja me tehään tää nakun eiks vaa?" Gilbert sanoi. "Ei todellakaan." Ludwig vastusti. "No, ei sitten. Ilonpilaaja."
Fusosososososososo~
"On vaan niin mukavaa kun on näin ihana ilma heti aamusta! Voisin mennä vaikkapas pienelle lenkille." Tino mietiskeli ääneen, kun katsoi ulos ikkunasta. Tino nousi sängystä, ja meni kylpyhuoneeseen. 'Kunnon suihku heti aamusta pitäisi piristää mukavasti' "Lämmin vai kylmä suihku? Hanatamago, kumpi olisi parempi tänään?" Tino kysyi, vaikka tiesi että koirat eivät osaa puhua. Hanatamago pysyi hiljaa. Parin minuutin päästä Hanatamago sanoi, tai oikeastaan päästi jonkinlaisen vingunnan tapaisen äänen. "Eli kylmä." Tino päätteli. "Pitää taas totutella kylmiin suihkuihin, kun olen kuullut, että Venäjä aikoisi hyökätä tänne Suomeen. Armeijassa nääs ei ole lämpimiä suihkuja! Oikeastaan siellä ei aina edes ole minkäänlaista suihkua…" Tino selitteli Hanatamagolle. Tino otti vaatteet pois, ja avasi suihkun. "Perkele, kuinka kylmä tää oikein on?" Tino kirosi. Suihkun jälkeen Tino meni ottamaan aamupalaa. Pitkän harkinnan jälkeen, Tino päätti ottaa ruisleipää, ja hän laittoi siihen päälle voita ja tomaattia. Juomaksi hän otti maitoa, vaikka yleensä hän ajatteli, että hänen pitäisi alkaa juoda mehua, ja lopettaa maidon juonti (kun olihan hän jo aikuinen). Mutta mitäs sille voi, jos on tottunut juomaan maitoa ruoan kanssa? "Aamupala syöty, ja sitten ei kuin vain lenkille!" Tino ponkaisi ylös tuolilta, ja otti ulkovaatteet. Hänellä oli vaaleansininen takki, vaaleansiniset housut, valkoinen huivi, ja ruskeat saappaat. "Ja menoks annilenoks!" Tino sanoi iloisesti hymyillen. 'Toivottavasti sää pysyy tällaisena koko päivän! Tai vaikka koko viikon! Ei, vaan koko elämäni ajan! Okei, menee vähän yli kyllä.' Tino ajatteli. 'Mitenköhän Berwaldilla menee? Nyt keksin! Voisin soittaa hänelle kun pääsen kotiin. Toivottavasti hänellä menee hyvin siellä Ruotsissa.' Lenkin jälkeen Tino meni ottamaan puhelinta, ja aikoi soittaa Berwaldille. Mutta puhelin soi ensin. "Haloo?" Tino vastasi. "Hyvä että vastasit. Tämä on erittäin tärkeää. Saksalaiset aikovat auttaa meitä mahdollisessa sodassa Venäjää vastaan. He kertoivat, että he aikovat lähettää saksalaisia tulemaan tänne noin muutaman viikon päästä, joten älä sitten ihmettele heitä. Nyt varmaan ajattelet, että sinun pitää oppia saksaa, mutta ei sinun tarvitse. Saksalaiset lupasivat, että he yrittäisivät oppia suomea niin nopeasti, kuin kykenevät. Ai niin, ja he sanoivat, että he haluaisivat lähettää yhden saksalaisen tänne Suomeen oppimaan suomea nopeammin. Sanoin heille, että kyllä se käy. Hän tulee sitten muutaman päivän kuluttua, joten varaudu mahdolliseen kielimuuriin. *tuut tuut…*" "Öh… Okei..?" Tino ei edes ehtinyt kunnolla reagoida tilanteeseen, kaikki tapahtui niin äkkiä. 'Miksi se justiinsa MULLE kertoi tosta asiasta? No, ihan sama. Nähdään sitten jonkin ajan päästä, että mitä oikein tapahtuu.'
Parin päivän kuluttua…
"On tämä kyllä jännä kirja…" Tino oli sohvalla lukemassa jotain kirjaa, minkä Berwald oli lähettänyt Ruotsista. Suomalaiseksi Tino oli ihmeellisen hyvä ruotsissa, yleensä suomalaiset eivät olleet hirvittävän kiinnostuneita ruotsista. Ovelta kuului jämäkkä koputus. "Hm? Kukakohan siellä on? En ole kutsunut ketään, enkä usko kenelläkään olevan minulle mitään asiakaan…" Tino nousi, ja avasi oven. Siellä oli saksalainen sotilas.
Toivottavasti piditte, ja olisi kiva jos laittaisit kommentin, ihan vaan siksi että tietäisin lukeeko kukaan tätä. Joo, eli kyseessä on siis eka ficcini. Paritus on kyllä ERITTÄIN harvinainen, en ainakaan itse ole löytänyt sellaista, mutta se juuri on se syy miksi päätin tehdä tämän :D mutta kyllä sille muitakin syitä on. Ja tässä vähän käännöksiä (mutta varmaan kyllä tiedätte mitä ne tarkoittavat):
Ja = kyllä
Führer = johtaja
Mein = minun
Ja, Mein Führer = Kyllä, johtajani.
Jotenkin noin.