Alkuun: Emme omista mitään seuraavista: Harry Potter, Fullmetal Alchemist, Ouran High School Host Club tai Bleach. Omistamme Ullan ja Lotan, koska olemme Ulla ja Lotta.
Tämä on siis cross-over edellä mainittujen sarjojen välillä. Tämän tavoite on olla hauska ja jännittävä, olemme kiitollisia palauteesta omistumisistamme siinä missä epäonnistumistammekin. Ja me tarkoittaa siis todellakin Ullaa ja Lottaa.
Tuemme lukuisia parituksia, joista osa on hettiä ja (suuri) osa poikarakkautta ja (pieni) osa tyttörakkautta.
Ensimmäinen kappale on Lotan.
"Tämä alkaa kuulostaa huonolta sadulta"
Kultahiuksinen poika tuijotti samentuneella katseella junan ikkunasta ulos. Ohi vilahtava maisema alkoi muuttua lainehtivista viljapelloista harmaiksi ja sumuisiksi nummiksi. 15-vuotiaan, mutta vuosia nuoremmalta näyttävän pojan mieli askarteli parin viime päivän tapahtumien ympärillä.
"Teräs, minulla on sinulle vihjeitä Viisasten kivestä", Mustang sanoi ja heitti pöydälleen Edwardin eteen mapin, jota oli juuri äsken silmäillyt. Silmää räpäyttämättä ja kääntämättä katsettaan everstistä Ed nappasi paperit käsiinsä.
"Eversti antaa aina vihjeitä, eikä mikään niistä ole oikea", hän vastasi sarkastisesti saaden Mustangin keskiyönsinisten silmien sävyn tummenemaan asteen verran. Edin toista suupieltä nyki, kun hän huomasi saaneensa everstin ärsyyntymään. Leikki, josta koskaan ei saanut kyllikseen.
"Vaikka vihjeen vastaanottaja onkin lyhyt, siirrymme korkeampaan lähestymistapaan", Mustang näpäytti takaisin saaden puolestaan lyhyemmän alkemistin katseen synkistymään. Eversti risti kätensä ja nojasi työpöytäänsä Edin kiristellessä hampaitaan kiukkuisesti.
'Älä suutu, hillitse itsesi, älä suo tuolle paskiaiselle mitään nautintoa siitä, että hän saa sinut räjähtämään, älä suutu, hallitse itsesi…' poika hoki mantraa mielessään Mustangin aloittaessa vihjeen esittelyä.
"Olen saanut luotettavalta taholta vihjeen…"
"Mistä?"
"Miten niin mistä?"
"Kuka antoi sinulle vihjeen?"
"Eräs luotettava lähde."
"Joka on?"
"Vakoojan serkku, mutta hän sai kuulla sen ystävältään, joka kuuli tämän ystävänsä tyttöystävältä, joka taas kuuli sen hienolta naistenmieheltä, jonka jälkeen en voikaan jäljittää edemmäs."
"Eli sinulta."
"… eli minulta, jep. Ei!"
"Jäit kiinni, älä yritä enää kierrellä."
Mustang huokaisi lopulta luovuttaen, vaikka tappio kirvelikin kuin sitruuna, jonka puolihaltianainen laittoi voileivän väliin.
"Niin siis… Luotettavalta taholta tullut vihje…"
"Siis sinulta."
"… kertoo, että eräässä linnassa kaukaisessa maassa…"
"Tämä alkaa kuulostaa huonolta sadulta."
"Siis linnassa kaukana täältä on Viisasten kivenä tunnettu nyrkinkokoinen murikka."
"No sehän tuli selvästi." Mustang painoi päänsä rintaa vasten ja huokaisi raskaasti Edwardin tuulettaessa voittoaan, kuin olisi ToSissaan.
Kurkkuaan rykien ja papereita kasaten Mustang kokosi itsensä:
"Ja sitten huonoihin uutisiin: joudun lähtemään mukaasi."
"Sinä mitä?"
"Tshyh, pentu hiljaa kun laumanjohtaja puhuu", Mustang ärähti Edille.
"Niin, joudun lähtemään mukaasi. Se linna on kaukana ja tarvitset oppaan. Alphonsen on muuten jäätävä tänne. Siellä liikahtelevat haarniskat ovat hieman tavallisempi näky, mutta puhuvaa katsotaan kahdesti ja vähän liiaksikin", eversti jatkoi selittämistään hitaasti ja rauhallisesti kuin selittäisi lapselle, miksei saanut ottaa suosikkileluaan mukaan ensimmäisenä koulupäivänä (koska suosikkilelu sattui näet olemaan iso kirves).Ed laittoi kätensä puuskaan ja tuhahti näytellen mahdollisimman loukkaantunutta.
Alphonselle oli vaikeaa esittää asia pehmeästi. Edin oli valittava sanansa tarkkaan, sillä poika ei halunnut rusentua kaksisataakiloisen haarniskan hyökätessä. Al ei aina osannut mitoittaa toimintaansa suhteuttaen sitä Edin vartaloon. Lopulta pienen suostuttelun jälkeen Al oli luvannut jäädä Resemboolin Pinako-tädin ja Winryn luokse.
Edin lähtiessä Rockbellien talosta ja Winry oli hihkunut hänen peräänsä "Voima olkoon kanssasi" ja palannut hihitellen takaisin sisälle taloon. Ed jäi odottamaan sitä kuinka seuraavaksi lentäisi jakoavain ilmojen halki ja mukana teipattu viesti, jossa kehotettiin käyttämään sitä muinaisen ja sivistyneen aseen rakentamiseen. Poika kuitenkin muisteli nähneensä kultaista maalia sisältävän spray-pullon keittiön pöydällä.
Rautatieasemalla Ed istuutui ruskean matkalaukkunsa päälle etsiskellen väkijoukosta erästä tummahiuksista everstiä. Käsiinsä nojaava poika kuitenkin luovutti lopulta ja luotti siihen, että Roy, siis Mustang, todellakin saapuisi paikalle ajoissa. Olihan heidän junalippunsa hänen hallussaan, että parempi olisi.
"Kiipesit tähyilemään kun et muuten näe?" Tuttu ääni palautti Edin maanpinnalle. Poika ponkaisi pystyyn matkalaukultaan ja kääntyi mulkoilemaan everstiä.
"Minä. En. Ole. Lyhyt. Senkin. Typerä. Naistennaurattaja", hän puhisi. Mustang nauroi hänen ilmeelleen ja kohautti olkiaan.
"Minkäs minä voin sille, että olen komea?" mies kysyi luoden flirttailevan katseen ohikulkevaan naiseen.
"Mutta se sikseen, tule", eversti vakavoitui ja viittasi kultahiuksisen pojalle seuraamaan.
Katsellessaan miehen selkään, Ed havainnoi, että Roy näytti tyylikkäältä ja jopa hyvältä vapaa-ajan puvussaan. Armeijan sininen puku oli väistynyt mustien suorien housujen ja puvuntakin tieltä, mutta valkoinen kauluspaita oli jäänyt. Tapa miten Mustang kantoi omaa matkalaukkuaan huolettomasti olkapäillään oli upea. Koko mies oli suorastaan syötävä hyvännäköinen. Ed punehtui lievästi poskiltaan ja mätki itseään mielessä opettajaansa rajummin.
He saapuivat erään pylvään väliin numero yhdeksän ja kymmenen väliin.
"Älä sano, erehdyit paikasta", Ed tokaisi laskien maahan matkalaukkunsa ja laittaen kätensä puuskaan.
"En, olemme aivan oikeassa paikassa", Mustang totesi katsellen huolellisesti ympärilleen. Ihmiset eivät tuntuneet kiinnittävän heihin huomiota ja eversti vaikutti tyytyväiseltä tilanteeseen. Ed pudisti päätänsä.
"Olemme pylvään kohdalla, enkä näe missään mitään salaista ovea mistä kuljetaan läpi ja pois jonnekin. Miksi edes rautatieasema?" poika valitti vilkuillen ympäriinsä. Ihmiset eivät todellakaan kiinnittäneet heihin huomiota. Tämä oli aivan liian kummallista.
"Koska menemme junalla", oli ainoa selitys mitä everstiltä tuli. Ed huokaisi marttyyrimaisesti ja suuntasi katseensa puusta ja raudasta kyhättyyn kattoon.
'Pyhä Martel, miksi minä jouduin juuri tuon alaiseksi?', hän ajatteli, vaikkei uskonutkaan mihinkään korkeampaan tahoon.
"Nyt", oli ainoa sana mitä Mustangilta pääsi miehen tarttuessa Ediä käsivarresta ja vetäessään pojan mukaansa. Veto oli varsin kova ja yllättävä, sillä poika sai hädin tuskin matkalaukkunsa mukaan. He humahtivat pylvään läpi ja päätyivät piilotetulle laiturille. Pylväästä heidän takanaan roikkui kilpi, joka kertoi aseman numeron. Ed tuijotti kulma kohollaan lukua hetken hiljaisuudessa.
"9 ja 3/4?"
"Niin?"
"Se on typerä luku."
"Jos sinä sen niin haluat ilmaista."
"Tämä sitä paitsi rikkoo lakeja."
"Minkä lakia?"
"Alkemian."
"Ehkä niin. Mutta tässä on mukana taikaa."
"Taikuutta löytyy vain lasten saduista."
"Sanoit itse pari päivää sitten, että tämä alkaa vaikuttaa huonolta sadulta." Ed huokaisi pyöräyttäen isoja kultaisia silmiään ja lampsi Mustangin perään kohti odottavaa junaa. Poika ei juuri jaksanut väitellä asiasta everstin kanssa, joka – kumma kyllä – piti tätä ihan normaalina asiana.
Niin heidän matkansa oli alkanut. Mustang oli painanut hattunsa kasvojen suojaksi ja sanonut ottavansa nokoset, koska matka oli pitkä ja hän voisi nukkua pois väsymystään, jonka Hawkeyen ylitöiden aiheuttivat. Ennen miehen nukahtamista Ed oli kysynyt miten eversti selitti poissaolonsa ja miten paperinpyörityskoneisto toimi hänen lähdettyä. Mustang oli selittänyt, että oli sanonut lähtevänsä kerrankin kenttäreissulle ja tekemään tutkimustyötä. Koneisto taas sujui rullaavasti Rizan valvovan silmän ja vakaan ampumakäden avulla. Ed muistelikin, että Hawkeyellä oli kaksi asetta, toisessa oli oikeita luoteja ja toisessa vain paukkupanoksia uhkailuun. Johto oli kyllästynyt Mustangin työhuoneen seiniin, jotka olivat täynnä luodin reikiä.
Nyt Ed vain istui tuijottaen vaihtuvaa maisemaa korvissaan raiteiden kolina ja kevyt kuorsaus.
Seuraava kappale on Ullan Bleach-kappale. Käy katsomassa se täältä ensi maanantaina, kiitos. Yritin parhaani sen kanssa! Jättäkää kommentti kun lähdette odottamaan.