Otsikko: Vihaatko sinäkin minua?
Kirjoittaja: Washu
Paritus/Päähenkilöt: PreussiXKanada (GilbertXMatthew
Beta: -
Varoitukset: Kiroilua, yaoita, väkivaltaa...
Ikäraja: k-15 ainakin ehkä enemmänkin luvuissa joissa yaoita...
Tyylilaji: Romanssi, ystävyys ja angst.
Juoniselvitys: Kanadasta tuntuu, että kaikki vihaavat häntä. Kukaan ei huomaa häntä ja kaikki vain "polkevat" hänen ylitseen. Mutta sitten kuvioihin tulee mukaan Preussi.
A/N: Ensimmäinen Hetalia fanfictini. Yleensä kirjoitan vain Inuyasha aiheisia fictejä... Toivottavasti pidätte...
Prologi
Nuori mies istui sateessa puun alla. Hän oli vetänyt polvet vasten kehoaan ja kyyristynyt niin pieneksi, kuin kykeni. Miehen vaaleista hiuksista tippui vettä ja hänen taivaan siniset silmänsä olivat puoliksi kiinni.
"He vihaavat minua..." Matthew kuiskasi hiljaa. Kyyneleet virtasivat hänen poskiaan pitkin ja sekoittuivat sadeveteen.
"He vihaavat minua!" Mies huusi niin lujaa, kuin kykeni ja nojasi yhä voimakkaammin puuta vasten.
"Kuka sinua muka vihaa Kanada?" Matthew kuuli äänen kysyvän takanaan. Nuori mies hätkähti ja käännähti äkisti. Gilbert nojaili tavanomainen virnistys kasvoillaan puuta vasten ja tuijotti punaisilla silmillään suoraan Kanadaa.
"P-P-preussi!" Mies vingahti hädissään. Vanhempi mies muutti asentoaan, mutta ei irrottanut katsettaan Matthewista.
"Kuka sinua muka vihaa?" Hän toisti kysymyksen. Kanada pyyhki silmiään hihaansa ja sai aikaan pienen hymyn tapaisen.
"N-no... kun..." Nuori mies änkytti ja katsahti Preussiin, joka tuijotti yhä suorastaan kiihkeästi häneen. Matthew punastui hieman.
"Englanti, Ranska ja Amerikka vihaavat minua. He... he..." Kanada piti pienen tauon ja nieleskeli kuuluvasti.
"He eivät huomaa minua. He eivät välitä minusta." Mies sopersi ja kyyneleet alkoivat valua uudestaan pitkin hänen poskiaan.
"He... Vain sivuuttavat minut, kuin minua ei olisi olemassakaan!" Tämän sanottuaan Matthew hautasi kasvonsa käsiinsä. Hänestä tuntui niin pahalta. Kukaan ei välittänyt hänestä. Kaikki vihasivat häntä. Gilbert katseli hetken nyyhkyttävää nuorta miestä, mutta tarrasi sitten tätä kädestä ja veti pystöön.
"Ei sinua kukaan vihaa. En minä ainakaan!" Preussi tiuskaisi. Kanada katseli miestä hetken hiljaa. Kyyneleet valuivat vieläkin hänen suurista sinisistä silmistään, mutta nyt hän hymyili.
"P-pidätkö sinä minusta?" Matthew kuiskasi hiljaa, punastui hieman ja katsahti jalkoihinsa, sillä hän ei uskaltanut kohdata suuremman miehen pistävää katsetta. Nyt oli Gilbertin vuoro muuttua punaiseksi.
"Tuota... Kyllä minä sinusta pidän. Olet avulias ja mukava."
`Sekä pirun söpö.`Preussi lisäsi vielä mielessään. Nyt Kanada oli lakannut itkemästä ja hymyili suorastaan viehättävästi.
"Minusta on mukava, että olet sitä mieltä. Kiitos!" Nuori mies hymähti.
"Mutta en ole niin varma mitä muut ajattelevat minusta. Hei eivät huomaa minua. Ei edes veljeni." Matthew sopersi ja nosti katseensa Preussiin joka näytti mietteliäältä.
"Mitä jos tulisit minun luokseni vähäksi aikaa asumaan? Annetaan veljellesi vähän huolenaihetta. Sitten hän kyllä huomaa sinut." Mies tokaisi ilkikurisesti ja virnisti.
"E-en minä oikein tiedä. En tahtoisi aiheuttaa muille huolta." Kanada vastusteli, vaikka ajatus selvästi miellytti häntä.
`Voisi olla kerrankin mukavaa asua sellaisen kanssa, joka huomaa minut.`Mies ajatteli ja rohkaistui.
"Tai... no... Ehkä se ei tekisi minulle pahaa. Vaikka kahdeksi viikoksi, jos siitä ei ole sinulle vaivaa, Preussi." Matthew sanoi ja tunsi kuinka hänen poskiaan alkoi kuumottaa. Vanhempi mies naurahti.
"Hyvä päätös. Minä odotan teitä huomeniltana tässä samassa paikassa. Sopiiko?"
"K-kyllä!" Kanada änkytti.
"Sopii hyvin."
"Hyvä ja ainiin voit sanoa minua Gilbertiksi." Preussi tokaisi ja katosi sateiseen iltaan. Matthew jäi vielä hetkeksi puun olle. Alfred ei tulisi pitämään tästä.
Jatkuu jossain vaiheessa... ;)