Varoitukset: Koko idea on aika outo?

Paritukset: Arlong/Nami ja Enel/Nami, mutta kumpaakaan ei varsinaisesti tapahdu.

Disclaimer: Hahmot omistaa Eiichiro Oda, minä vain kirjoitan fanitarinaa, josta en saa mitään tuottoakaan.

A/N: Tämä fic siis koostuu pelkistä drabbleista, jotka liittyvät toisiinsa, mutta ajankululla ei yleensä ole merkitystä, eikä tässä ole hirveästi jatkumoa, eli nämä voi melko pitkälti lukea erillisiniä tarinoina. Tässä ei myöskään ole varsinaista juonta, vaan pelkkiä pätkiä heidän oleilustaan Enelin laivalla ennen Fairy Vearthiin pääsemistä, mahdollisesti sen jälkeenkin.

Nyt olette varoitettuja, joten jatkakaa omalla vastuulla.

Arlong ei enää ollut varma siitä, mitä tekisi. Hän oli paennut Merivoimien kynsistä puolimatkassa kohti Enies Lobbya ajatuksenaan palata kotimaahansa, mutta hän ei ollut hetken hulluudessaan ottanut huomioon olevansa Grand Linella.

Kyllä, hän oli kalamies, joten hän ei tarvinnut aivan välttämättä laivaa päästäkseen pisteestä A pisteeseen B, mutta uiminen Grand Linen halki oli sulaa hulluutta. Hänellä ei ollut lokitikkua, joten hänellä ei ollut juuri mitään hajua siitä, minne hän oli menossa.

Toinen ongelma, jota hän ei ollut ottanut huomioon kun hetken mielijohteesta oli päättänyt paeta, oli se, että hänen arvattaisiin suuntaavan takaisin kotiinsa, joten jos hän jollain ihmeen keinolla sinne pääsisikin, häntä vastassa olisi Merivoimat ja hän olisi takaisin lähtöpisteessä.

Eli Arlong oli ensimmäistä kertaa elämässään kertakaikkisen pulassa.

"Hei, tuletko mukaani Fairy Vearthiin?"

Arlong säpsähti ja kääntyi ympäri nähdäkseen eriskummallisen näyn: joku täysin vieras tyyppi seisoi lentävän… laivansa reunalla ja katseli häntä kärsimättömän näköisenä. Arlong tuijotti näkyä pitkään ennen kuin avasi suunsa.

"Minne?" Muut kysymykset olivat turhia. Arlong ei välittänyt siitä, kuka tuo oli tai miksi hänen laivansa lensi tai miksi hän halusi Arlongin mukaansa. Pääasia oli, että tämä saattoi juuri olla tarjoamassa hänelle kyytiä merivoimien ulottumattomiin.

"Fairy Vearthiin", mies vastasi ja osoitti taivaalle, kuun suunnille "Alukseni menetti yhtäkkiä korkeutta ja satuit kohdalle, niin ajattelin tarjota kyydin jos kiinnostaa."

Arlong katsoi alusta, sitten kuuta ja sitten taas alusta. Lopulta hän virnisti.

"Tulen."