Tunsin katseen niskassani. Kun käännyin katsomaan hän tuijotti minua kapeilla silmillään, joissa mustuainen oli vain pieni piste vihreällä välkkeellä.
Olin väsynyt, enkä jaksanut välittää enempää, vaan käänsin katseeni pois jatkaakseni matkaa. Seuraavaksi pitkät sormet painuivat olkapääni heikkoihin lihaksiini ja käheä, hieman matalahko ääni särähti korvaani.
"Tarvitsisitko nostetta?" Käännyin katsomaan häntä, pihdit irtoamatta olastani. Tuo virne, terävien hampoaitten paljastuessa hänen suustaan. Pieni vinkaus olisi kuulunut ennen kurkustani, mutta nyt, säpsähdin vain hänen katseensa sävystä.
Sinä olet jo tahrannut ja vanginnut minut, mitä haluat?
Tapojeni vastaisesti, nyökkäsin. "Miksei." Se sana karkasi suustani. Minä tosiaan kaipasin jotain piristettä.
Ja keltatukkainen paholainen näytti siltä kuin olisi saanut tietää voittaneensa lotossa. Toinen käsi sujahti taskuuni, laittoi jonkin painamaan sen pohjaa.
Seuraavassa hetkessä näin välähdyksen virneestä, joka ei sisältänyt pahuutta, tönäisyn väkijoukkoa kohti.
Ja olit poissa.
Ihmisten katseet tuntuivat selässäni kun törmäsin pitkään tyttöön, hänen kylkeensä. Hänen kapeat silmänsä vilkaisivat ylitseni ja kääntyivät saman tein pois, kun minä en ole mitään.
Hän oli oikeassa.
En välitä, enkä tule välittämään. Näen Mamorin pirteän hiuspehkon kauempana, Suzunan hyppelehtimässä hänen vieressään.
Nostan kättäni ja lähden kävelemään heitä kohti.
Vilkaisen taakseni, näen sinut virnistämässä kuin hullu.
Minulleko?