A/N:
toukokuu/2010

Aloin siirtää suomenkielisiä tarinoitani sulka-nimimerkille. Prosessi tulee olemaan jokseenkin hitaanpuoleinen sillä korjaan samalla aikaisempien kappaleitten kielioppia ja rakennetta ennen kuin siirryn ihka uusiin kappaleisiin.

Star Wars on syvin rakkauteni ja nyt sitten uskaltauduin kirjoittamaan siitä omalla kielelläni. Toivottavasti tarina löytää joitain lukijoita.
Kaikki henkilöhahmot, paikat ja niin edelleen (lukuunottamatta niitä, jotka olen itse keksinyt), ovat George Lucasin omaisuutta. Kaikki omistusoikeudet ja rahatulot kuuluvat nimenomaiselle herralle. Mainonnan ja myynnin mestarille. Voima hänen kanssaan.

TÄHTIEN SAMMUESSA
Luku 1

Jokaisella tähdellä on oma aikansa, vaikka valoa ei kestäisi kauan. Sijoittuu aikaan hiukan ennen ESB:tä. Luke ja Han tehtävällä, joka ei mene aivan odotusten mukaisesti. Mukana tietenkin Vader.

Avaruus oli äärettömän pimeä, sillä ajatuksella Darth Vader huvitti itseään seistessään tähtituhoojan komentosillalla kädet selkänsä takana. Satunnaiset valonpilkahdukset, nuo miljoonat pienet aurinkot ja niitä kiertävät vielä pienemmät satelliitit eivät mitenkään pystyneet hälventämään sitä hiljaisuutta ja pimeyttä, mikä maailmankaikkeudessa vallitsi. Pimeys oli kosminen laki, sen Darth Vader tunnusti omaksi uskokseen. Pimeys oli absoluuttista valtaa, sillä se oli itse absoluuttisesti oman olemassaolonsa perusta.

Hänen hengityksensä katkesi hetkeksi hänen huomionsa kiinnittyessä sammuvaan tähteen, jonka ohitse Executor lipui majesteetillisen hitaasti, tarpeeksi kaukana välttääkseen siitä välittyvän säteilyn. Laivan suojat olivat maksimissaan, mutta näinkin kaukana, Vader tiesi katsomatta edessään vilkkuvaan näyttöpäätteeseen, säteilyarvot olivat lähellä kriittistä pistettä. Laivan henkilökunta oli tavanomaista levottomampi eikä heidän levottomuuteensa johtunut ainoastaan heidän aluksensa omistajan ja herran läsnäolosta.

Tähden säteily häiritsi laivan skannereitten toimintaa, näin lähellä oli mahdotonta saada selkeitä lukuja ympäröivästä avaruudesta. Sammuva punainen jättiläinen oli jokaiselle laivassa olijalle vaaraksi, mukaan lukien itse lordi Vader.

Vaara oli yhdentekevää, Vader käänsi katseensa verenpunaisena hohkaavasta taivaankappaleesta haarniskansa vääristämän hengityksen jatkuessa katkeamatta. Mitä merkitsi yksi kuoleva tähti? Syötyään kaiken energiansa ja ahmaistuaan itseään kiertävät, nyt jo kaikesta elämästä kuolleet planeetat, se hupenisi itsestään, kutistuisi kokoon.

Jäljelle ei jäisi muuta kuin hyytävää pimeyttä.

Ajatus ei lohduttanut häntä, ei kuohuttanut Sithin mustan lordin tunteita. Hän hyväksyi tosiasian filosofisen tyynesti. Kuolema oli väistämätön tosiasia. Hänen kämmenensä puristuivat yhteen, nahka natisi hiljaisesti kuin säestäkseen kantajansa ajatuksia. Silti...

Hänen katseensa kääntyi jälleen kohti kuolevaa taivaankappaletta. Joskus sekin oli palanut kirkkaasti kuin soihtu.

Mikä sääli. Valita hetken kirkas valo ja kuolla sitten kituen pois. Hänen kämmentensä ote heltisi, nahka narahti jälleen hiljaa. Ajatus sai hänet ärtyneeksi. Vader käännähti yllättäen ympäri ja asteli pois ikkunan äärestä.

"Komentaja", Vader viittasi adjutantin lähemmäs. "Ilmoittakaa minulle saavuttuamme perille." Keisari oli antanut hänelle tämän tehtävän, hän veisi sen loppuun. Darth Vader oli mies, joka ei luistanut vastuuta, mutta se ei tarkoittanut sitä, että hänen olisi seistävä koko matka tähtituhoojansa komentosillalla.

"Kyllä, lordi Vader." Mies teki kiireesti kunniaa, vaikka Vader ei kiinnittänyt häneen enää huomiota. Hän aisti alaistensa helpotuksen, se melkein huvitti häntä. He pelkäsivät häntä, syystäkin.

Lordi Vaderin metodit purkaa mahdollinen ärtymyksensä olivat jokaisella tiedossa, ja Kuolemantähden tuhouduttua Sithin musta lordi oli osoittanut tavanomaista enemmän ärtyneisyyden merkkejä.

Mies mustan naamion takana tunsi sokaisevan vihan leimahtavan sisällään. Hän veti syvään henkeä, antautui tunteelle. Hyvä, viha oli hyvä...Hän antoi tunteen hyökyä ylitseen hyökyaallon tavoin, antautui sille täydellisesti. Hetken aikaa Vader tunsi olevansa yhtä tunteen tuoman vallantunteen kanssa. Voiman pimeä puoli sai hänet aina huumaantumaan, unohtamaan kaiken muun. Vain sillä oli väliä - Voimalla. Darth Vader tunsi hymyilevänsä naamionsa takana poistuessaan komentosillalta musta viitta perässään hulmuten. Kaikki tähdet sammuivat aikanaan.

Pimeys oli jälleen läpitunkematonta.

o O o

"Tämä on kyllä vihoviimeinen kerta kun annan sinun houkutella itseni mukaan näille kamikaze-tehtävillesi!" kapteeni Solo ärisi comlinkkiinsä ohjatessaan Millenium Falconia ristitulten sarjassa. Huolimatta miehen taitavissa ohjausotteissa laiva heittelehti satunnaisten laseriskujen osuessa sen suojiin. Hätävalot vilkkuivat ja Chewbacca murahti muistuttaen Hania, että syyttelyjen sijaan tärkempää oli nyt keskittyä ohjaamiseen.

Sitä paitsi Han tiesi itsekin syytösten olevan kohtuuttomia, mutta hän oli vihainen. Ehkä enemmän itselleen kuin ystävälleen siitä, että jälleen kerran löysi itsensä keskeltä sotatannerta. Hänet! Salakuljettajan ja onnenonkijan, joka ennen oli kuollakseen välttänyt kaikkea politiikkaan ja, omasta mielestään, lapsellisiin ismeihin ja ideologioihin liittyvää. Hänen ideologiansa oli yksinkertainen: raha. Jostain syystä tässä hän kuitenkin jälleen oli, riskeeraamassa oman henkensä ja pakenemassa imperiumin tähtilaivastoa vailla toivoakaan palkkiosta.

Olet sentään elossa, pieni ääni hänen sisällään supatti, mutta mies tuhahti sanoille. Elossa pysyminen ei riittänyt ainoaksi korvaukseksi Hanille, hän piti itsestäänselvänä selviytymistään. Hän vilkaisi sivusilmällään karvaista wookieperämiestä, väänsi nopeasti ohjausvivusta väistäen näin sarjan laserlaukauksia, jotka tähtiristeilijä lähetti hänen suuntaansa. Hän oli tullut pehmeämmäksi, Han päätti viimein, kiepautti Falconia jälleen ympäri. Pehmennyt päästä. Muuta selitystä ei ollut sille, että hän löysi itsensä tästä tilanteesta.

Vino hymy vilahti miehen kasvoilla. Yksi asia oli ainakin varmaa. Hänen elämänsä ei lähiaikoina ollut ainakaan tullut kovin tylsäksi. Sitten miehen hymy hyytyi. Hän vilkaisi turhan pitkän ajan hiljaisena pysynyttä kovaäänistä.

"Luke?"

Hetken aikaa radiosta ei kuulunut kuin kohinasta ja jotain huolenkaltaista kirpaisi corelliaanin sydänalaa. Hän yritti tähytä ikkunasta ulos minkä ohjaamiseltaan kykeni.

"Kuulostat ihan sedältäni!" kaiuttimet kuuluttuvat nuoren miehen rätisevät sanat ja Han huokaisi helpotuksesta tunnistaessaan Luken äänen. "Minä en voi paljoa vaikuttaa siihen, missä keisarilliset risteilijät päättävät täydentä..." Luke Skywalker keskeytti yllättäen.

Han huomasi saman tien sen minkä Lukekin. Se tuli suoraan heitä kohti: mustanharmaa lepakkomainen hävittäjä. Miten se oli onnistunut yllättämään hänet, Han ihmetteli hetken aikaa adrenaliinisuihkun saadessa hänen sydämensä hakkaamaan villisti. Falconin kaikki suojateho oli takana. Yksikin suora ammus ja Falcon olisi historiaa, sen mukana myös aluksen pilotti ja karvainen perämies.

Samalla hetkellä jotain vilahti Falconin ohjaamon ohitse, kolhiutunut X-siipinen ampui sarjan laukauksia, ja heitä kohti lentänyt TIE-hävittäjä leimahti liekkeihin. Falcon lensi sammuvan räjähdyksen lävitse vahingoittumattomana – tällä kertaa.

"Kiitti poju!"Hanilla saattoi olla monia vikoja, ainakin erään tietyn prinsessan nälväisyjen perusteella, mutta kiitoksen panttaaminen ei kuulunut niihin. Joka tapauksessa oli vain ajan kysymys milloin heidät saataisin kiinni, ellei... Han vilkaisi huolestuneena aluksen tietokoneen näyttöpäätettä. Vielä pieni hetki ja he pystyisivät hyppäämään valonnopeuteen.

Alus vavahti jälleen ja moottori ulvahti korviasärkevästi. Nopea vilkaisu kertoi Hanille, että risteilijä saavutti heitä koko ajan. Miehen helpotus oli siis suunnaton aluksen päästäessä vihdoin ja viimein ilmoille kirkkaasti kaikuvan signaalin. Hänen hermostuksensa väheni huomattavasti hänen kurkottaessaan kohti Falconin ohjainsäätimiä.

"Me häivymmme nyt", hän ilmoitti. "Oletko mukana?"

"Tässä vieressä", Luke informoi ystäväänsä selkeästi helpottuneena siitä, että Falconin tietokone oli vihdoinkin saanut prosessoitua koordinaatit.

Han väänsi vivusta. Falconin moottori ulvahti vielä kerran, eikä sen jälkeen näkynyt muuta kuin kirkkaita tähtiä.

Luken X-siipinen ponkaisi valonnopeuteen Hanin perässä ja jätti keisarilliset taakseen. Hän oli ärtynyt, tai rehellisesti sanottuna, hieman enemmänkin kuin vain ärtynyt. Kaikki oli sujunut niin täydellisen hyvin tähän asti. Yksinkertainen tehtävä, niin hän oli sanonut Hanille ja niin hän oli itsekin uskonut.

Heidän oli pitänyt vain lentää rutiinilento Tabainelle ja käydä hakemassa muutama varaosa, joita kapinaliitto tarvitsi heidän tulevan tukikohtansa suojageneraattaria varten. Generaattoria enemmän, Luken oli myönnettävä se itselleen tähtien vilahtaessa X-siipisen ikkunan ohi, hän oli kuitenkin tarvinnut tätä reissua. Hänestä tuntui kuin hän olisi voinut tukehtua. Siitä lähtien kun hän oli räjäyttänyt Kuolemantähden, hän oli joutunut itselleen vieraan ja jokseenkin vaivaannuttavan huomion osaksi. Muut kapinnalliset puhuivat hänestä kuin sankarista.

Sankari, aivan kuten hänen isänsä oli ollut. Luken sormet puristuivat X-siipisen ohjauslaitteiston ympärille hänen myöntäessään ajatus itselle. Sitä hän halusi, olla isänsä veroinen. Jediritari ja sankari, mutta syvällä sisimmässään Lukea vaivasi epämääräinen pelko siitä pystyisikö hän koskaan saavuttamaan tuon toiveen.

Ben Kenobi oli kuollut, kukaan ei ollut ohjaamassa häntä Voiman käytössä. Toisinaan hänestä tuntui kuitenkin siltä, kuin Ben olisi yhä läsnä auttamassa häntä.

Siitä, kun Luke oli oli jättänyt Tatooinen aavikkoplaneetan, oli kulunut aikaa. Hän oli kehittynyt, kasvanut, oppinut, mutta silti - Luke puristi silmänsä kiinni kuunnellen koneensa ja avaruuden rauhoittavaa huminaa - hän tunsi olonsa hetkittäin niin eksyneeksi. Miten hän voisi koskaan saavuttaa vanhan jediritarin tason? Kostaa niin isänsä kuin lyhytaikaisen mestarinsa kuoleman?

Ajatus mustasta hirviöstä, joka oli vastuussa Luken suurimmista kärsimyksistä, sai kylmät väreet kulkemaan pitkin nuoren miehen selkärankaa. Mikä sääli, että Vader ei ollut Kuolemantähdellä sen räjähtäessä...

Luke kuuli huolestuneelta kuulostavan piipahduksen, jonka aluksen kaiuttimet toistivat. Hän avasi silmänsä huokaistessaan. Hänen ei tarvinnut edes vilkaista näyttöruutua, jotta hän tietäisi mitä se kertoi hänelle.

"Ei mitään hätää Artoo", Luke vakuutti laivan astrodroidille. "Olin vain ajatuksissani...Harmi, että tehtävämme epäonnistui." Hän keskitti katseensa jälleen ohi vilahtaviin tähtiin.

Pieni, pyöreä droidi päästi ilmoille sarjan lohduttavalta kuulostavia piippauksia.

Luke hymähti. "Niinpä", hän vastasi lukien aluksen tietokoneen hänelle kääntämän viestin. "Parempi onni sitten ensi kerralla", hänen hymynsä muuttui katkeraksi.

Turha luulo.

Siitä hetkestä lähtien kun keisarikunta oli luvannut parin miljoonan krediiitin palkkion hänen päästään kapinaliiton komentajat olivat tulleet vastahakoisiksi päästämään Lukea minkäänlaisille sooloreissuille. Oli suorastaan ihme, että he olivat antaneet hänelle luvan näinkin triviaaliin tehtävään. Ehkä juuri siksi, Luke pohti hajamielisesti ja hänen suupielensä kiristyivät jälleen aavistuksenomaisesti.

He eivät olisi mielissään tästä käänteestä, ja Luke pahoin pelkäsi, että hänen seuraava komennuksensa ei liittyisi lentämiseen vähäisimmissäkään määrin.

Hänellä oli sentään Rogue-ryhmänsä, ystävänsä, prinsessa...Luke hymyili mielikuvalleen prinsessa Leiasta. Miten täydellisesti hänen elämänsä oli muuttunut sen jälkeen, kun hän oli nähnyt pätkän prinsessan hologrammista enonsa korjausvarastossa, miten se oli johtanut hänet ensin Benin ja Hanin luokse ja sitten Kuolemantähdelle...

Luke pudisti päätän ja ravisti itsensä irti näistä ajatuksista painaessaan samalla radionäppäintä. "Kaikki kunnossa Han?" hän kysyi hitusen huolissaan. Toivottavasti corelliaani ei ollut kovin ärtynyt. Han tuppasi suhtautumaan alukseensa varsin suojelevasti, ja Falcon oli joutunut aikamoiseen tulitukseen. Imperiumilla oli toisinaan hyvinkin tarkat tiedot niistä aluksista, jotka olivat auttaneet kapinaliittoa. Etenkin Kuolemantähteä vastaan. Jälleen kerran kiukku nosti päätään Luken sisällä, mutta ketä kohtaan?

Hän tunsi olevansa osittain vastuussa siitä, että Hanin aluksen tuntomerkit oli levitetty nyt melkein jokaiseen keisarikunnan piirikuntaan. Ikään kuin se ei olisi riittänyt, että Hanilla oli jo entuudestaan Huttien rikollisliigan antaman etsintäkuulutus itsestään.

"Olen kokenyt pahempiakin päiviä", salakuljettajan jokseenkin nyrpeä vastaus keskeytti Luken mietteet, "joskaan tällä hetkellä yksikään ei tule mieleen." Radioääni rätisi ja rahisi epätavallisen paljon. He varmaankin ohittivat jonkinlaista sähkömagneettista energiakenttää parhaillaan.

"Falcon koki aikamoisia kolhuja", Hanin kohinan vääristämä ääni jatkoi. Falconin perämiehen ulvahdus vahvisti miehen sanoja, "ja hypermoottori tuntuu yskivän pahanlaisesti. Meidän pitänee pysähtyä vähäksi aikaa korjaamaan Falconia."

Luke huokaisi. Ainakaan heidän ei tarvitsisi heti paikalla palata takaisin tukikohtaan. Han tuskin kaipasi itsekään sinne erityisen paljon.

Hyvä on", hän totesi viimein. "Minä tulen kanssanne. Kerro vain minne haluatte suunnata." Hän vilkaisi ympärilleen kiitäviin tähtiin. Falconin moottori päästi ilmoille valittavan äänen, jonka radio välitti Luken alukseen. Hän tunsi hymyn kohoavan huulilleen kuullessaan Hanin kiroavan kovaan ääneen, ja wookien ulvahtavan jotain kapteenille.

"Tässä koordinaatit", Han ilmoitti hetken kuluttua, ja X-siipisen tietokone väläytti valoja vastaanottaessaan Falconista tulevan viestin.

"Tsen'bar?" Luke vahvisti otsa mietteliäästi rypyssä, nopea vilkaisu aluksen tietokantaan ei vakuuttanut ainakaan häntä. "Oletko nyt aivan varma...?"

Han murahti, hänen tyypillinen itsevarmuutensa oli palaamassa. "Kuule poju..." Luke irvisti radion entistä pahemmalle rätinälle. "Sinun sietäisi luottaa minuun hitusen enemmän", Luke melkein saattoi nähdä omahyväisen hymyn miehen kasvoilla. "Tsen'bar on paikka, joka ei voisi vähempää kiinnostaa keisarikuntaa. He eivät turhaan riskeeraa kallisarvoista kalustoaan siihen systeemiin. Se on täydellinen paikka meille. Sitä paitsi minulla on siellä ystäviä..."

Luke huokaisi. "Hyvä on. Näytä tietä." Hän syötti uudet koordinaatit koneeseen.

Ainakin he olivat päässeet lähtemään yhtenä palana. Asiat voisivat olla aina huonommin.