Westminster Abbey, lokakuu 1483

Elizabeth Woodville katseli ilmeettömänä, kun kymmenet vesinorot valuivat pitkin lasiin kuvattujen enkeleiden kasvoja, jotka kilvan lauloivat ylistystä Jumalalle.

Hän oli pitkä, laiha nainen, jonka kivisten kasvojen ilmettä oli vaikea tulkita.

Ennen hän oli ollut Englannin kuningatar mutta nyt hän oli vain leskivaimo.

Vajaan kahdenkymmenen avioliitto vuoden ja kahdentoista lapsen jälkeen hän oli edelleen säilyttänyt kauneutensa, jonka vuoksi tavallinen kansa kutsuikin häntä noidaksi.

Onneksi pahojen kielten vaikutus ei ollut kiirinyt piispan korviin, joka ei ollut evännyt häneltä oikeutta päästä lapsineen turvapaikkaan.

Lokakuinen harmaus sopi hyvin yhteen hänen nykyisen mielentilansa kanssa, hänet oli syrjäytetty, hänen poikansa olivat poissa ja hänen vanhin tyttärensä Yorkshiren villikarjun ympärillä.

Ilmekään ei värähtänyt hänen kasvoillaan, kun ukkonen jyrähti jossain etäällä.

Elizabeth vihasi Gloucesterin Richardia sydämensä pohjasta, sillä juuri hän oli karkottanut hänet tähän tekopyhien loukkoon. Richard oli varastanut hänen pojiltaan heidän perintönsä ja sitä Elizabeth ei jättäisi kostamatta.

Päivisin hän osallistui messuun ja katui syntejään mutta yöllä hänen suruvaippansa alta kuoriutui esiin koston enkeli.

Jumala oli jo kauan sitten hylännyt hänet mutta paholainen oli hänen puolellaan. Elizabeth tiesi miten hän saisi pahimman vihollisensa kärsimään mutta mikään hänen tähänastisista suunnitelmistaan ei ollut, ollut kyllin paha. Richardin kuului kärsiä tekemästään rikoksesta ja mikäli hänen rukouksensa eivät, tavoittaneet Jumalaa niin paholainen ojensi auliisti kätensä.

Elizabeth poistui ikkunan äärestä ja palasi kammioonsa munkkien hiljaisen laulun saattamana.

Hän halusi jo toteuttaa muinaisen Nemesiksen kostorituaalin mutta hänen oli maltettava mielensä.

Kosto tarvitsi suojakseen yön viitan, joka suojelisi sitä valppailta katseilta.

Luostarin viimein hiljentyessä Elizabeth aloitti henkilökohtaisen sotansa kuningas Richardia vastaan. Hänen neljä tytärtään nukkuivat kaikki turvallisesti omissa sängyissään, joten kukaan ei häiritsisi häntä.

Elizabeth otti vaatearkkunsa pohjalta esiin pienen lippaan, jonka hän oli onnistunut pitämään kaikilta salassa. Hän oli saanut sen äidiltään, joka oli vannottanut häntä säästämään sitä juuri sitä hetkeä varten kun se todella tulisi tarpeeseen.

Hän avasi lippaan ja otti esiin pienen vahasta tehdyn nuken. Sitten hän kaivoi tyynynsä alta pienen nahkapussin, joka oli täynnä tummia hiuksia, kuningas Richardin hiuksia.

Hän oli ollut onnekas kun kuninkaan parturin apupoika oli ollut valmis myymään isäntänsä parista pennistä.

Seuraavaksi Elizabeth sytytti viisi kynttilää palamaan ja asetti ne pöydälle, siten että niistä muodostui pentagrammi. Hän otti pisimmän hiussuortuvan pussista ja kiersi sen vahanuken kaulan ympäri. Nyt Richard oli täysin hänen armoillaan.

Hän asetti nuken seisomaan pentagrammin keskelle ja aloitti Nemesiksen kärsimys kirouksen.

"Nemesis koston jumalatar kuule palvelijattaresi pyyntö ja vastaa rukoukseeni. Kohdista keihääsi tähän uhriin, joka on minua teoillaan haavoittanut. Anna hänen tuntea minun tuskani ja vie hänet sinne mistä paluuta ei ole."

Pöydällä olevien kynttilöiden liekit alkoivat väpättää ja huoneen lämpötila laski tuntuvasti.

Hetken aikaa Elizabeth pystyi näkemään hengityksensä kynttilöiden himmeässä valossa ja hän aisti suuremman voiman läsnäolon. Hän tunsi kuinka Nemesis viilensi hänen palavan vihansa jäätäväksi viimaksi, joka leikkasi lihaa kuin veitsi.

Ei, pelkkä kiusanteko ei enää riittänyt hänelle, kuolema olisi ainoa keino, joka hyvittäisi hänen tuskansa. Samassa Elizabeth sai silmiinsä tuolilla lojuvan yksinäinen ompelutyönsä, jota hän teki päivän joutilaina tunteina. Hän otti kankaassa kiinni olevan neulan peukalon ja etusormensa väliin ja alkoi lämmittää sen terävää kärkeä kynttilän liekissä.

Sitten hänen katseensa hakeutui yksinään seisovaan vahanukkeen ja kaikki näkymättömät olennot hänen ympärillään huusivat häntä pistämään tuon neulan Richardin sydämeen.

Hänen laihat huulensa vääntyivät pirulliseen hymyyn kun hän tunsi neulan kuumenevan sormissaan.

Miksei hän ollut tehnyt tätä aiemmin, nyt hän lävistäisi tuon sydämen palavalla raudalla ja polttaisi sen yhtä mustaksi kuin suruvaippansa.

"Äiti mitä sinä teet?" kysyi samassa pelokas ääni hänen takaansa.

Elizabeth pudotti neulan ja kääntyi katsomaan taakseen.

Hänen toinen tyttärensä Cecily oli ilmaantunut hänen huoneeseensa kuin tyhjästä.

Tytön nähdessä nuken ja kynttilät, aito järkytys paistoi hänen kasvoiltaan ja hän teki vaistomaisesti ristin merkin.