A/N: Huui, eka kerta kun kirjoitan tänne Suomeksi, onkohan täällä ketään lukijaa? Jättäkää palautetta, jookos? Kirjoitin tämän jutun jo aika kauan sitten, mutten ole julkaissut. Harkitsin tämän kääntämistä enkuksi, mutta en jaksanut XD
Tällänen lyhkänen juttuhan tämä on ;)
En omista One Pieceä, enkä tuota H. C. Andersen tarinaa!
Oli kerran rikas kuningas, joka halusi nähdä miehen, josta tulisi merirosvojen kuningas. Kuningas oli kuullut, että sellainen olisi, ja kun kuningas oli niin suuri ja voimakas, olisi hänen pakko nähdä juuri tämä mies. Ja hän kiersi maat ja mantereet ja etsi etsimistään, mutta aina tuli esteitä vastaan. Merirosvokuninkaaksi pyrkiviä kapteeneja oli yllin kyllin, mutta ei hän koskaan saanut selville tulisiko heistä koskaan merirosvokuninkaita. Aina tahtoi olla jotakin joka ei ollut aivan paikoillaan. Hän palasi kotiin murheellisena, sillä hän olisi niin mielellään tahtonut nähdä todellisen merirosvokuninkaan.
Eräänä iltana oli hirveä rajuilma. Ukkonen jyrisi ja salamat sinkoilivat, satoi kuin kaatamalla. Kerrassaan kamalaa oli. Äkkiä koputettiin kaupungin porttiin ja suuri kuningas meni avaamaan. - Portin takana seisoi nuori mies, Monkey D. Luffy nimeltään. Mutta herranen aika sentään kuinka sade ja rajuilma olivat häntä runnelleet! Virtana valui vesi hänen vaatteistaan, hatustaan ja hiuksistaan, mutta Luffy vain nauroi ja pyysi päästä yöksi taloon nukkumaan. Ja Luffy sanoi olevansa mies, josta tulee merirosvojen kuningas.
"Pian se nähdään!" ajatteli kuningatar, rikkaan kuninkaan vaimo. Hän ei kuitenkaan puhunut mitään, vaan meni makuuhuoneeseen, mätti sängystä kaikki makuuvaatteet ja pani pohjalle herneen. Sitten hän otti kaksikymmentä matrassia, latoi ne herneen päälle ja pani vielä matrassien päälle kaksikymmentä untuvapatjaa. Tässä vuoteessa tuli Luffyn nukkua yönsä.
Aamulla häneltä kysyttiin kuinka hän oli nukkunut.
"Voi, voi, niin kauhean huonosti!" sanoi Luffy. "Tuskin olen koko yönä ummistanut silmiäni. Jumala ties mitä sängyssä olikaan! Jotakin herkulliselta tuoksuvaa allani oli, sen vaan tiedän. Koko ruumiini halusi syödä sen koko yön ja nyt minulla on hirveä nälkä. Tämä on aivan kauheaa!"
Johan sen toki ymmärsi, että hänestä tuli oikeasti merirosvokuningas, koska hän kahdenkymmenen matrassin ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta oli halunnut syödä herneen. Niin ruokaa rakastava saattoi olla ainoastaan merirosvojen kuningas.
Kuningas päästi Luffyn menemään, sillä nyt hän oli nähnyt merirosvojen kuninkaan. Mutta herne olisi viety museoon ja siellä se olisi ollut tänäkin päivänä, jollei Luffy olisi syönyt sitä.
Sen pituinen se!
