Ensi-illan jälkeen

Niin, mitä jos Candy ei palannutkaan takaisin sairaalalle silloin kun näyttelijätär Susanna Marlowe valehteli hänelle Terryn olinpaikasta? Ja mitä jos Terry löysi hänet seisomasta vain muutaman metrin päässä hotellin pääovelta?

Tässä tulee minun vastaukseni näihin kysymyksiin. Lukekaa ja kommentoikaa! Negatiivisetkin kommentit kelpaavat. ;-)

Tämä on järjestyksessä neljäs fanfiction jota aloin kirjoittaa, joten… NAUTTIKAA!

AVAIN:

"Puhumista tai kuiskaamista"

"Huutamista"

"Ajattelemista"

Luku 1 Tapaaminen keskiyöllä

Susanna Marlowe oli todella, mielipuolisella tavalla ylen onnellinen, kun hän katseli Candyn astelevan ulos hotellin ovista maailman surullisin ilme kauniilla pisamaisilla kasvoillaan. "KYLLÄ! Hän kävelee pois ja minä voin ottaa Terrencen kokonaan itselleni! Tuo typerä pieni blondi ei ole edes nätti MINUUN verrattuna. Terrence tulee unohtamaan hänet alle sekunnissa, kun minä saan hänet sänkyyni. Hän putoaa vielä polvilleen edessäni ja anelee minua suutelemaan itseään vielä yhden kerran lisää kun se tapahtuu… he hee!" Susanna ajatteli omassa pienessä, sairaassa mielessään kun hän meni puhumaan Robert Hathawayn kanssa, joka oli Stratford troupe'n ohjaaja. Susanna oli - ainakin jossain määrin - erehtynyt luulemaan oman typerän pakkomielteensä Terrenceä kohtaan olevan rakkautta, ja se aiheuttaisi isoja ongelmia kaikille aikaisemmin kuin sellaisia olisi edes odotettavissa.

- Candyn ajatuksia -

"Miksi minulla on tämä omituinen tunne että Susanna Marlowe valehtelee minulle Terryn olinpaikasta. Luulen että minun on kaikkein parasta pysytellä tässä muutaman metrin päässä hotellin pääovista. Toivottavasti tapaan Terryn pian. Se ei olisi kovin kivaa viettää koko yötä täällä ja saada flunssaa. Mutta minun on nähtävä Terry! Voi Terry, missä sinä olet? Ikävöin sinua niin paljon rakkaani… Ole kiltti, tule luokseni Terry! Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään tai ketään muuta! Minä en vain voi elää ilman sinua enää…

- Candyn ajatukset loppuvat tähän -

Samaan aikaan Terry oli odottamassa Candya St. Joan'nan sairaalan porteilla. Mutta 40 pitkän ja kivuliaan minuutin jälkeen hän ei vain voinut pysyä siellä ja odottaa enää yhtään pidempään. Joten hän alkoi hitaasti kävellä takaisin hotellille. "Candy… rakkaani, enkelini, minä löydän sinut vielä. Minä lupaan että löydän, vaikka se tulisi olemaan viimeinen tekoni! Sinä merkitset minulle kaikkea rakkaani!" hän ajatteli kun hän kääntyi sille kadulle missä hänen hotellinsa oli. Sitten hän näki tutun hahmon seisomassa lähellä hotellin pääovia. "Se ei voi olla… Se ei vain voi… Voi Luojan tähden! Candy!" hän huusi lopulta keuhkojensa täydeltä tytön nimeä.

"Terry, se olet todella sinä!" Candy kuiskasi ennen kuin hänen pehmeät, vaaleanpunaiset huulensa olivat peittyneet rakastavimpaan ja kiihkeimpään suudelmaan tässä maailmassa. Ja hän vastasi suudelmaan täydellä kiihkeydellä.

Kahden pitkän minuutin jälkeen, he molemmat olivat todella hengästyneitä.

"Candy… en vain voi uskoa sitä… Minä löysin sinut rakkaani," Terry kuiskasi pidellen Candya yhä vahvoilla käsivarsillaan.

"Terry, minulle kerrottiin että sinä olit nukkumassa, mutta minulla oli tunne, että minulle valehdeltiin sinun olinpaikastasi ja olin oikeassa," hän (Candy) sanoi hiljaa.

"Kuka sinulle oikein kertoi minun olevan nukkumassa? Olen ollut etsimässä sinua jo tuntikausia. Sinun ystäväsi kertoivat minulle missä sinä olet töissä, mutta sinä et ollut siellä," Terry sanoi hiljaa. "Minä lupasin itselleni että löytäisin sinut. Sitten näin sinut täällä seisomassa. Se oli kuin ihme olisi tapahtunut".

"Minä olin etsimässä sinua jokaisesta mahdollisesta hotellista tässä kaupungissa. Ja kun minä sitten löysin oikean hotellin, niin Susanna Marlowe kertoi minulle, että sinä olet jo nukkumassa ja etkä halunnut tulla häirityksi ihailijan/ fanin takia," Candy vastasi alakuloisena.

"Se idioottimainen huoran tytär! Kuinka HÄN kehtaa KUTSUA SINUA ihailijaksi? Minä en ikinä hyväksy sitä tai anna hänelle anteeksi tuollaisen asian sanomista! Minä vihaan sinua niin paljon Susanna Marlowe," Terry huusi kiroten. "Hän kuvittelee että hän voi saada minut sänkyynsä typerien pikku temppujensa avulla. Mutta ne eivät tule tehoamaan minuun, koska… minä rakastan sinua enemmän kuin mitään tai ketään muuta tässä isossa, loppumattomassa maailmassa, neiti pisamanaamani," hän sanoi kiihkeästi ja suuteli Candya uudelleen. Hän ei vain halunnut päästää tätä menemään käsivarsiltaan enää ikinä.

"Terry… minäkin rakastan sinua kulta! Ja minä halusin kertoa tämän sinulle jo niin kauan sitten, mutta en saanut sinua kiinni Southampon'issa… ja enkä myöskään Ponyn Kodissa… se oli kiinni vain muutamasta pienestä minuutista," Candy sopersi ja sitten purskahti surullisiin kyyneliin.

"VOI LUOJAN TÄHDEN! Me olimme niin lähekkäin… ja niin monta kertaa! Ja kaikkina niinä kertoina olemme menettäneet toisemme. Voi Candy, rakkaani, enkelini," Terry kuiskasi pidellen tyttöä kuin huomista ei enää tulisikaan. "Candy… rakastan sinua niin paljon ja enkä halua menettää sinua enää ikinä uudestaan. Tuletko vaimokseni?" hän kysyi laskeutuen yhden polven varaan.

"Voi kyllä Terry! Totta kai minä tulen!" Candy vastasi yhä itkien.

"Candy, sinä teit minut juuri koko tämän maailman onnellisimmaksi mieheksi! Ja minä ostan sinulle maailman kauneimman kihlajaissormuksen heti huomenna aamulla," Terry huusi ottaen Candyn vahvoille käsivarsilleen ja suudellen tämän tajuttomaksi.

"Voi Terry! Minä en tarvitse mitään kauaan kuin minulla on sinut rakkaani," Candy vastasi yksi tunnetuista hymyistä huulillaan, mutta yhä hengästyneenä.

"Voi sinua Candy! Mennään minun hotellihuoneeseeni. En halua sinun saavan flunssaa ja muutenkin on jo melkein keskiyö," Terry sanoi hellästi ottaen tytön käden omaan, paljon isompaan käteensä.

"Mutta… minun pitäisi kyllä palata takaisin (sairaalan) makuusaliin," hän sanoi hiljaa.

"Candy ole kiltti! Minä en vain voi päästää sinua menemään nyt, me olemme menettäneet toisemme niin monta kertaa kaiken tämän jälkeen," Terry aneli yrittäen näyttää mahdollisimman surulliselta.

"No… selvä. Minä tulen sinun mukaasi Terry," Candy vastasi lopulta hymyillen.

"Kiitos Candy. Minä rakastan sinua niin paljon," Terry hymyili kun he astuivat sisälle hotelliin.

Mutta… siellä oli joku pakkomielteinen nainen, joka oli ollut katselemassa heidän peräänsä koko tämän ajan…

Luku 1 päättyy tähän.

Jatkuu…

Kirjoittajan kommentti: Toivottavasti tällekin käännökselle riittää lukijoita. Tämä tarina oli tosissaan järjestyksessä neljäs jota aloin kirjoittaa englanniksi ja suomenkielisistä käännöksistä tämä on nyt kolmas jonka olen aloittanut.

Terveisiä Suomesta

Enkelisisar