Niin monta päivää
Parit: Monia. Ainakin: GerIta, PrusHun, SuFin, RusFin ja monta muuta.
Uusi lukuvuosi oli vihdoin alkanut Hetaliassa. Se tarjosi tänäkin vuonna - tapojensa mukaan - oppilailleen mahdollisuuden opiskella vapaasti omaa kulttuuriansa kunnioittaen. Juuri tästä syystä koulun oppilaat koostuivat suurelta osaa ulkomailta muuttaneista.
Koulu oli ollut pystyssä paikallansa nyt viisikymmentä vuotta, joista kaksi se oli ollut suljettuna korjaustöiden vuoksi. Asuntola oli uusittu kesällä ja nyt oppilaat saivat nauttia sen uudesta ilmeestä koko seuraavan lukukauden.
Osa oppilaista oli saapunut jo aamulla, mutta toiset saapuivat myöhemmin, johtuen siitä kuinka kaukana he asuivat.
Francis Bonnefoy kantoi laukkuansa ja etsi huonetta, joka hänelle oli osoitettu. Pitkät käytävät tuntuivat pyörivän silmissä, kun hän viimein löysi oikean oven, hän huomasi saavansa tänä vuonna seurakseen espanjalaisen Antonio Fernandez Carriedon. Ranskalainen hymyili hieman ja astui sisään huoneeseensa.
"Tino!" kuului huuto suomalaispojan takaa.
"Eh, Ivan".
Ivan Braginski hyökkäsi kohti Tinoa sulkien tämän halaukseen. Hänen iloinen hymynsä sai Tinon punastumaan. Poika ei oikein tiennyt mitä sanoa, hän vain sopersi jotain, joka yritti esittää kysymystä.
Tinoa ja Ivania vastaan käveli vakavailmeinen tyttö. Hänen hiuksensa olivat vaaleat ja hänen päässään oli rusetti. Hän katsoi Ivania julmasti ja otti tämän käsivarresta kiinni, vetääkseen pojan irti Tinosta.
"Eh, sisko päästä minut", Ivan valitti ja piti katseensa poissa siskostaan.
Tino huokaisi ja hymyili hieman.
Natalia raahasi veljeään kohti portaita ja Tino jäi katsomaan, kuinka Ivan yritti päästä irti siskostaan.
"Ivan parka", Tino mumisi naurahtaen.
Sinisilmäinen blondi istui hiljaa paikallansa ja katseli kädessään olevia kortteja. Kaksi kakkosta, viitonen ja kaksi kymppiä. Hän tuhahti hieman ja tönäisi hellästi vieressään istuvaa punasilmäistä poikaa.
"Mathias, mitä hemmettiä?". poika aloitti ärtyneenä.
"Aloita nyt vain", Mathias komensi.
Mathiaksen vieressä istui pitkä, ilmeetön ja poika, joka tuijotti suoraan eteensä. Hän huokaisi ja nousi.
"Hei, Berwald! Etkö pelaa?" Mathias kysyi ja virnisti.
Blondi kääntyi katsomaan Mathiasta. Hän nyökkäsi nopeasti.
"Menen etsimään Tinoa, olemme samassa huoneessa", Berwald mumisi.
Hieman alkua. Jatkoa tulee. ^ ^
Tanska on muuten Mathias.
Anteeksi mahdolliset virheet. D: Olkaa hyvä, ja kommentoikaa vapaasti.