Japanissa, tuossa kauniissa maassa asuu mies. Miestä sanotaan Japaniksi, mutta oikeasti tuon nimi on Kiku.
Kirsikankukkien tuoksu leijuu ilmassa, Kiku pitää siitä. Kikun mielestä maailmasta on vaikeaa löytää yhtä kaunista asiaa kuin kirsikankukat. Kirsikankukat saavat Kikun tuijottamaan niitä tuntikausia lumoutuneena. Kiku kääntää katseensa vasta kun tälle alkaa tulla nälkä.
Voisin alkaa valmistaa ruokaa.. Ajattelee Kiku.
Kiku on taitava kokki, mutta päätyy aina samaan ruokaan, riisiin. Kiku valmistaa riisin ja istuu alas pitkä miesten yukata, riisikipon ja puokkojen kanssa. Vaikka Kiku syökin, tuijottaa tämä silti kirsikankukkia.
Kiku menee vielä kerran ulos ihastelemaan kirsikankukkia. Kikulla on kaksi hyvää ystävää. Italialainen Feliciano, ja saksalainen Ludwig. Nämä kaksi Kikun ystävää ovat Kikulle todella tärkeitä. He eivät ole nähneet pitkiin aikoihin, sillä tapaamisia on vaikea järjestää. Feliciano asuu Italiassa, ja Ludwig Saksassa. Kiku kaipaa ystäviänsä.
Kiku haukottelee, hän päättää mennä makuulle. Hän kävelee makuuhuoneeseensa ja kömpii peittonsa alle. Kiku miettii vielä hetken ystäviänsä
Felicianoon ja Ludwigiin tutustuminen on taitanut tehdä minulle hyvää. Haluan taas tavata heidät. Siitä on jo niin pitkä aika...Heidän takiansa olen puheliaampi ja sosiaalisempi. Se päivä kun tapasin heidät, oli kirsikankukkiakin kauniimpaa.Sen ajatuksen jälkeen Japanilainen sulki tummat, mutta säihkyvät silmänsä kiinni.
Viimein! Kiitos Kirjakissa 91:lle vielä! Aah, oon niin pitkään unelmoinu tarinan kirjoittamisesta tänne! (Kirjoitan myös Wattpaddiin mutta se ei kovin tunnu omalta paikalta) Seuraavaan kertaan! Kommentoi jotain että tiedän tätä luettavan!