A/N: Minua pyydettiin julkaisemaan tämä vanha code lyoko oneshotti, liittyen tähän kuvaan .com/gallery/28315813#/d4caw3r Kirjoitelma on ainakin yksi ja puoli vuotta vanha joten se ei ole parhaimmasta päästä kirjoituksiani :3

Kylmä ilman sinua

Tuuli piiskaa vasten kalpeita kasvojani ja kylmä sadevesi kastelee minut läpimäräksi. Musta pukuni tuntuu raskaalta päälläni – se on imenyt paljon vettä. Kravatti roikkuu kaulassani epäsiististi – en jaksa suoristaa sitä. Kuljen pitkin mutaista pientä polkua raskain askelin.

Minulla ei ole kiire mihinkään – ei ole ollut aikoihin.

Puristan lujasti vasemmassa kädessäni punaista ruusua ja yritän suojata sitä sateelta ja tuulelta – en halua sen vahingoittuvan ennen kuin pääsen perille.

Pysähdyn viimein suuren kiven eteen. Seison hetken hiljaa vain tuijottaen sitä. Mittailen katseellani.

Huokaus.

Kuinka kauan siitä jo on?

Kolme vuotta?

Luulen niin. En ole ihan varma – ajantajuni on kokonaan kadonnut.

Maailmani on muuttunut harmaaksi ja tunnottomaksi. En naura enää paljoakaan. Rinnassani on kuoppa jota en osaa täyttää – tai oikeastaan osaan, mutta en voi.

Nyt kun sinä olet mennyt, minulla ei ole mitään.

Muistot juoksevat tuskallisesti läpi pääni.

Tuskan huutosi. Karmiininpunainen veresi. Ruskeat tyhjät silmäsi, jotka sulkeutuivat hitaasti ikuiseen uneen ja kätesi joka hiljalleen muuttui kylmäksi minun kädessäni.

Yksinäinen kyynel vierii pitkin poskeani. Rintaani puristaa ja tuntuu kuin sisuskaluni olisivat kääntyneet ympäri.

Pyyhkäisen oikealla kädelläni märät vaaleat hiukseni silmiltäni ja lasken punaisen ruusun varovasti kiven päälle.

Vilkaisen vielä kerran kiveen kaiverrettua tekstiä, käännän selkäni ja kävelen pois- tuuli ja sade piiskaavat edelleen kasvojani, mutta se ei haittaa – olen jo turta kivusta.

"Ulrich Stern 199x - 20xx"