-Oletko varma että pärjäät Lovinon kanssa kahdestaan?
-Tottakai! Olen ollut ennenkin lapsenvahtina.
-Hyvä, jos ilmaantuu ongelmia tai on kysyttävää, kysy pois.
Isäni, äitini ja veljeni, Feliciano lähtevät pappani Rooman luokse. Ilman minua, kuten aina. Sotkisin vain kaikki paikat...Tällä kertaa olen kaksistaan jonkun ruskeatukkaisen miehen kanssa.
-Sinähän olet Lovino? Etkös? sanoo mies minulle perheeni lähtiessäni.
-No olen!! Vastaan vihaisesti, en jaksaisi olla tuon lapsenvahdin kanssa...
-Haha, minä olen Antonio. Hauska tavata! Antonio hymyilee minulle kirkkaasti.
-Haluatko syötävää? Voin tehdä ruokaa.
Antonio kysyy minulta. Minulla on nälkä, mutta pudistan päätäni ja lähden toiseen huoneeseen.
Antonio jää hämillään vielä eteiseen. Kuitenkin hetken päästä tämä koputtaa huoneeni oveen.
-Lovi? Oletko varma ettei sinulla ole nälkä?
Kiva. Antonio on ollut kanssani vasta hetken ja heti minulla on jo typerä lempinimi.
-No voisin ottaa...Vastaan kuitenkin Antoniolle, ja kävelen keittiöön.
Hän oli laittanut valmiiksi lautaselle minulle annoksen tekemäänsä ruokaa.
-Tämä ei näytä italialaiselta ruualta... Sanon tuijottaessani ruokaani.
-Ei olekkaan. Se on Paellaa, espanjalaista.
-Miksi et tehnyt italialaista?
-Koska olen espanjalainen.
En tiennyt Antonion olevan Espanjasta.
-Syöhän nyt. Vai pitääkö minun syöttää sinua?
-Ei! huudan ja alan syömään ruokaani heti.
Antonio ottaa ruokaa, ja istuu minun viereeni.
-Noniin Lovino, voisimme tutustua hiukan. Mistä sinä tykkäät?
-Tomaateista.
-Entä mitä teet vapaa-ajallasi?
-Siivoan ja syön tomaatteja.
-Etkö muuta?
-En kovinkaan.
-Kuinka paljon tykkäät tomaateista?
-Mitä nämä kysymykset on??!
-Haluan vain tutustua sinuun paremmin, ei muuta! Antonio sanoo ja hymyilee minulle taas...
Syön loppuun ja aijon lähteä takaisin huoneeseni, kunnes Antonio pysäyttää minut.
-Etkö aijo sanoa kiitos? Se olisi kohteliasta...
Katseemme kohtaavat. Minun merenpihkan väriset silmäni, ja hänen kauniit vihreät smaragdin väriset silmänsä.
-No selvä...kiitos.
Antonio nyökkää ja päästää minut menemään takaisin huoneeseeni.
Lysähdän sängylleni, mutta en nukahda vielä. Joku raottaa oveani, se on Antonio. Antonio vetää peittoni päälleni.
-Kauniita unia. Antonio kuiskaa vielä, ja lähtee pois. Sen jälkeen nukahdan heti.
Uutta tarinaa! Aattelin alottaa semmosen käytännön et aina tarinan lopussa vastaan kommentteihin (Jos saan niitä, pliis kommentoikaa D:) Ja kirjotan tätä aika myöhään, joten virheitä luultavasti löytyy. Kommenttejä otan lämpimästi vastaan 3 Mutta nähään toisessa osassa jos semmosen onnistun tekemään :)
