Alkuselostus sekä varoitus:
Minulla ei ole korskeita ja kauniita tavoitteita tälle sepustukselle. Koetan torjua duunin sekä koulun luomia ristipaineita luovalle kirjoittamiselle kirjoittamalla jotakin. Ihan mitä tahansa. Niinpä olen koettanut antaa itselleni anteeksi virheitä siellä sun täällä ja tähtään ainakin alkuun vain siihen, että saan ylipäätään tekstiä kohtuullisen säännöllisesti paperille.. Pyhänä tarkoituksenani onkin siis kirjoittaa jotakin, kenties saada siinä sivussa rakentavaa kritiikkiä teiltä lukijoilta ja toivon mukaan saada teidät viihtymään edes hetkellisesti. Toivotankin erittäin tervetulleeksi rakentavan kritiikin sekä muun kommentoinnin, kertoohan se siitä tosiasiasta, että joku on peräti tämän vaivautunut lukemaan. Moinen motivoi myös kummasti niinä hetkinä, kun aikaa kirjoittamiseen ei mukamas ole ja inspiraatio tuntuu karanneen yhdessä motivaation kanssa kesälaitumille.
Tarina on sekoitus Bleachia sekä omia hahmojani, sekavaa juoniaihiota unohtamatta. Koska tarinan sävy on kepeämpi paikoittaisista synkemmistä hetkistään huolimatta, älkää tekään suhtautuko tähän turhan vakavasti. Hahmoja on hitusen karrikoitu tiettyihin suuntiin luontevamman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Jos tällainen teitä nakertaa, en suosittele lukemisen jatkamista.
Niin ja kuten kenties kaikille selvää onkin, minä en luonnollisestikaan ole kehitellyt päässäni Bleach-universumia tahi sen asukkaita. Omiksi tuotoksikseni voitaneen laskea ainoastaan Joanna, Siran sekä se sekava juoniaihio, johon olen hahmot iskenyt.
Edit: Kadonneet kappalejaot korjattu.
1. Kokouksia ja suunnitelmia
"Missä kapteeni Ross on?" Kyoraku Shunsui kysyi valittaen. Nanao Ise tönäisi häntä hiljentääkseen hänet.
"Minusta on epäreilua, että meidät on suljettu tällaisella helteellä tänne. Vielä epäreilummaksi se muuttui siinä vaiheessa kun tajusin, etteivät kaikki edes ole täällä", Shunsui jatkoi sinnikkäästi.
Nanao mulkaisi häntä häijysti.
"Me voisimme kaikki olla juuri nyt jossakin muualla", Shunsui totesi raskaasti huokaisten ja luutnanttinsa vihjaavat eleet taitavasti huomiotta jättäen.
"Ole hiljaa", Nanao totesi äkäisesti.
Salin edessä luentoa pitänyt mies kääntyi vilkaisemaan kaksikkoa.
"Jos mitenkään voin pyytää, voisitteko jatkaa keskusteluanne myöhemmin?" hän kysyi korjaten silmälasiensa asentoa. Nanao punastui ja kääntyi mulkaisemaan kiukkuisesti Shunsuita, joka vastasi hänen raivoonsa yritteliäällä hymyllä.
He eivät ehtineet jatkaa kiistaansa, kun ovi kävi. Kolmannen joukkueen kapteeni Joanna Ross purjehti sisään aina yhtä jurolta näyttävä sisarensa Siran kannoillaan. Vaikka naiset olivatkin kaksoset, heidän olemuksensa erosivat kuin yö ja päivä. Joannalla oli pehmeinä kiharoina selkään valuva vaalea vehnänvärinen tukka, jota hän piti yleensä pörröisellä letillä. Hänen piirteensä olivat usein lempeät ja sinisten silmien katse huvittunut. Siran hänen takanaan oli kyninyt loimuavan punaiseksi värjätyn tukkansa lyhyeksi pystytukaksi. Hänen olemuksensa oli pikemminkin terävä ja valpas, miltei pälyilevä. Naisen asennossa ja eleissä oli usein myös torjuvuutta, joka sopi yhteen hänen usein terävien sanojensa kanssa.
Joanna hymyili anteeksipyytävästi luennoitsijalle ja luovi istumaan takariviin huoneessa. Luennoitsija odotti kärsivällisesti hänen istuutuvan ja jatkoi sitten häiriintymättä luentoaan joukkueiden uusista budjettijärjestelyistä.
"Missä sinä olit?" Shunsui kysyi uteliaasti.
Joanna vilkaisi häntä.
"Minun täytyi järjestellä hieman asioita Kiran kanssa", hän totesi.
"He olivat lounaalla", Siran totesi lakonisesti.
"Sinä olit lounaalla kokouksen aikaan?" Shunsui kysyi epäuskoisesti.
"Minä pyysin Nanaota tekemää muistiinpanoja, mikäli en ehtisi mukaan", Joanna totesi hämmentyneenä. Nanao ojensi hänelle sanaakaan sanomatta liuskan siistillä käsialalla tehtyjä merkintöjä papereidensa joukosta.
"Sinä pyysit minun luutnanttiani tekemään sinulle muistiinpanoja?" Shunsui varmisti typertyneenä.
"Omani oli varattu", Joanna totesi hiven närkästystä äänessään.
"Lounaalla", Siran totesi sivusta avuliaasti.
"Anteeksi, jollei keskustelunne aihe liity käsittelemääni aiheeseen, voisitteko malttaa mielenne taukoon asti?" luennoitsija kysyi vilkaisten takarivissä istuvaa joukkiota.
"Minulla itse asiassa olisi kysymys", Joanna totesi. Hän vilkaisi papereita edessään. "Ymmärtääkseni kaikkien joukkueiden osalle on suunniteltu paljon uudistuksia budjetin osalta. Tämä kaikki tulee tarkoittamaan kuitenkin tarkennettua kirjanpitoa sekä enemmän byrokratiaa joukkuetasolla. Tahtoisinkin kysyä, miten lisätyötunnit on suhteutettu tähän uuteen budjettiin?"
Luennoitsijan kasvoille ilmestyi harvinainen hymy.
"Erinomainen kysymys, jota käsittelen mielelläni hieman myöhemmin laajemminkin", hän sanoi.
Shunsui huokaisi raskaasti luennoitsijan kääntyessä takaisin esityksensä pariin.
"Miksi sinun piti mennä kysymään mitään?" hän kysyi matalalla äänellä.
Joanna vilkaisi häntä viattomasti.
"Pakkohan minun oli kysyä jotakin, jotta olisin pelastanut meidät", hän totesi.
"Me istumme täällä pidempään sinun ansiostasi", Shunsui huomautti.
"Onpas onni, että me söimme juuri ennen tänne tuloamme", Joanna totesi.
Shunsui voihkaisi.
"Tänä iltana on juhlat", Matsumoto huudahti astuessaan sisään kolmannen joukkueen toimistolle. Joanna ei edes kohottanut katsettaan papereista edessään.
"Kuka tällä kertaa?" Siran kysyi kulmaansa kohottaen. Nainen oli heittäytynyt sohvalle ja makasi pitkästyneen näköisenä paikoillaan Kiran ja Joannan tehdessä töitä.
"Kahdeksas joukkue", Matsumoto totesi.
"Tämä ei taida yllättää ketään", Joanna totesi kuivakkaasti allekirjoittaen paperin ja nostaen katseensa Matsumotoon. Hän vilkaisi povekasta luutnanttia. "Minä epäilen, etten ehdi paikalle".
"Totta kai sinä ehdit", Matsumoto totesi valloittavaan tapaansa ja istahti naisen työpöydän kulmalle. "Kaikki ovat tulossa".
"Aah. Siinä tapauksessa taidan tulla yhtä matkaa kapteeni Kurotsuchin kanssa", Joanna totesi hajamielisesti selaten papereitaan.
"Joanna, älä viitsi olla ilonpilaaja", Matsumoto sanoi valittaen.
"Minulla on kohtuuton kiire, iltaan on liian vähän tunteja, eikä minulla ole mitään soveliasta päälle pantavaa", Joanna vastasi.
"Te olette aina ajallaan paperitöidenne suhteen, iltaan on aikaa riittävästi ja olen varma, että yhdessä onnistumme etsimään sinulle jotakin juhlan tunnelmaan sopivaa", Matsumoto vastasi houkutellen. Hän kääntyi vilkaisemaan tukea hakeakseen Sirania ja Kiraa.
"Ettekö tekin ole tulossa?" hän kysyi vetoavasti.
"En", Siran totesi ykskantaan.
"Meillä todellakin on hieman kiire", Kira totesi vaivautuneesti.
"Te olette niin tylsiä", Matsumoto huokaisi.
"Ensi kerralla", Joanna totesi lohduttaen.
"Onko tuo lupaus?"
"Hyväntahtoinen aie".
"Ai".