Vaaleanvihreät, pitkät hiukset heiluivat vienosti tuulessa nuoren naisen kävellessä kylän pääkatua pitkin eteenpäin. Mukanaan nainen kantoi pientä pussia, joka sisälsi kääröihin sinetöityjä sidetarpeita, erilaisia pillereitä ja muita päivittäin tarvittavia lääkintätarvikkeita, joita hänen kotinaan toimivan naapurikylän sairaalassa tarvittiin. Muutama kyläläisistä nyökkäsi nuorelle naiselle tervehdykseksi, saaden vastaukseksi iloisen hymyn ja nyökkäyksen, kun nainen tervehti tuttaviaan. Noin kerran kuukaudessa hänellä oli tapana käydä täällä hakemassa täydennyksiä erilaisiin lääkintätarvikkeisiin, lääkintäninja kun oli.
Pian vastaantulijoiden virta alkoi kuitenkin harveta naisen päästessä kylän portille ja lähtiessä astelemaan kapeaa hiekkatietä pitkin takaisin kohti kotia. Kylän jäädessä vähitellen taakse, nainen otti muutaman juoksuaskeleen ja ponnisti sitten lähimpien puiden oksille, joita pitkin lähti hyppimään eteenpäin kotia kohti, sillä Raizo luultavasti odotti hänen paluutaan jo. Kuluneiden kahden vuoden aikana hän oli uuden mestarinsa alaisuudessa oppinut erilaisia ninjojen käyttämiä lääkintätekniikoita Raizolta, kiitos Kabuton joka Ryuun kadottua oli onnistunut järjestämään hänet Kusagakuressa asuvan entisen ninjan oppiin. Mies oli alun perin ollut vastahakoinen ottamaan häntä oppilaakseen, varmaan osittain siksi, ettei olisi halunnut sekaantua Ryuun porukkaan enempää kuin oli jo sekaantunut parantamalla Azusan vammat Iwagakuren anbujen kynsistä pakenemisen jälkeen. Lopulta keskustelu Kabuton kanssa oli kuitenkin saanut Raizon myöntymään. Azusa ei tiennyt mitä Kabuto oli sanonut, eikä hänelle tullut mieleenkään kysyä siinä pelossa, että Raizo muuttaisi mielensä.
Niinpä Raizo oli opettanut Azusalle perusasiat. Pistänyt hänet lukemaan lääkintää koskevia kirjoja, näyttänyt miten chakran avulla parannettiin pieniä vammoja sekä miten samat asiat sai tehtyä myös ilman chakraa. Kun oli kuitenkin tullut aika siirtyä vaativampiin asioihin, oli ongelmana kuitenkin ollut, ettei heidän pienessä kylässä kovinkaan usein tapahtunut mitään vakavia loukkaantumisia. Niinpä Raizo ja Azusa olivat lopulta alkaneet käydä silloin tällöin isommassa naapurikylässä, missä Azusa saattoi harjoitella auttamalla isommassa sairaalassa tehtävissä leikkauksissa.
Pelkän parantamisen lisäksi oli kuitenkin keskitytty myös lääkintätekniikoiden pimeämpään puoleen. He molemmat tiesivät, että ennemmin tai myöhemmin hänen olisi ehkä lähdettävä takaisin Ryuun luokse, joten Azusa oli oppinut myös ohjaamaan kuolleiden ruumiita mielensä mukaan. Hän oli oppinut miten ruumiista selvitettiin mitä tekniikoita henkilö oli eläessään osannut ja kuinka tutkia niitä jopa solutasolla asti. Jotenkin Raizon oli onnistunut saada käsiinsä jopa ruumiita, jotka olivat eläessään osanneet käyttää jotain verirajoitetta ja Azusa oli päässyt omakohtaisesti näkemään mitä kaikkea näiden ruumiista löytyi.
Tämänkaltaisten asioiden lisäksi Azusan koulutukseen kuului kuitenkin tärkeänä osana myös taistelemista. Raizo oli parhaansa mukaan opettanut miten väistellä vastustajan iskuja mahdollisimman pitkään, miten säilyä hengissä ja välttää saamasta selkäänsä vastustajiltaan, kuten Azusa oli monesti saanut ennen kuin oli tullut uuden mestarinsa oppiin. Raizo opetti miten lääkintätekniikoita saattoi käyttää myös vahingoittamiseen ja miten hidastaa omia elintoimintojaan niin, että saattoi esittää uskottavasti kuollutta jos hän koskaan joutuisi niin hankalaan taisteluun, että muuta selviämiskeinoa ei olisi.
Tämä päivä jolloin Azusa palasi kylään täydennystarpeiden kanssa, ei poikennut mitenkään aiemmista kerroista, jolloin hän oli käynyt hakemassa täydennyksiä. Matka takaisin sujui ongelmitta ja kun hän lopulta pääsi perille, iltapäivä oli jo hitaasti hämärtymässä illaksi. Pitämättä kuitenkaan kiirettä, Azusa laskeutui kylään päästyään puiden oksilta ja lähti kävelemään kapeita katuja pitkin pieneen sairaalaan, joka oli sijoitettu lähelle pienen kylän keskustaa. Matkan varrella hän vilkaisi leipomon seinässä olevaa kelloa ja todettuaan, että Raizo oli luultavasti jo päättänyt päivän ja palannut heidän jakamaansa pieneen asuntoon, Azusa päätti vain käydä viemässä täydennykset varastoon ja mennä sitten itsekin asunnolle. Tänä iltana ei ollut sen paremmin hänen kuin Raizonkaan vuoro päivystää sairaalalla hätätapausten varalta, joten ei ollut mitään syytä jäädä sinne notkumaan.
Puoli tuntia myöhemmin Azusa olikin jo saanut täydennykset purettua kääröstä tarvikevaraston hyllyille ja lähti astelemaan katuja pitkin takaisin kylän reunaa kohti. Hetken mielijohteesta, hän poikkesi matkan aikana vielä teepuodissa, ennen kuin jatkoi loppumatkan kaksikerroksisen tiilitalon luo, jonka ylimmässä kerroksessa he Raizon kanssa pitivät majaansa.
"Saitko kaiken mitä tilasimme?" Raizon ääni kantautui olohuoneesta, kun Azusa viimein pääsi sisään ja sulki oven takanaan.
"Sain, kaiken mitä pitikin", Azusa vakuutti samalla kun riisui kenkänsä eteiseen ja käveli sitten olohuoneeseen, missä Raizo istui paperipinojen ja kirjojen täyttämän työpöydän ääressä, syventyneenä tekemään muistiinpanoja jostain uudesta opuksesta jonka tämä oli vähän aikaa sitten hankkinut.
"Toin myös sinulle jotain", Azusa lisäsi ja nakkasi pienen paperipussin työpöydän reunalle. Kulmiaan kohottaen Raizo vilkaisi häntä, mutta otti sitten paperipussin käteensä ja vilkaisi sen sisältöä. Pieni hymy käväisi miehen huulilla, hänen tajutessaan mitä pussi sisälsi.
"Kiitos, katsoinkin aamulla, että tee oli melkein...", Raizo ehti sanoa, ennen kuin vaimea tömähdys katkaisi miehen lauseen. Kääntäessään katseensa kohti Azusaa, Raizo tajusi naisen vajonneen maahan kaulaansa pidellen, kivusta kertova irvistys kasvoillaan. Ilahtunut ilme vaihtui nopeasti huolestuneeksi ja hetkessä Raizo oli Azusan vierellä, selvittääkseen mistä oli kysymys.
Varovasti Raizo siirsi Azusan kaulalla olevaa kättä ja hetkessä hänen silmänsä osuivatkin tatuoinnilta näyttävään mustaan sinettiin. Paitsi, että nyt sinetti näytti kaikkea muuta kuin tatuoinnilta, sillä sen saattoi nähdä heikosti hohtavan violettisävyistä valoa. Sinetin reunoilla Azusan iho punoitti hieman, melkein kuin tämä olisi saanut palovamman juuri sinetin kohdalle. Ei tarvittu kovinkaan erityisiä päättelykykyjä, jotta tajusi mistä oli kysymys.
"Kutsutaanko sinua?" Raizo kysyi viimein hetken hiljaisuuden jälkeen kun Azusan kivulias ilme alkoi vähitellen lientyä ja tämän sinetissään tuntema polte hellittää siedettävämmälle tasolle. Vastaukseksi Azusa kykeni kuitenkin vain nyökkäämään myöntävästi, samalla kun Raizo auttoi hänet ylös ja istumaan huoneessa olevalle kapealle sohvalle.
"Näin jonkinlaisen välähdyksen Konohan Hokage-patsaista. Luultavasti hän haluaa minut sinne", Azusa onnistui sanomaan lopulta alkaessaan vähitellen toipua äskeisestä kipukohtauksesta.
"Aiotko lähteä matkaan heti?" Raizo kysyi ja Azusa joutui hetken miettimään vastausta. Vaikka äskeinen polte sinetissä oli ollut paljon lievempää kuin aikanaan Ryuun tehdessä sen, hänestä tuntui silti, että jalat tulisivat olemaan hyytelöä vielä jonkin aikaa, ennen kuin hän voisi kuvitellakaan lähtevänsä yhtään minnekään. Etenkin kun polte ei kadonnut täysin äskeisen jälkeen vaan sen saattoi edelleen hyvin heikosti tuntea, melkein kuin olisi pitänyt kuumaa kahvikuppia kaulaansa vasten.
"En, lähden aamulla, hyvin levänneenä ja niin edelleen. Tästä pitää varmaan ilmoittaa Kabutollekin. Haluaa kuitenkin antaa ohjeita siitä mitä tehdä nyt kun Ryuu antaa viimeinkin kuulua itsestään...", Azusa vastasi. Osa hänestä olisi halunnut jäädä tänne vielä joksikin aikaa, sillä hänestä tuntui, että Raizolla olisi ollut hänelle vielä paljon opetettavaa. He molemmat kuitenkin tiesivät, että viivyttely ei kannattaisi, mikäli he tahtoivat olla varmoja, että kohtaaminen Ryuun kanssa näin pitkän ajan jälkeen menisi hyvin.
"Teen jotain ruokaa... Lepää hetki ja ilmoita Kabutolle sitten, niin saat sen pois alta", Raizo sanoi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen ja lähti astelemaan kohti keittiötä. Nyt oli Azusan vuoro kohottaa kulmiaan, sillä heistä kahdesta Raizo ei tavallisesti juuri kokannut. Miehen poistuessa huoneesta hän ehti nähdä vain vilauksen tämän kasvoista, mutta niiltä ei kyennyt kuitenkaan päättelemään mistä tämä äkillinen kokkausinto oli peräisin. Niinpä Azusa saattoi vain arvailla syytä parhaansa mukaan. Ehkä mies oli jollain tapaa jo tottunut hänen läsnäoloonsa, eikä olisi halunnut hänen lähtevän, vaikka olikin alun perin ollut vastahakoinen opettamaan häntä. Päättäen kuitenkin olla huomauttamatta asiasta, Azusa odotti, että keittiöstä alkoi kuulua kattiloiden kolinaa ja teki sitten käsimerkit ottaen yhteyttä Kabutoon. Kuten Raizo oli sanonut, paras saada Kabuton ohjeet alta pois.
Kuten Azusa oli osittain arvannutkin, saadessaan yhteyden Kabutoon ja kertoessaan Ryuun kutsuneen häntä, mies olisi tahtonut hänen lähtevän matkaan heti. Hänen tehtävänsä ei kahden vuoden tauosta huolimatta ollut muuttunut, vaan hänen oli selvitettävä Ryuun sijainti ja pidettävä Kabuto ajan tasalla. Niinpä hänen olisi heti Konohaan päästessään varmistettava oliko kutsu tullut oikealta Ryuulta vai sittenkin kloonilta, kuten viimeksi Azusan tavattua tämän. Hetken kestävän väittelyn jälkeen Azusan onnistui kuitenkin puhua Kabuto ympäri ja myöntymään siihen, että hän lähtisi matkaan aamun koitteessa.
Aurinko ei ollut vielä edes noussut vaan taivaanrannassa näkyi vain kalpea aavistus valoa, kun Raizo herätti Azusan seuraavana aamuna.
"Ajattelin, että sinun lienee paras lähteä, ennen kuin kaduilla on hirveästi liikennettä. Kerron jonkin selityksen lähdöllesi", Raizo sanoi, ennen kuin poistui hänen huoneestaan olohuoneen puolelle ja jätti Azusan pukeutumaan rauhassa. Pukeuduttuaan nainen keräsi kasaan vähäisen omaisuutensa.
Hänen tullessaan Raizon luokse aikanaan, hänen varustukseensa oli kuulunut vaatteiden lisäksi vain pieni varustelaukku, joka oli sisältänyt heittoaseita, valolappuja, siimaa, sekä joitain räjähdelappuja. Vain perusvarustus jota jokainen ninja kantoi mukanaan tehtävillä. Saman perusvarustuksen hän pakkasi mukaansa nytkin ja ollessaan lopulta valmis, hän lähti suuntaamaan kohti olohuonetta, pysähtyen vain hetkeksi ovelle, nostamaan huoneen seinään nojaavan suuren, hieman kitaraa isomman viuhkan selkäänsä. Astuessaan lopulta lähtövalmiina ulos huoneestaan, Azusa huomasi Raizon jääneen olohuoneeseen, sen sijaan, että olisi mennyt takaisin nukkumaan, kuten tämä normaalisti olisi tehnyt herättäessään aamu-unisen naisen aamuvuoroon.
"Aloituspakkauksesi", Raizo tyytyi sanomaan ja ojensi naiselle hieman tavallista isompaa varustelaukkua, ennen kuin Azusa ehti avata suutaan. Hämmentyneenä Azusa otti laukun vastaan ja vilkaisi sen sisälle, saaden hämmästyksekseen huomata, että laukku sisälsi pillereitä, erikokoisia leikkausveitsiä, sidetarpeita, putkiloita ja kaikkea muuta mitä tehtävällä oleva lääkintäninja vain suinkin saattoi tarvita. Yhdessä taskussa oli jopa pala liitua, pieni pensseli ja pullo mustetta, joilla piirtää monimutkaisempiin tekniikoihin vaadittavia sinettikuvioita.
"Kiitos... tästä ja kaikesta muustakin", Azusa sanoi, kykenemättä estämään ääneensä hiipivää liikutusta.
"Ei kestä kiittää, lupaa vain, että muistat kaiken mitä olet oppinut ja opetat kaiken sen jonain päivänä eteenpäin jollekin nuoremmalle", Raizo vastasi. Hetken verran oli hiljaista, kun kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä seuraavaksi, mutta lopulta Azusa ratkaisi tilanteen astumalla lähemmäs Raizoa ja halaamalla mestariaan. Hetkeen Raizo ei tuntunut tietävän mitä tehdä, mutta lopulta Azusa tunsi tämän käsien kuitenkin kietoutuvan hänen ympärilleen.
"Lupaan sen. Ja lupaan myös tulla käymään joskus, jos vain suinkin pystyn", Azusa sanoi irtautuessaan halauksesta hetkeä myöhemmin, tietämättä mitä muutakaan sanoa. Tällä tavoin hän ainakin pystyi välttämään lopullisempien hyvästien sanomisen. Raizon tyytyessä vain nyökkäämään ja ilmaisemaan siten, että hän olisi milloin vain tervetullut, Azusa suuntasi ovelle.
"Pidä huolta itsestäsi", Raizo sanoi vielä naisen perään, ennen kuin tämä astui ulos ja sulki oven takanaan.