Tällaiseksi hän oli aina sen kuvitellut.
Ei koskaan pehmeitä pitkiä suortuvia rintakehällään, siroa pikkuvartaloa kyljessään, viileitä punattuja huulia ihollaan. Ei ikinä, ei koskaan.
Tällaista se oli aina ollut hänen kuvitelmissaan. Kun hän oli maannut kylmien karheiden lakanoiden välissä, tuijottanut seinällä hehkuvaa kuunvaloa. Kun hän oli painanut kasvonsa vasten tyynyä, nuuhkien halvan saippuan ja kirpeän ulkoilman tuoksua. Kun hän oli piirtänyt tyynylle kasvot, pehmeät mutta kulmikkaat, sileät mutta karheat, hyväntahtoiset mutta vakavat.
Hän oli hakenut lohtua seudun tytöiltä, jotka heiluttivat lanteitaan mutta punastuivat kun hän liu'utti sormiaan vasten niiden kasvoja, yrittäen painaa ajatuksiinsa uudet ääriviivat tyynyihin piirrettyjen tilalle. Eikä hän koskaan onnistunut.
"Mitä mietit?"
Ennisin ääni on hiljainen, mumiseva, kuten tavallisesti. Hän on upottanut huulensa Jackin tummiin hiuksiin, työntäen välillä kasvonsa kauemmas imaistaakseen tupakkaa ja puhaltaakseen savut sitten taas toisen miehen suortuvien sekaan.
Jack ei voi estää pientä hymyä valumasta huulilleen. "Sitä sun tätä."
Ennisin naurahdus on karhea, tuskin nauru ollenkaan. Pelkkä saappaan kannan karahdus vasten soraa. Mutta se on aidompi nauru kuin mikään niistä, joita Jack oli kuullut saattaessaan nuoria neitejä koteihinsa.
Huulet kiertyvät tupakan ympärille, imevät vaativasti, pyörittelevät savua suussaan ja puhaltavat ne sitten ilmaan. Jack nostaa leukaansa ja nuuhkii tuoksua.
"Sitä sun tätä..." Ennis manaa itsekseen, mutta hymyilee.
"Hmm-mm." Pienen hiljaisuuden jälkeen Jack avaa suunsa taas, epäröi kunnes painaa huulet taas tiukasti toisiaan vasten. Hänen sydämensä syke kiihtyy. En-nis-del-Mar, se jyskyttää.
"Kaikki hyvin?" Ennis kysyy ja liikahtaa hiukan. Hänen paljas, auringossa lämmennyt ihonsa hankaa vasten Jackin kalpeaa selkää ja tummahiuksinen joutuu ummistamaan silmänsä pitääkseen kielensä kurissa.
"Ennis", Jack sanoo, maistellen sanaa kielellään. Se taipuu kauniisti suussa ja pääsee ulos notkeasti. Ennis. Ei kenelläkään voinut olla niin hienoa nimeä?
"Hm?"
Jack avaa suunsa.
"Sinä... saisit antaa tännekin sitä tupakkaa."
Ennis luo häneen yllättyneen katseen, mutta puuskahtaa sitten huvittuneena ja työntää tupakan Jackin huulien väliin. Sinisilmäinen puristaa silmiään tiukasti kiinni ja imee nikotiinia sisäänsä.
Sinä olet tyynyihin piirtämäni kasvot.