Heimoi taas kerran! Rakkaat koulut on taas päässyt alkamaan, ja minäki ny sain taas jaksamista lomalta toipumisen jälkeen jatkaa kirjoittamista. Jee, aiheesta koulu! Ite tykkään kauheesti koulusta,lukemisest yleensäkki. Kaikkee härdellii sieläki käy. Koulu, paikka jossa kaikki kohtaavat. Enpä ala mitään melodraamaa kertomaan, joten siinä, asiaan:
Omassa koulussani on käytävällekkin ikkunat, tyylii sohvia sielä täälä, ja 'mahtavat' värilliset seinät, sun muuta kioskia unohtamat. Menen siis tällä kaavalla. Liituttaulut vaihdettu kosketusnäyttö tauluiksi, ja koneekki on kosketusnäytöllisii. Kaikkee hifistelyy, mut joo.
Oppilaat matelivat luokkaan heitellen vielä viimeisiä huutojaan, kunnes katosivat luokkiinsa. Tunnit käynnistyivät hiljalleen.
Lyhyt reseptin kertaus ja työryhmät menivät omiin keittiöihinsä aloittaakseen hommansa. Kotitaloutta. Neljästä ryhmästä numerolla kaksi oli kovin ääni. Ryhmään kuului Gilbert, Antonio, Arthur ja naapuriluokalta Elizabeta. A ja B siis toimivat sisarusluokkina, kuten C ja D. Gilbert potkaisi astianpesukonetta.
"Iha lelu! Ei näistä koulun kamoista ole yhtää mihinkää..."
"Ainakin se on tarpeeksi yksinkertaine sulle. Käytössä on vain yksi nappi", Bee luokan Elizabeta hymyili.
"Mademoiselle on oikeassa Gil!" Francis huudahti luokan toisesta päästä.
"Ei kaverit voi sitten koittaa puolustaa?" Gilbert virnisti ranskalaissyntyisen perään.
"No eikö se vähän mene nii", Antonio hymyili kiertäen kätensä toisen niskan takaa, "ystävät ovat juuri niitä, jotka sut pahite lynkkaa"
Gilbert virnuili yhä, "No toi on totta"
Taikina, josta tarkoitus oli korvapuusteja tehdä, kohosi Elizabetan ansiosta liinan alla. Hetkiä aikaisemmin Arthur oli sekoittanut suolan ja sokerin, ja kaiken lisäksi pudottanut koko kulhon sisältöineen päivineen lattialle. Koko luokkahuoneen kattanut kananmuna-draama, sekoitti ainaista kilpailua nopeudessa ryhmien välillä, Gilbertin ansiosta:
"Mutta Elizabeta!" Gilbert inisi, "niistä olisi voinut kasvaa lintuja! Ja sinä hullu naine meet tappamaan ne..."
"Kuvittelisi sun, puolimiehisen ihmisen, tietävän, mitä tipujen tuloa edellyttää", Elizabeta katsoi hieman murhaavasti nuorta miestä. Gilbert oli vaiti.
"Oletko noin tyhmä?" nainen huokaisi.
"Gil! Kana tarvii miestä! Miestä!" Francis huuteli kauempaa. Elizabeta hymähti jatkaen munien rikkomista kulhoon.
"Naineeen!" Gilbert huusi ja roikkui toisen paidan helmassa.
"Mene ny iso mies..." kamala hiivan haju levisi ympäriinsa, "Arthur haetko sen sokerin ja suolan?"
"Eliza, en ole ihan varma oliko tuo älykäs pyyntö..." Gilbert mutisi selkä kyyryssä
"Miten niin muka? Kyllä se nyt sokerin suolasta erottaa"
"Varoitin ainakin", muna kuoli, mutta se meni nopeasti ohi. Ei kestänyt kovin kauaa, kun taikina oli valmis, ja sitä maistettiin. Kamalalla metelillä tietenkin.
"Kuka, kuka laittaa takinaa desin suolaa?" Elizabeta yritti olla hankkimatta mitään kättä pidempää, muiden turvallisuuden vuoksi.
"Hän!" Gilbert tuli Arthurin selän taakse virnuillen, "sanoinhan" Siitä alkoi takaa-ajo. Elizabeta pannun kanssa jonka löysi (paremminkin tiesi sen olevan siellä) laatikosta ja Arthur 'kunniansa' loukkaamisesta. Kolmikko juoksi ulos luokasta käytävällä. Uteliaita katseita kerääntyi katsomaan käytävälle ikkunoista. Aikaahan siinä kului, kunnes kotitalousluokka saatii järjestykseen, Gilbertin punertavaa poskea lukuun ottamatta. Rauha palasi.
"On tuossakin kolmikko..." Arthur mutristi tuuheita kulmiaan hieman syrjemmällä.
"No ovatha ne äänekkäitä", Elizabeta vastasi nojaten työtasoon. Pullat olivat paistumassa. Opettaja oli livistäny jonnekkin, mikä oli syy luokan kaaokseen. Antonio, Gilbert ja seuraan lyöttäytynyt Francis heiluivat luokan keskellä kuin mitkäkin Euroopan omistajat.
"Hei Gil", Francis hymähti kaverilleen ja virnisti, "älä sitte kerro kellekkää että sait turpii naiselta"
"Hei ei tuo ole mikään nainen!" Gilbert nauraa räkätti, kunnes Elizabeta kävi tiputtamassa kaikki kolme pöydältä alas. Ei aikaakaan, kun vanha piika Dostojevski palasi entistä kärttyisämpänä luokkaan huutamaan.
"... Ja kakkosryhmän pojat", Elizabeta katsoi jokseenkin järkyttyneenä opettajaa, kunnes tämä jatkoi laiskana, "ja neiti. Teidän uuninne käryää uhkaavasti" Yksikään ei ollut muistanut koko pullamössöä siinä ympäriinsä seilaillessaan. Palaneet pullat nostettiin pois. Yhteinen sääntö oli, että ruuan sai pilata miten vain, kunhan se syötiin. Ja ruoka oli aina pakko syödä.
"Ei taida löytyä uutta Gordon Ramseyta", Antonio hymyili aurinkoisena tuijottaen hiiltynyttä peltiä.
"Joo ei kyllä teistä", Francis hymyili. Francis johti, tai ainakin kuvitteli johtavansa, omaa ryhmä nelosta. Jonka tuotokset olivat luonnollisesti siitä parhaasta päästä, eikä tänäänkään ollut poikkeusta. Koko luokka hyväksyi hiljaisesti sen faktan, että tiimi neljä voitti tämän päivän kokkisodan. Tunti jatkui siivouksella. Lattialla oli märkä luuttu ja Arthur astui melkein sen päälle.
"Mitä toi likane rätti tuossa makaa?!" Gilbert tuli Arthurin viereen tuijottamaan hiljaa märkää läjää lattialla kunnes vastasi hymyillen:
"Se imeytyy!" Arthur katsoi tätä hetken Ihan tosissasi? -ilmeellä, kunnes Gilbert virnisti.
"No joo joo", hän alkoi yhä virnuillen siivota sotkujaan lattialta.
Kotitalous loppui ja väki levisi nopeasti luokasta ulos. Francis kiilasi Tonin ja Gilbertin väliin.
"Kuules Gil. Susta ja siitä Elizasta tulis mahtava pari!" Francis hehkutti.
"Kato kato sinä siivoot ja se kokkaa", Antonio täydensi.
"Jooooo Ei", Gilbert pudisti huvittuneena päätään.
"Miksei muka!" Francis yritti jatkaa parittamistaan.
"Ei", Gilbert tyrmäsi ajatuksen uudestaan, "sitä paitsi, en mä miksikää siivoojaksi ala"
"No hyvinhän se ainaki tuolla sujui", Antonio hymyili tönäisten Francista, joka sitten tönäisi Gilbertiä.
"Hei unohtakaa jo", Gil virnuili siinä.
"Hyvä on Herra" Francis hymyili siirtäen ajatuksiaan ja katsettaan jo ohi kulkeviin ihmisiin.
Vähä viä infoa. Juonta kyllä jonki sorttista on tuloss, vaik nää saattaa vaikuttaa välil vähä hajanaisilta ja kummallisilt x3 Ja puhtaaksi kirjoitusta odottaa yks yksittäinenki tekele ja tähän olis jatkoa jo hyvin odottamas :p Kauhee hankalaa lajitella nää omii luokkiinsa ja niide 'omaa paikkaa' tos koulus. Joo. Näkemisiin!