"En voi uskoa tätä vieläkään todeksi, olen Tokiossa, Japanin pääkaupungissa, olen haaveillut tästä jo pitkään, että pääsisin Japaniin, ja nyt unelmani toteutui."
Rosa, 21 vuottias, suomalais tyttö, kotoisin Salosta. Säästänyt rahaa Japaniin menemiseen 3 vuotta. Rosa on melko sirot kasvon piirteet, lyhyt mittainen, mutta ei mikään pätkä. Ruskeat silmät ja hiukset. Pukeutunut keltaiseen t-paitaan ja farku housuihin.
Rosa käveli Tokion katuja pitkin, ja ihaili maisemia, heti kun Rosa sai tavaransa Hotellin, ja oli levännyt noin tunnin, matkan rasituksista, lähti hän tutkimaan kaupunkia.
Rosa tutki ensin keskustaa, ja sieltä puistoon, Rosa näppäili kuvia, ja päätti että vasta huomenna hän menisi ostoksille.
"Ajatella, kokonainen viikko tällä, olen onnessani." Rosa ajatteli. Puolen tunnin päästä, Rosa alkoi tehdä mieli jotain syötävää. Hän tutki matkaopas kirjaa, ja käveli katsomatta eteensä.
Samassa hän törmäsi johonkin.
"Varovasti," Kuului ääni. ( Melko yllättynyt ääni.)
"Oi anteeksi kovasti, en katsonut eteeni," Rosa sanoi, ja oli tyytyväinen että oli opetellut Japanin kieltä, siinä oli mennyt neljä vuotta, mutta kyllä kannatti.
Rosa katsoi kehen hän oli törmännyt, ja huomasi että hänen edessään seisoi nuori mies, hänellä oli lyhyet mustat hiukset, ja ruskeat silmät. Miehellä oli yllän huppari ja mustat housut.
"Pyydän anteeksi," Rosa sanoi ja kumarsi.
"Onpa hyvän näköinen kaveri," Rosa tuumi itsekseen.
"Ei se mitään, vahinkoja sattuu," Mies vastasi.
Samassa Rosan vatsa alkoi murista.
"Anteeksi," Rosa sanoi nolona.
Mies katsoi ensin hämmästyneenä häntä, mutta siten hymyili ystävällisesti.
"Tule tarjoan sinulle aterian," Hän sanoi.
"Ei! ei se ole tarpeen," Rosa sanoi naama punaisena, hän ei halunnut olla vaivaksi.
"Tule vain, ei siitä ole vaivaa, vakuutan." Mies sanoi hymyillen, ja Rosa päätti suostua, vaikka hänelle oli kyllä opetettu ettei vieraiden mukaan saanut mennä.
Mutta mies osotautui oikein mukavaksi, he söivät eräässä sushi ravintolassa, ja juttelivat kaiken laista.
"Olet siis suomesta? ja tulit tänne lomalle?" mies kysyi.
"Kyllä, olen jo lapsesta asti, haaveillut tänne tulemisesta, olen niin kiinnostunut Japanin kulttuurista." Rosa sanoi iloisena, ja oli niin mielissään, kun oli tavannut niin kohteliaan miehen.
"Se on mukava kuulla, toivon että tulet viihtymään tällä, tällä on paljon kiinnostavaa nähtävää, ja koetavaa."Mies vastasi hymyillen, jotenkin salaperäisesti, jota Rosa vähän ihmetteli.
Kun he olivat syöneet, Rosa päätti palata Hotellin, ja mies sanoi, että hänelläkin oli muuta menoa.
Samassa Rosa muisti jotain.
"Hei odota, unohdin erään asian, en muistanut esitäytyä, olen Rosa," Rosa sanoi ja kumarsi kohteliaasti.
"No Rosa, minulla oli mukavaa kanssasi, ja toivottavasti näemme pian taas, minun nimeni on Japani." Japani sanoi ja kumarsi takaisin.
Rosa hämmästyi, tai oikeastaan ällistyi, ja ennen kuin Rosa ehti sanoa mitään, Japani oli jo kadonnut jonnekin.
"O-olipa erikoinen mies." Rosa tuumi. No Rosa vietti mukavan viikon Japanissa, ja kerran hän oli näkevinään miehen, jonka kanssa hän oli syönyt sushia.
loppu.
Niin minä haaveilen että jonain päivänä itse pääsisin Japaniin, olisi hienoa päästä Tokion. Olen lapsesta asti kiinnostunut Japanista, ja sen kulttuurista, ja vähäsen myös historiasta.