Kilisee,
kilisee, kulkuset,
Ai mitkä kulkuset,
No ne
kulkuset...
Kilisee, kilisee, kulkuset
loistehessa
nietosten
Vihdoinkin kotona! Draco viskasi matka-arkkunsa
liioitellun suuren huoneensa nurkkaan ja rojahti hetkeksi vuoteelleen
makaamaan. Syksy oli ollut pelkkää jatkuvaa painajaista,
koulua koulun perään. Tylsiä Tylypahkan tunteja.
Kukaan siellä ei ollut toistaiseksi opettanut hänelle
mitään todella hyödyllisiä loitsuja kuten
esimerkiksi sellaisia, jotka riisuisivat hetkessä kaikki
luokalla olevat oppilaat alastomiksi. Tai sellaisia, jotka saisivat
jokaisella pojalla seisomaan. Tai edes sellaisia, jotka saisivat
kaksi uhria sekstaamaan mielettömästi keskenään.
Eniten hän kuitenkin kaipasi loitsua, joka antaisi hänelle
hänen ensimmäisen sänkykokemuksensa.
Hänen
tyttöystävänsä Pansy Parkinson oli kauhistunut
pelkästä ehdotuksesta harrastaa seksiä ja hän oli
tuuminut, että käyttäisi jotain taikaa tytön
taivutteluun. Mutta Draco ei tiennyt yhtään ainutta
loitsua, joka kävisi siihen tarkoitukseen. Hänen mieleensä
oli pälkähtänyt vain komennuskirous, mutta se ei
tullut kysymykseen. Se oli tiukasti kielletty ja hän olisi
taatusti jäänyt kiinni, jos olisi turvautunut siihen
Tylypahkan alueella.
Yksi mahdollisuus olisi ollut valmistaa
lumousjuomaa, mutta hän ei ollut mikään Hermione
Grangerin kaltainen kävelevä tietosanakirja, ja sen juoman
valmistaminen ei ollut muutenkaan kovin yksinkertaista! Kalkaros
tuskin olisi auttanut häntä siinä. Hän yritti
liian epätoivoisesti näyttää Dumbledoren
uskolliselta takinkääntäjältä ja sellaisten
liemien käyttö oli Dumbledoresta varmasti väärin
tai ainakin kyseenalaista.
Draco tuhahti halveksuvasti ja
virnisti sitten häijysti ja ylimielisesti. Isä oli kertonut
hänelle, että pimeyden lordin uusi nousu oli pian käsillä.
Hän odotti sitä malttamattomana. Jästit, kuraveriset
ja muu roskasakki pyyhkäistäisiin unholaan. Draco
kohottautui ylös sängyltään ja riisui luihuisten
tuvan käärmemerkillä koristetun päällysviittansa.
Miksei pimeyden lordi jo noussut? Missä hän oikein kuppasi?
Draco vaihtoi ärtyneenä kouluvaatteensa mustiin
kotivaatteisiinsa, jotka olivat huomattavasti edellisiä
kallisarvoisemmat, ja kiiruhti gongin soittaessa kohti kartanon
ruokasalia. Hän ei ollut huomannut kysyä äidiltään,
joka oli ollut häntä vastassa asemalla, että oliko
heille tulossa päivällisvieraita sinä iltana, mutta
hän toivoi hartaasti, että ei. Useimmat hänen
vanhempiensa tuttavista olivat törppöjä.
"Hyödyllisiä törppöjä, Draco.",
hän muistutti itselleen mutisten. Niin hänen isänsä
tapasi sanoa.
"Maailmassa on kahdenlaisia törppöjä,
Draco. Toiset ovat hyödyllisiä, toiset taas hyödyttömiä.
Hyödyttömät voi jättää omaan arvoonsa,
hyödyllisiä taas pitää joko miellyttää
tai uhkailla, jotta he tekevät sen mitä haluat.",
hänen isänsä oli joskus neuvonut häntä.
Hänen isällään oli vastaus joka ongelmaan.
Draco avasi ruokasalin oven valmistautuneena pahimpaan, mutta
yhtä ihmistä lukuun ottamatta sali oli tyhjä. Hän
huokaisi helpotuksesta, mutta rypisti sitten otsaansa.
"Äiti,
missä isä on?", hän kysyi hieman levottomana. Ei
ollut hänen isänsä tapaista olla poissa päivälliseltä
silloin, kun hän palasi Tylypahkasta. Lucius Malfoy oli aina
kiinnostunut kuulemaan viimeisimmät koulua koskevat uutiset tai
juorut. Hänen äitinsä kohautti välinpitämättömästi
harteitaan.
"En minä tiedä, kultaseni. Hän
on viime aikoina ollut kovin kiireinen, jouluvalmisteluja kuulemma.",
hän vastasi hymyillen. Siitä Draco pystyi päättelemään,
ettei isä ollut kertonut hänelle asioistaan. Hän
lopetti utelemisensa. Isä kertoisi sitten, kun palaisi takaisin.
Hän aina jakoi mehevimmät tapahtumat Dracon kanssa. Yleensä
hän tuli Dracon huoneeseen silmät välkkyen
ilkikurisuutta, halveksuntaa tai vihaa ja Draco odotti innoissaan,
että hän alkaisi puhua. Draco muisti elävästi
kaikki jutut Cornelius Toffeen tutinasta, kun isä painosti ja
uhkaili häntä. Taikaministeri oli kerran jopa laskenut
pelosta alleen! Mies oli isän sanojen mukaan törppöjen
kuningas, mutta toistaiseksi hän sai pitää
valtakuntansa.
Draco tarttui ruokailuvälineisiinsä
innottomasti ja alkoi syömään. Hän oli useasti
pyytänyt isältään lupaa päästä
mukaan, kun tämä suoritti uhkailujaan tai pelotteli
jotakuta. Se kuulosti jännittävältä ja hauskalta,
paljon hauskemmalta kuin koulukirjojen lukeminen, mutta isä oli
aina kieltänyt häntä.
"Malttia, Draco,
sinun aikasi tulee vielä", hän oli vastannut Dracon
suureksi pettymykseksi. Draco halusi tuntea tekevänsä
jotain tärkeää. Hän halusi tuntea, että isä
oli hänestä ylpeä, mutta isä ei koskaan antanut
hänelle kunnon tilaisuutta siihen. Huispaus oli toisarvoista, ja
siinäkin typerä Harry Potter peittosi hänet.
Pitkin
hampain Draco tyhjensi lautasensa, jotta äiti olisi tyytyväinen,
ja nousi sitten pöydästä. Hänen jalkansa johtivat
hänet kartanon korkeakattoiseen kirjastoon, jonka seinät
olivat täsmällisesti neljän pääilmansuunnan
suuntaiset ja jota hallitsivat seinänvierustoille asetetut
massiiviset kirjahyllyt. Hän ei pitänyt lukemisesta, mutta
ei hän ollutkaan tullut tänne lukemaan. Hän oli tullut
tekemään jotain salaista ja kiellettyä. Jotain,
sellaista mitä hän oli kauan halunnut tehdä ja mistä
isä ei olisi pitänyt. Oli asioita, joita isä ei
hänelle kertonut, ja kartanossa oli useita paikkoja, joihin
hänellä ei ollut pääsyä. Tämä oli
yksi niistä. Hän kulki eteläsuuntaisen hyllykön
viertä eteenpäin kunnes löysi alimmalta hyllyltä
Lohikäärmeen syntymä -nimisen teoksen. Hän työnsi
kirjaa puoli senttiä taakse. Mitään ei tapahtunut. Hän
kurtisti ärtyneesti kulmiaan ja yritti uudestaan, mutta laihoin
tuloksin. Hän suuttui ja läimäytti kirjanselkämystä
kämmenellään. Hän oli muutamaankin kertaan
vakoillut isäänsä ja nähnyt hänen aivan
varmasti koskevan juuri siihen teokseen.
"Typerä
kirja!", hän huudahti.
"Draco, Draco...et kai
tosissasi uskonut, että se olisi noin yksinkertaista?",
Draco pyörähti ympäri isän äänen
kuullessaan ja näki Luciuksen heristävän hänelle
sormeaan. Hän nielaisi. Isän huulet olivat kaartuneet
melkeinpä hyväksyvään virneeseen. "Sitä
paitsi pelkään pahoin, että löytäisit sieltä
vain lisää kirjoja."
"Isä...minä
vain etsin kirjaa yhteen ongelmaani." Draco selitti
hätääntyneenä. Hän tunsi hikoilevansa ja
hänen sydämensä sykki liian kiivaasti. Mitä isä
nyt tuumisi? Draco oli aina ollut kiltti poika ja tehnyt niin kuin
isä tahtoo, vaikkakin joskus vastahakoisesti.
"Liittyvätkö
ongelmasi jotenkin lohikäärmeisiin?" Lucius kysyi
astuen lähemmäs poikaansa. "Oletko ottanut itsellesi
nimeesi sopivan lemmikin?", hänen silmänsä
tuikkivat omituisesti ja hän näytti siltä kuin olisi
vastustanut naurua. Draco seisoi yhä liikkumatta paikallaan.
"Ei, ei oikeastaan...", hän mutisi laskien
katseensa jalkoihinsa.
"Mihin se sitten liittyy?"
Lucius kysyi ja Draco tiesi, että hän ei pääsisi
pälkähästä ennen kuin keksisi jotain tarpeeksi
uskottavaa tai kertoisi totuutta.
"Lumousjuomaan.",
hän vastasi mietittyään hetken.
"Kenet
sinä haluat lumota, ja ennen kaikkea, miksi sinä haluat
lumota tämän henkilön? Oletko sinä rakastunut
häneen, Draco?", isän ääni kuulosti nyt
tiukemmalta ja vaarallisemmalta, ja Draco vilkaisi häntä
huolestuneena.
"En, isä, mutta minä haluan...",
Draco sanoi, mutta katkaisi lauseensa kesken. Miten hän olisi
voinut kertoa isälle, että hän halusi ensimmäisen
seksikokemuksensa, mutta hänen ikäisensä luihuistytöt
eivät olleet halukkaita tekemään sitä hänen
kanssaan? He sanoivat, että he olivat liian nuoria sellaiseen.
"Ahaa, sinä olet siis tullut siihen ikään..."
Lucius sanoi nyt huomattavasti pehmeämmin ja virne palasi hänen
huulilleen. "Et tarvitse lumousjuomaa, poikani. Me Malfoyt
käytämme muita keinoja.", hän sanoi
arvoituksellisesti ja laski kätensä Dracon olkapäille.
Hänen silmänsä tutkivat tätä terävinä
ja arvioivina.
"Aiotko opettaa ne minulle?" Draco
kysyi ja Lucius nyökkäsi lyhyesti ennen kuin kuiskasi.
"Heti sen jälkeen, kun olet nähnyt
jouluyllätykseni."
Draco ei olisi
malttanut odottaa isän mainitsemaa yllätystä. Hän
seurasi hyvin tympääntyneenä, kun kotitontut
seuraavana päivänä, jouluaattona, koristelivat
juhlasaliin tuodun korkean ja tuuhean kuusen ärsyttävännäköisillä
kirkkailla punaisilla palloilla ja eri värisillä nauhoilla.
Isä oli kadonnut jonnekin. Äiti teki parhaansa
piristääkseen poikaansa, mutta tämä vain murjotti
ja vaelteli ympäri taloa keksiäkseen jotakin tekemistä.
Nämä olivat niitä harvoja hetkiä, jolloin Draco
kaipasi Crabben ja Goylen typerää seuraa. Hän olisi
ainakin voinut nauraa heidän yksinkertaisuudelleen, ellei mitään
muuta.
Ilta saapui, eikä ollenkaan liian varhain. Draco
oli iloinen, kun hän saattoi hyvällä omallatunnolla
vetäytyä makuuhuoneeseensa ja yrittää nukahtaa.
Hän oli huonolla tuulella. Päivä oli ollut tylsä.
Hän ei tiennyt, mitä oikein oli odottanut, sillä
joulut olivat aina olleet hänestä vähän tylsiä.
Lahjat olivat menneinä vuosina olleet kivoja, mutta muuten
joulut olivat olleet Dracolle yhdentekevä. Nyt hän oli
odottanut muutosta.
Hän riisui vaatteensa alushousujaan
lukuun ottamatta ja kömpi peiton alle sänkyyn, mutta uni ei
tahtonut tulla silmään. Hän ajatteli isäänsä
ja tämän antamaa lupausta auttaa häntä saamaan
ensimmäinen kertansa tai niin hän oli asian ymmärtänyt.
Miten isä voisi auttaa häntä? Ehkä hankkimalla
hänelle tytön tai...tai pojan. Oli olemassa myös
kolmas vaihtoehto, mutta sitä Draco ei suostunut
ajattelemaankaan. Se oli liian...liian...liian mitä? Hän
pudisti päätään ja tajusi sitten, että hänen
kätensä olivat hänen huomaamattaan liikkuneet. Ne
olivat työntäneet hänen alushousujaan alemmas ja
koskettaneet hänen penistään niin, että hän
oli alkanut huohottaa ja niin, että hänellä seisoi!
Kaikenkukkuraksi ovi avautui juuri sillä samalla
hetkellä ja isä astui sisään. Draco tunsi
kurkkunsa kuristuvan umpeen. Ennen kuin hän ehti edes näytellä
nukkuvaa, Lucius oli jo sytyttänyt valot ja nähnyt hänen
silmiensä olevan auki.
"Draco? Hyvä, että
olet vielä hereillä. On jouluyllätyksesi aika. Nouse
ylös ja pue tämä yllesi." Lucius sanoi
katseessaan hiukan kuumeinen ja innostunut hehku. Hän heitti
sängylle mustan kaavun ja naamion eikä tehnyt liikettäkään
poistuakseen ja antaakseen Dracon pukeutua rauhassa. Draco empi ja
viivytteli peittonsa alla. Hän piti toisella kädellään
kiinni peittonsa reunasta ja yritti toisella kädellään
epätoivoisesti saada peniksensä laskeutumaan tai painumaan
kasaan. Hetken päästä Lucius katsoi häntä jo
selvästi epäluuloisena.
"Mitä sinä
piilottelet peittosi alla, Draco?"
"E-en mitään,
isä." Draco kimitti hieman yrittäessään olla
huohottamatta ja Luciuksen kulmat rypistyivät vihaisesti. Hän
heilautti kädessään melkein aina kantamaansa sauvaa
peiton reunaa kohti.
"Älä valehtele, Draco!
Minä en pidä siitä. Päästin sinut eilen
pulasta, mutta toista kertaa en soisi sinun koettelevan
hyväntahtoisuuttani tai kärsivällisyyttäni.",
hän sanoi eikä Dracon auttanut muu kuin heittää
peittonsa syrjään ja paljastaa kätkemänsä
salaisuus. Vaikka hän veti alushousunsa sitä ennen kunnolla
takaisin jalkaansa, hänen tilanteensa oli selkeästi
havaittavissa. Hän sulki häpeissään
silmänsä.
"Tämänkö sinä
halusit kätkeä minulta? Draco, Draco, olen pettynyt
sinuun.", isä sanoi lähes nauraen ja Draco uskaltautui
nolostuksestaan huolimatta avaamaan uudestaan silmänsä.
Lucius oli tullut aivan hänen vuoteensa viereen ja laskeutunut
polvilleen. "Et voi lähteä mihinkään ennen
kuin tämä...", hänen hansikkaan peittämä
etusormensa osoitti Dracon housuissa kohoavaa vuorta. "...tämä
ongelma on hoidettu.", hän hymyili. Draco kohottautui
kyynärpäidensä varaan.
"Tiedän. Jos
annat minulle hetken aikaa, minä...", hän sopersi
kasvot tulipunaisina, mutta Lucius keskeytti hänen puheensa ja
työnsi hänet lempeän päättäväisesti
kädellään takaisin makuulle.
"On olemassa
taikoja, joilla tällaiset ongelmat nopeasti poistetaan, mutta ne
poistaisivat myös nautinnon. Ja nautinto, Draco, nautinto on se,
mikä tekee elämästä elämisenarvoisen.",
hän sanoi ja hänen etusormensa tökkäsi varovasti
Dracon housujen sykkivää kukkulaa.
"Isä,
mitä sinä teet?"
"Sulje silmäsi,
Draco. Sulje ne ja nauti. Tämä on yksi jouluyllätys
lisää." Lucius sanoi hitaasti, mutta Draco katseli
melkein lumoutuneena kuinka isän kädet kaivoivat hänen
kalunsa takaisin esiin hänen housuistaan. "Malfoy voi
luottaa vain Malfoyn rakkauteen, Draco. Muista se." Lucius
mumisi. Draco hengitti raskaasti. Osa hänestä oli
vakuuttunut, että tämä oli pelkkää unta,
painajaista, ja hän puristi silmäluomensa tiukasti kiinni.
Mutta hän ei ollut ollenkaan varma, että hän halusi
herätä. Se oli todella huolestuttavaa. Hän näki
unta isästään hipelöimässä hänen
sukukalleuksiaan, eikä hän tahtonut herätä!
"Isä...", hän huokaisi.
"Niin,
poikani?" Luciuksen ääni kuulosti etäiseltä
ja unelmoivalta. Draco tunsi hänen kätensä kulkevan
tunnustellen pitkin hänen elintään. Hellä
kosketus lisäsi hänen tuskaisaa poltettaan ja hän
vaikeroi. "Rentoudu, Draco.", isä neuvoi. Isällä
oli aina neuvoja joka asiaan ja Draco oli tottelevainen poika. Hän
pakotti itsensä rentoutumaan ja olemaan huolehtimatta. Hänellä
ei ollut mitään hätää. Isä ei
vahingoittaisi häntä. Isä oli aina pitänyt huolen
hänestä, ostanut hänelle vain parasta ja kalleinta, ja
otti nyt suihin häneltä...Otti suihin häneltä!
Draco kauhistui toteamustaan, mutta hän tiesi silmiään
avaamattakin, että se oli kiistatonta. Lämpö ja
kosteus, joka ympäröi nyt hänen penistään,
oli varmasti isän suu.
Kieroa ja sairasta, Draco
ajatteli, mutta hän tunsi olonsa hyväksi, suorastaan
leijuvaksi. Kuka toinen rakastaisi häntä niin paljon kuin
hänen oma isänsä? Vastaus oli helppo: Ei kukaan. Hän
tunsi kalunsa nopeasti peittyvän lämpöön ja
uppoavan isän suuhun, syvemmälle ja syvemmälle. Kunnes
paineet lopulta helpottivat ja hän tunsi liukuvansa
vastustamattomasti tajuttomuuteen.
Kun hän taas palasi
tajuihinsa, hän oli uudestaan vakuuttunut siitä, että
oli nähnyt unta. Hän oli jälleen peittonsa alla ja
huoneessa oli pimeää.
"Isä...?", hän
kysyi huoneelta ja huomasi olevansa hieman pettynyt unensa
päättymiseen. Hän tunsi olonsa äkkiä
hylätyksi ja yksinäiseksi, mutta se kesti vain
hetken.
"Niin, Draco, minä olen yhä täällä.",
venyttelevä, aavistuksen verran ilkikurinen ääni
lausui ikkunan vierestä ja valot syttyivät. "Oletko
nyt valmis lähtemään, poikani?", Lucius kysyi
toista kulmaansa kohottaen.
"Kyllä, isä."
Draco vastasi virnistäen innokkaana tietäessään,
että hän pääsisi tekemään jotain, mitä
isä arvosti. Mutta ennen kaikkea hän oli iloinen
tietäessään, ettei se kaikki ollutkaan ollut pelkkää
unta.
The End
