Eli juu. Olen ollut hieman ongelmissa tämän sivuston kanssa eikä tämä ole halunnut toimia. Eli nyt siis ensimmäinen jatkuva ficcini... Päivitystahtia en lupaa, sillä koneemme ei halua toimia. Että terve taas :)

Kursivoidut kohdat ovat menneisyydestä

Hahmot EIVÄT ole minun. Mutta otin vapauden hieman muokkailla hahmoja.

Prologi

Baarit vetävät puoleensa niin juoppoja kuin nuoria miehiä, jotka etsivät seuraa. Tämä baari sijaitsi kaupungin laitamilla ja oli tarkoitettu nuorisolle. Toisin kuin muut baarit. Täällä tarjottiin jo yli kuusitoista vuotiaille olutta ja siideriä.

Yksi baarin vakioasiakkaista oli Lukas. Lukas istui nytkin eräällä jakkaralla ja katseli ympärilleen. Paikka oli täynnä hänen peruskoulustaan tuttuja naamoja, joista osa oli samalla vuosiluokalla ja kursseilla lukiossa, kuin Lukas. Niin Lukaksella ei koskaan ollut ollut kavereita ja kaikki tutut naamat nytkin syrjivät, välttelivät ja heittivät loukkauksia Lukaksen suuntaan.

Lukas näki muunmuassa Tinon ja Ivanin. Tino ei ehkä ollut hakannut häntä, mutta poika oli aina syrjinyt häntä ja levittänyt hänestä juttuja. Jos Lukas oli ollut joskus aikeissa hakata pojan niin Ivan oli aina ollut vastassa. Eli Tinoa ei voinut löylyttää ilman, että Ivan olisi tehnyt saman takaisin. Lisäksi hän näki Baltian trion ja heidän seurassaan hilluvan puolalaisen. Niin. Baltialaiset olivat hiljaisia, mutta puolalainen oli nytkin äänessä.

"Niin siis todellakin pitäis mennä sanoo tolle säälittävälle kakaralle, että tää on vaan meille ihmisille eikä tollasille luonnonoikuille" Lukas kuuli Feliksin huudahtavan ja huokaisi. Luonnonoikuilla tarkoitettiin aina häntä ja Emiliä. Hänentä ja hänen kaksi vuotiasta pikkuveljeään.

Lukas antoi katseensa kiertää suurta tilaa, jossa savukoneet sumensivat näkymää kauempaa. Lukas kohtasi jäänsiniset silmät. Hän jäi tuijottamaan kaksikkoa. Molemmat olivat pitkiä ja heillä oli molemmilla jäänsininen silmäpari. Molemmat olivat pukeutuneet mustiin vaatteisiin. Pidemmän kasvot olivat vakavat ja tuon hiukset olivat jotenkuten siististi. Aavistuksen lyhyempi virnisti ja tuon hiukset osoittivat jokaiseen ilmansuuntaan.

Lukas kääntyi takaisin lasiinsa päin ja huokaisi. Lukaksen lasin ympärillä lenteli sininen keiju, jonka silmät, siivet ja pedonkynnet olivat mustat. Keijut saattoivat näyttää kauniilta, mutta ne olivat oikeita riiviöitä, eikä häntä huvittanut aiheuttaa sekasortoa juuri nyt.

Äkkiä mustaan hihaan verhoutunut käsi ojentui Lukaksen ohi ja huitaisi keijun pois. Lukas säpsähti ja hyppäsi pois. Hulluko tuo virnuileva poika oli. Virnuilevalla pojalla oli toisessa kädessään iso tappara. Miksei Lukas sitä äsken huomannut? Niin. Hän oli liian lumoutunut pojan silmistä.

"Ai hän näki sen" Poika hymähti ja katsoi pökertynyttä keijua. "Olen Mathi ja tämä on Berw" Math esitteli nopeasti ja hyppäsi pois Tinon edestä, joka ei tuntunut huomaavan tätä. Tino mulkaisi vielä Lukasta ennen kuin lähti ja tällä kertaa Berw sai hypätä sivuun. Lukas huokaisi.

"Olen Lukas. Lukas Bondevik" Lukas esitteli ja oli varma että saisi kuulla kauan karttelemansa lausahduksen 'Ai sehän on se outo Lukie!'. Sen sijaan vastaus kuului:

"Lukas! Berw se on Luke! En olisi uskonut! Olet muuttunut aaljon!" Math huudahti silmät loistaen ja sai Lukaksen perääntymään.

"Nej Math. Du måste.." Berw yritti saada Mathin rauhoittumaan. Niin. Mathin pitäisi miettiä.

Pari päivää tapahtumien jälkeen Lukas istui pienen talon ruokapöydässä ja syötti pikkuveljeään kun Lukaksen puhelin pärähti soimaan. Hän oli melko varma, että soittaja olisi ollut Math, mutta ruudussa vilkkuikin kuva hänen siskostaan.

"Niin Linda?" Lukas mumisi väsyneenä.

"Lukas! Isä soitti. Hän kuulosti sekavalta. Puhui jotain keijuista ja demonientappamisesta. Isä ei olekaan kuollut!" Linda kertoi iloisesti.

"Niin" Lukas sanoi ja puhelin lipesi tuon kädestä tipahtaen lattialle

Siinä oli prologi. Alunperin tästä piti tulla ensimmäinen luku mutta se oli äitini vanhalla läppärillä ja sitä ei nykyään saa enään päälle, joten tein nyt lyhyemmän version. Ja alun perin myös vuorosanat olivat maiden omilla kielillä..

Jos joku ei ymmärtänyt tuota ruotsinkielistä vuorosanaa niin

Nej Math. Du måste... = Ei Math. Sinun täytyy...

Kiitos kun luit ja toivottavasti tykkäsit :)