Title: Kosto
Author: Winga
Genre: horror, deathfic
Pairing: mainitaan H/D pari kertaa
Rating: K-18
Summary: Harryn kosto Voldemortin murhattua Dracon
Disclaimer: Ei, en omista hahmoja. Ja ilmaiseksi leikin.
Warnings: Deathfic, irronneita ruumiinosia...
A/N: Pikkuveli suututti mut. Mä intouduin kirjottamaan fikin... Njoo, kommentit on kivoja, ensimmäinen horror-yritys.
4xraapale
Kosto
1. Miksi?
"Katso nyt!" Osoittaen velttoa ruumista maassa metsän keskellä Ron kävelee eteenpäin. Seuraan kauhuissani. "Se on..."
Hiljennän hänet juosten pojan ruumiin luo. Kokeilen pulssin. Ei mitään. Kyyneleet ovat jo karanneet poskilleni. "Kuka?"
Ron kohauttaa olkiaan. "En tiedä. Ja sitä paitsi, mitä sen on väliä? Hän oli kuitenkin vain kuolonsyöjä."
"Ei Ron, ei ollut." Ääneni on kylmä ja tunteeton Ronin sanoista.
"Ei ollut kuolonsyöjä? Malfoy? Harry..."
Keskeytän. "Hän oli minun poikaystäväni, siksi hän tuossa makaa, kidutettuna, kuolleena. Kynttilässä kai sormensakin poltettu. Ei, ei kuolonsyöjä. Ja kuoliaaksi kidutettu."
"Mutta..."
"Ole hiljaa. Kerro muille, että minä lähdin. Tämän hän saa maksaa." Kaikkoonnun, etsin Voldemortia.
2. Kuka?
"Kas, Potter. Piditkö lahjastani?" on ensimmäinen kysymys, jonka kuulen.
"Hei Tom. Oikein mukava pikku yllätys. Ajattelin palkita sinut samalla mitalla", vastaan Bellatrixin pää kädessäni, hiuksista sitä roikotan. Kaulan verisuonista veri valuu yhä.
"Pidit lahjastani noin kovasti." Hänen äänessään kuulen pienen särähdyksen.
"Mitä nyt, Tom? Etkö odottanut tätä?" kysyn kepeästi ja napautan Bellatrixin päätä.
"Anna minun jo mennä", Bellatrixin ääni kuuluu rahisevana, johtuen kenties verestä keuhkoissaan.
"Kenties minä aliarvioin sinun kykenevyytesi", hän sanoo pään vaiennuttua.
"Tai kenties et vain koskaan nähnyt minua vihaisena, Tom. Ja nyt minä todella olen vihainen, ymmärräthän?"
"Siltähän se nyt näyttää", hän toteaa pohtivaan äänensävyyn.
3. Miten?
Hän on nyt komennuskirouksen alaisena. Tuo hetken kasvoillaan näkynyt järkyttynyt ilme oli arvokas. Nyt hän saa maksaa.
Olen kantanut kynttilät pöydälle. Komennan hänet pöydän ääreen ja ojentamaan kätensä. Huutoa en salli, en usko hänen antaneen Dracon huutaa. Hänen käsiinsä jää palaneita pisteitä.
Kun annan hänelle luvan lopettaa, hän tekee sen. Pyytäessäni hän näyttää palojäljet minulle ja minä kaadan suolavettä niihin, vain saadakseni hänen kätensä kirvelemään.
Hän kamppailee yhä komennuskirousta vastaan voimakkaasti, mutta minä olen vahvempi. Sen tähden hän jo silmillään pyytää, anoo, että lausuisin ne kaksi sanaa.
Mutta en minä sano. Hän itse tekee sen, nostaa sauvansa, sanoo: "Avada Kedavra!"
4. Jälkikäteen
Hänestä on jäljellä lähes tunnistamaton ruumis apujoukkojen saapuessa. He astelevat pihalla kartanoa kohti, ja koettavat vältellä ruumiita. Useimmilla on yhä päänsä tallella, vain Bellatrixin, Luciuksen ja Voldemortin päät minä otin. Kaikki Dracon tähden. Narcissa, kahleistaan vapautettuna, nyyhkyttää hiljaa vierelläni. Hän oli vain sodan uhri.
"Harry... Mitä sinä olet tehnyt?" Hermione kysyy saapuessaan. "Miten... ja miksi?"
Tuijotan häntä tyhjillä silmilläni. Ne ovat mustat, tunteettomat. "Koska minä rakastin häntä. Ja Valedro murhasi hänet. Vihaisena olen kovin voimakas." En näe syytä valehdella."Voisin julistaa itseni uudeksi viholliseksi. En vielä tiedä..."
Hermione näkee, ymmärtää. "Jos aiot, minä en silti hylkää sinua."
Hymyilen tunteettomasti.