He kaksi olivat jo kerran melkein joutuneet toisistaan eroon, mutta siltikin he nyt istuivat suuren ravintolan syrjäisessä pöydässä syöden pastaa ja nauttien makeaa viiniä keskustellen mukavista ja tutuista asioista. Muutamia päiviä sitten he kaksi olivat joutuneet erään ampujan kanssa kohdakkain, mutta Hawkeyen nopea toiminta oli säästänyt Mustangin hengen taas kerran ja siitä kiitokseksi mies oli nyt vienyt Hawkeyen ravintolaan syömään. Eihän tuollainen teko mieheltä niin kamalan outo ollut mitä nyt vaan halusi osoittaa kiitollisuutensa naiselle. Ilta oli mennyt melkoisen hyvin kunnes sitten kävi niin että Royn seuraan tuppautui nätti nainen joka ei osannut luovuttaa kun mies sanoi että hänellä oli jo seuraa…
"Minulla on seuraa, jos et huomannut ja mielelläni keskustelisin luutnanttini kanssa kahdestaan." Roy sanoi ja katseellaan pyysi naista menemään muualle häiritsemään miehiä. Nainen ei kuitenkaan tehnyt elettäkään mennäkseen pois paikalta ja Riza ei ottanut sitä hyvin alkaen ärtyä tunkeilusta.
"Häivy jo siitä" Riza tiuskaisi, mutta naisen kummastukseksi Roy katsahti häneen varoittavasti.
"Antakaa anteeksi ettei luutnantti osaa käyttäytyä ja tulkaa hetken päästä takaisin, niin voin kuunnella mitä teillä on sydämellänne." Roy sanoi ja hymyili naiselle hurmaavasti ennen kuin tuo meni hivenen ärtyneenä mököttämään kauemmas.
"Hawkeye, voisit olla hiukan kiltimpi niitäkin naisia kohtaan jotka sattuvat olemaan kiinnostuneita minusta. Mustasukkaisuus ei todellakaan ole kaunista." Roy sanoi ja katsoi Rizaa hivenen ärsyyntyneenä toisen epäystävällisyydestä naista kohtaan. Roy ei sinällään välittänyt toisten naisten tunteista, mutta kun laki ei oikein sallinut hänen ja Rizan suhdetta mies peitteli sitä treffeillä muiden naisten kanssa, mikä näytti saavan Rizan mustasukkaiseksi, vaikka he olivat nimenomaan sopineet että Roy kävisi treffeillä, muttei tekisi muuta naisten kanssa.
"Minä en ole mustasukkainen, sinä olit liian ystävällinen hänelle!" Riza sanoi kiukkuisesti ja Roy tiesi että nainen oli oikeasti vihainen, kun tuon silmäkulmaa hivenen nyki ja käsi hapuili asetta pöydän alla.
"Tiedän, mutta tämä sovittiin yhdessä, muistatko? Se ei voi tulla julkisuuteen." Roy sanoi ja katsoi vakavana pöydän toisella puolella istuvaan vaaleahiuksiseen ruskeasilmäiseen naiseen joka näytti entistäkin vihaisemmalta.
"Tiedän, mutta…" Riza aloitti mutta Roy keskeytti hänet nostamalla kättään.
"Sinun ei tarvitse olla mustasukkainen, koska olen luottamuksesi arvoinen. En ole tehnyt mitään väärää." Roy sanoi hivenen ärtyneenä, kun nainen vaikutti epäilevän häntä, vaikkei mitään ollut tapahtunut hänen ja niiden naisten välillä.
"Minä näin sinun suutelevan yhtä heistä! Sitäkö sinä sanot ei miksikään?! Saat pitää sormuksesi jos et edes pysty myöntämään että olet todellakin tehnyt jotain!" Riza sanoi ja heitti ketjussa roikkuvan sormuksen Royn puolelle pöytää ennen kuin nousi ja lähti nopeasti kävelemään pöydästä jättäen typertyneen Royn istumaan ja tuijottamaan sormusta edessään.
"Luutnanttisihan vasta lähtikin kovasti. Tuliko teille riitaa?" Aikaisemmin pöydässä käynyt nainen kysyi ja istui Rizan käyttämälle tuolille katsellen Royta silmiään räpytellen.
"Työasioissa vain, hänen lomapyyntönsä evättiin ja nyt minä saan syyt niskoilleni. Haluatko juotavaa? voin toki hakea lasillisen sinulle." Roy sanoi ja naisen nyökättyä lähti hakemaan kyseistä lasia. Royn ollessa poissa nainen otti hanskastaan pienen pussin ja kaatoi sen sisällyksen Royn lasiin huljuttaen sen sitten alkoholin sekaan ennen kuin mies ehti palata. Royn epäonneksi Hawkeye oli juuri silloin soittamassa erästä tuttuaan hakemaan itsensä pois. Drinkkiä hakemassa oleva Roy kuitenkin meni vielä kerran puhumaan Rizalle ennen kuin tuo ehtisi lähteä ja sai vain erittäin vihaisen katseen.
"Onhan sinulla tuo tumma kaunotar tuolla, et tarvitse minua joten painu helvettiin. Katoa tekemästä elämästäni helvetti liekeilläsi!" Riza tiuskaisi äkäisesti ja kääntyi pois saaden Royn melkein sanattomaksi.
"Anteeksi että olen olemassa, koetan hävitä tielläsi olemasta." Roy sanoi vihaisesti marssien drinkkinsä kanssa takaisin pöytään jossa aikaisemmin näkynyt nainen oli istumassa.
"Anteeksi että kesti, mutta yritin sopia riitamme ennen kuin hän lähtee täältä. Mikä on nimesi, en muista kuulleeni sitä vielä." Roy sanoi ja hymyili hurmaushymyään, vaikka häntä jäyti edelleen Rizan sanat. Liian usein tuollaiset pahat sanat toteutuivat ja mies siemaisi viiniään tietämättömänä vaarasta.
"Nimeni on Paulina, hauska tutustua kerrankin noin hurmaavaan mieheen." Nainen sanoi pirteästi ja vaihtoi asentoaan että hivenen enemmän tuon varustuksesta näkyi matalalle uurretusta kaula aukosta. Roy antoi silmiensä levätä hetken epämääräisessä paikassa, mutta eihän Riza enää muutenkaan halunnut olla hänen kanssaan joten, miksei?
"Minä olen Roy Mustang, ilo on kokonaan minun puolellani." Roy sanoi nostaen kätensä kurkulleen koska jostain syystä sitä kutitti kovasti ja miehen henkeä ahdisti hivenen.
Roy otti toisen siemaisun lasistaan ja yskäisi pari kertaa.
"Anteeksi, kurkkuni vain kutiaa…" Roy pyyteli anteeksi ja nainen hymyili rennosti.
"Ei hätää, ei tuo minua haittaa. Haluatko vettä? Voin hakea nopeasti." Nainen sanoi ystävällisesti ja ennen lähtöään vielä siveli kädellään Royn leukaa.
"Harmi vain että et ikinä ehdi juomaan sitä vettä." Nainen sanoi itsekseen melkein Royn kuulomatkan ulkopuolella, mutta tuo jotenkin kuuli vielä nuo sanat, mikä sai hänet voimaan pahoin.
Tunne kurkussa tuntui pahenevan ja naisen sanat saivat miehen epäilyksen heräämään.
Roy nousi seisomaan ja käveli melko huterasti suoraan vessaan, huomaamatta Rizaa joka oli huomannut miehen oudon käytöksen ja joka lähti sitten miehen perään katsomaan oliko tuo kunnossa. Yökättyään pari kertaa Roy joi hanasta vettä ja istui lattialle miettimään tilannettaan. Hän oli todennäköisesti myrkytetty ja siihen lievää apua voisi tuoda lääkehiili… Jota miehellä ei tietenkään ollut mukanaan. Hiiltä mies tiesi saavansa tosin myös taskussaan olevasta paperista, joten pikaisesti syntetigrammin tehtyään tuo otti hiilen palasen käteensä ja pureskeli mauttoman palasen jauhoksi ennen kuin joi lisää vettä hanasta. Hänellä oli tosin jo varsin hutera olo, joten ainetta oli jo ehtinyt imeytyä elimistöön. Roy muisteli mitä kaikkea oli kuullut myrkyistä ja arveli saattavansa selvitä. Sillä välin Riza seisoi miesten vessan oven ulkopuolella vahtimassa että Roy tulisi ulos, koska hänellä oli asiaa miehelle. Oli kulunut jo liian kauan jotta mies olisi voinut olla hotellihelpotuksessa normaaleissa toimissa, lisäksi aiemmin oli kuulunut oksentamista muistuttavia ääniä ja nainen ei ollut nähnyt kenenkään muun menevän sisään tai tulevan ulos. Se merkitsi sitä että jotain oli sattunut tai mies oli järkyttynyt jostain. Riza meni ihan ovea vasten ja kuunteli, mitään ei kuulunut joten jokin oli pahasti vialla. Pelko ja huoli miehestä puraisivat Rizaa kipeästi ja nainen livahti sisälle vessaan katsellen ympärilleen hyvin hämärästi valaistussa huoneessa. käsienpesu allas rivin toisessa päässä olevassa nurkassa näytti olevan joku tai jokin. Riza katsoi vielä kerran ympärilleen ja totesi ettei yksikään kopeista ollut kiinni ja ainoa vihje että joku saattaisi olla paikalla oli tuo nurkassa oleva hahmo. Nainen käveli varovaisin askelin lähemmäs ja huomasi että nurkassa todellakin istui pää polvissa henkilö joka näytti epäilyttävästi Roylta, mikä sai naisen sydämen hakkaamaan kovempaa. Miksei mies ollut vielä reagoinut hänen tuloonsa? Kai tuo nyt oli sen huomannut. Mies vaikutti jotenkin oudon hiljaiselta muutenkin, oliko tuo piilossa?
"Roy, leikkisi ei huvita minua juuri nyt. Että osaatkin olla ärsyttävä!" Riza sanoi kovasti ja otti kiinni miehen olkapäästä. Mitään suurempaa ei näyttänyt tapahtuvan ja Riza laskeutui miehen tasolle äkämystyneenä. Oliko toisen aina pakko leikkiä kolmevuotiasta lasta?!
"Eiköhän olisi aika myöntää että leikit on nyt leikitty?! Minä en jaksa leikkiä huoltajaasi!" Riza sanoi ja veti Royn käden tuon polvien ympäriltä suoraksi ottaen sitten toisen kämmenestä kiinni vain pysähtyäkseen. Oliko Royn käsi kovin kuuma, vai kuvitteliko hän? Riza katsoi miehen kämmentä hetken laskien sen sitten syliinsä, koska mies ei näyttänyt reagoivan häneen liiemmin. Hitaasti naisen kädet ojentuivat niskalle jossa mustat suortuvat olivat liimautuneet nihkeään ja toivottoman kuumaan ihoon. Riza epäröi ennen kuin siirsi kätensä niskalta miehen leuan alle ja varovasti nosti tuon päätä kohdatakseen Royn kirkkaina tuikkivat tummat silmät. Riza päästi pienen parahduksen nähdessään katseen joka kertoi omaa tarinaansa. Miehen silmät eivät keskittyneet varsinaisesti mihinkään ja niiden eloisa pilkehdintä oli poissa. Riza keskittyi samassa miehen rintakehään ja ujutti kätensä vastustelemattoman miehen paidan alle painaen sen sitten siihen ja antaen sormiensa tuntea kuinka mies veti henkeä ennen kuin siirsi kätensä tuon vasempaan kainaloon etsien päävaltimon josta nainen tunsi sydämen hidastuneen sykkeen. Roy oli hengen vaarassa! Samassa joku mies tuli sisään ja Rizan sydän hyppäsi kurkkuun. Roy tarvitsi apua!
"Käy hakemassa apua, hänet on myrkytetty jollakin! Kutsukaa armeijan ambulanssi ja jos täällä on joku lääketieteen taitava henkilö tuokaa hänet tänne. HETI!" Riza huusi ja miehen lentävän lähdön katsottuaan nosti Royn syliinsä. Mies ei pahemmin vastustellut, vaan oli luonnottoman veltto. Saatuaan Royn aseteltua sellaiseen asentoon että tuo pystyi hengittämään esteettömästi Riza panoi sormillaan varovasti miehen silmät kiinni, koska ne pelottivat häntä. Kun mies muutaman sekunnin päästä avasi taas silmänsä Riza ei tiennyt itkeä vai nauraa. Eihän nainen tiennyt oliko tuo hyvä vai huono asia.
"Roy kulta… Kuuletko minua?" Riza yritti ja heilutti kättään toisen silmien edessä nähdäkseen saisiko reaktiota. Roy ei edes seurannut liikettä ja näytti siltä että pupillit olivat laajentuneet koko iiriksen levyisiksi, vaikka sitä olikin vaikea sanoa kun miehen silmät olivat muuten kovin tummat. Roy oli elossa, muttei tuntunut tajuavan mitään ympäröivästä maailmasta. Riza tunsi yhtäkkiä syyllisyyttä aikaisemmista sanoistaan ja yritti pysyä vahvana silittäen miehen mustia kiiltäviä hiuksia. Yhtäkkiä Royn silmät alkoivat painua kiinni aivan kuin mies olisi nukahtamaisillaan ja samassa Riza hivenen hätääntyessään nipisti toisen käsivartta, mikä sai miehen silmät avautumaan uudelleen ja Riza tunsi kuinka lihas liikahti hiukan hänen kätensä alla. Näytti siltä ettei Royn aika ollutkaan tullut aivan vielä.
"Neiti! Ambulanssi on täällä!" Hetkeä aikaisemmin vessaan yrittänyt mies huusi ja ohjasi paareja kantavat miehet paikalle.
"Tämäkö on potilaamme? Kertokaa kaikki mitä tiedätte miehen potilashistoriasta ja tapahtumista ennen kuin hän tuupertui." Lääkäri käski nykäistessään miehen paidan auki niin että napit sinkoilivat ja samassa painaen tetoskoopin tuon paljaalle sydänalalle.
Riza selitti toiselle miehelle kaiken mitä ikinä tiesikin ja kaiken mitä tiesi Royn sen hetkisestä tilasta. Toivoen että se riittäisi.
"Selviääkö hän?" Riza kysyi kun kaksi miestä nosti Royn hiljaisen hahmon paareille laittaen turvaremmit tuon ympärille varmistaakseen, ettei mies omia aikojaan putoaisi paareilta.
"Luulisin niin. En tosin ole varma ennen kuin hän herää, mutta… toiveikas olen." Mies sanoi ja nosti toverinsa kanssa Paarit ylös alkaen tehdä matkaa kohti ovia ja ambulanssia. Riza pysytteli Royn vierellä ja huomasi yhtäkkiä tuon silmien liikkuvan hivenen.
"Roy? Kuuletko minua? Me viemme sinut sairaalaan nyt, ei hätää… Ei hätää pieni…" Riza sanoi ja painoi kätensä varovasti toisen poskelle seuraten tiukasti paarien vieressä katsoen tiukasti Royn kasvoja nähdäkseen oliko jo tapahtunut jonkinlainen muutos toisen tilassa. Mies räpsäytti silmiään, muttei vaikuttanut muuten kiinnittävän huomiota mihinkään ympärillään.
"Neiti, voitte puhua hänelle, mutta en ole varma onko siitä mitään hyötyä, koska hän ei varmaan tajua tai kuule teitä.." Toinen miehistä sanoi anteeksipyytelevän näköisenä ja auttoi Rizan autoon Paarien oltua tukevasti paikoillaan. Ovet suljettiin ja pian lähdettiin liikkeelle.
"Roy? Tunnetko auton tärinän? Nyt olemme matkalla sairaalaan ja kohta kaikki on taas aivan kunnossa… " Riza sanoi mutta säikähti samassa kun Roy alkoi rimpuilla rajusti.
Nainen painoi miehen pään takaisin paareja vasten ja katsoi hätääntyneenä lääkäriin joka valmisteli ruiskua.
"Rauhoitu rakas, rauhoitu! Kaikki on hyvin… Minä pidän sinusta huolen. Älä hätäile Roy, älä hätäile. Olet turvassa minun kanssani…" Riza leperteli edelleen hivenen rimpuilevalle miehelle ja varovasti suukotti tuon poskea samalla kun tohtori pisti ruiskullisen rauhoittavaa ainetta miehen käsivarteen. Miehen rimpuilu rauhoittui pieneksi pelokkaaksi tärinäksi ja Riza jatkoi lepertelyään toivoen että edes joku sana menisi perille ja mies rauhoittuisi. Pian miehen syke tasoittui ja jonkin ajan päästä hänet olikin kiidätetty tarkempiin tutkimuksiin.
Seuraavana päivänä Roy makasi edelleen sairaalan sängyssä, tippaletku käsivarressaan. Riza istui tuolilla ja vahti miehen jokaista hengen vetoa kuin haukka odottaen että tummat silmät aukeaisivat ja mies heräisi. Hiljaa Riza painoi suudelman miehen otsalle ja odotti reaktiota muutaman sekunnin toiveikkaana, mutta kun mitään ei tuntunut tapahtuvan nainen kokeili uudelleen suukottaen tällä kertaa toisen poskea. Ei mitään. Riza tunsi olonsa huonoksi ja pyyhki silmiään kämmenselkäänsä.
"Roy…" Naisen ääni kaikui huoneessa hiljaa.
"Roy… Kuuletko minua? Herää ole kiltti… Heräisit jo.." Riza pyysi hiljaa ja antoi sormiensa hiljalleen kulkea pitkin miehen kasvoja silittäen niitä toivoen silmien aukeavan jo.
Pieni värähdys kulki miehen läpi ja tokkuraisesti tuon käsi kohosi kyljen vierestä kasvoille.
"… " Roy huokaisi ja rentoutui uudelleen käsi naamallaan.
Riza otti miehen ranteesta ja siirsi käden takaisin kyljen viereen saaden miehen avaamaan silmänsä.
"Riza…" Roy sanoi hiljaa ja katsoi hivenen hämmästyneenä naisen kasvoja, hän oli luullut että toinen oli jo lähtenyt silloin kun hän meni vessaan…
"Roy miltä tuntuu? Oletko kunnossa? Lääkäri sanoi että olisit kunnossa herätessäsi…" Riza sanoi hiljaa laskien toisen kätensä Royn kädelle ja toisen miehen poskelle silittäen hiljaa ja varoen.
"Ei sinun olisi tarvinnut.." Roy sanoi hiljaa ja antoi katseensa painua kohti jalkapäätyä.
"Kyllä tarvitsi. Minä sanoin sinulle niin kovin pahasti ja kadun sitä, todella. Kun löysin sinut, tajusin yhtäkkiä miten lähellä sanojeni toteutuminen oli ja minua vihloi, koska ajattelin etten enää kerkiäisi pyytää anteeksi…" Riza sanoi ja kumartui suukottamaan Royn poskea, mihin mies vastasi yrittämällä väistää.
"Olen paha ihminen, Riza etsi joku jonka teot eivät seuraa perässä.." Roy sanoi ja sulki silmänsä kuin tuskissaan.
"Roy, en halua ketään muuta kuin sinut. Tahdon että sinä olet lasteni isä, sitten joskus kunhan pääset führeriksi." Riza sanoi hiljaa suukottaen miehen poskea hellästi.
"En tarkoittanut sitä mitä sanoin eilen, olin vain niin kärttyinen koska minua väsytti. Haluan että pysyt vieressäni niin että voin katsoa noihin tummiin silmiisi ja nähdä että olet kunnossa. En halua enää ikinä nähdä silmiäsi sameina…" Riza sanoi ja puristi Royn kättä kovasti omassaan. Mies veti Rizan käden huulilleen ja suukotti sitä kevyesti.
"Hyvä on. Enhän minä koskaan voisi sanoa ei sinulle, Riza." Roy sanoi lempeästi ja Riza nojautui suutelemaan miestä suoraan huulille. Sen jälkeen Riza hiljaa siirtyi sängylle nostaen Royn osittain syliinsä ja hyräili hiljaa silitellen miehen takaisin uneen jotta tuo voisi parantua täysin.
'En enää koskaan käske sinun kadota elämästäni. En enää koskaan.' Riza ajatteli pidellessään nukkuvaa miestä hiljaa sylissään, hyräillen ja varoen hieroen tuota samalla.
"En anna sinun kadota elämästäni." Riza sanoi hiljaa ja antoi miehen hengityksen rentouttaa itseään samalla kun hän silitteli hiljalleen mustia hiuksia.
Se oli Rizan päätös ja sehän pitäisi.
Kiitos kun jaksoitte lukea tarinani, joka ei ole kovinkaan älykäs… en tiedä kannattaako tätä kauheasti kommentoida, koska tiedän ettei tämä ole kovinkaan hyvä, aika outo jos suoraan puhutaan… Toki saatte kommentoida jos huvittaa… Terkuin Kizu-89 '