THE END

Mustat pilvet roikkuivat raskaina Konohan yllä. Sasuke katsoi

kukkulalta vanhaa kotikyläänsä. Kylmä tuulenpuuska vaelsi yli mäen, saaden Sasuken kietomaan mustan kaavun tiukemmin ympärilleen. Hitaasti hän repi katseensa irti Konohasta ja jatkoi kiirehtimättä matkaansa.

Yleensä hän olisi välttänyt pääteitä, mutta nyt hänellä ei ollut siihen tarvetta. Hänen ei tarvinnut salata asiaansa, tai määränpäätänsä. Sasuke Uchiha oli matkalla Konohaan tapaamaan Uzumaki Narutoa.

vvvvvvvvvvvvvvvvvv

Naruto katsoi Hogake-tornin ikkunasta ulos hermostuneena. Hän odotti Sasukea. Hän tahtoi Sasuken tulevan. Hiljaisuus oli täyttänyt viidennen hogaken toimiston. Naruto kuuli, kuinka Tsunade veti yhden laatikoistaan auki. Hän kääntyi katsomaan naista, ja huomasi tämän kaivavan esiin sake-pullon. Normaalisti Naruto olisi sanonut jotain naiselle tämän alkoholin "nauttimis"-ajoista, mutta tänään oli erilainen päivä. Naruton taivaansiniset silmät tutkailivat tilannetta, yrittäen muistaa jokaisen pienenkin yksityiskohdan. Muistaa sen tunteen.

Tsunade kaatoi sakea kahteen kuppiin.

"Tässä." Hän sanoi kultahiuksiselle pojalle.

Naruto pyöritti päätään kieltävästi. Hän käänsi selkänsä naiselle ja jatkoi ulos ikkunasta tähyämistä.

"Uskotko että hän tulee?" Kysyi Tsunade kaadettuaan ensimmäisen kupin sakea alas kurkustaan.

Naruto oli hetken hiljaa.

"En tiedä." Hän painoi päänsä alas ja kuiskasi uudestaan melkein äänettömästi;

"En tiedä." Naruto painautui ajatuksiinsa. Kohta hän kuitenkin rikkoi hiljaisuuden, joka oli uudestaan laskeutunut hokagen toimistoon.

"Niin paljon on tapahtunut viimeisten viiden vuoden aikana… En tiedä tunnenko häntä enää. En tiedä tunteeko hän minua kohtaan samoin, kuin minä tunnen häntä kohtaan. Sasuke on muuttunut. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö minä rakastaisi häntä. Minä rakastan häntä. Olen rakastanut jo niin kauan." Naruto painoi kätensä vasten viileää ikkunalasia.

"Jos hän rakastaa minua, hän tulee." Naruton ääni oli täynnä vuosien varrella kasvanutta tuskaa.

"Minä en tahdo olla enää yksin." Hän puristi kätensä nyrkkiin, estäen haudattujen tunteiden nousua pintaan. Tsunade huokaisi hiljaa ja siirsi sormensa kolmannen sakekupin ympärille.

vvvvvvvvvvvvvvvv

Portille saavuttuaan Sasuke veti huppunsa alas. Vartijat vilkaisivat häntä, mutta eivät sanoneet mitään. Hän oli taas täällä. Mutta se ei tuntunut enää kodilta. Konoha oli paikka, joka oli täynnä tuskallisia, mutta myös rakkaita muistoja. Naruto oli Konohassa. Hitaasti askeleet alkoivat vetää kohti aluetta, jossa Uchihat olivat kerran asuneet. Muistot virtasivat hänen lävitseen jokaisessa risteyksessä, jokaisen puun luona, jokaisen talon kohdalla. Hän muisti veren, tuskan, surun ja vihan.

"Jou Sasuke, pitkästä aikaa." Sasuke kuuli takaansa. Hän kääntyi ja kohtasi hopeahiuksisen, entisen opettajansa.

"Kakashi." Hän tervehti. Kahden välille syntyi kiusallinen hiljaisuus. Ei ollut enää mitään sanottavaa. Asiat oli selvitetty jo aikoja sitten, ja vanhat siteet oli katkaistu. Jäljellä olivat enää muistot, eivätkä kaikki niistäkään olleet hyviä.

"Tiedätkö missä Naruto on?" Kysyi Sasuke hiljaa.

"Hokagen luona." Vastasi hopeahiuksinen mies vakavana.

"Hn." Sasuke käveli vanhan opettajansa ohitse. Muutaman askeleen päässä miehestä hän pysähtyi.

"Kiitos, Sensei."

Kakashi hymyili naamionsa takana.

"Heistä kasvoi loistava ninjakolmikko." Hän mutisi itsekseen. Hetkeen hän ei liikkunut. Hänen katseensa oli pysähtynyt haalistuneeseen klaani-symboliin, joka oli maalattu rapistuneen talon seinään. Hatake Kakashin sydäntä puristi hetken. Kengän kärjellä hän piirsi maahan saman symbolin, kuin talon seinässä ja sen viereen, hän piirsi spiraalin. Hiljaa hän huokaisi.

"Sääli…"

vvvvvvvvvvvvvvvvvvv

Koputus ovelta katkaisi hiljaisuuden.

"Sisään." Tsunade sanoi heikkona.

Ovi avautui hitaasti, rahissen.

Tulija kumarsi hokagelle.

"Tsunade-sama."

"Uchiha."

Naruto kääntyi kohti Sasukea. Mustat silmät kohtasivat siniset. Molempien katseet olivat tunteettomat, mahdottomat lukea. Sasuke otti varovaisen askeleen, sitten toisen. Pian hän seisoi aivan Naruton edessä.

Naruto tunsi kuinka vahvat kädet vetivät hänet lempeästi vasten Sasukea. Hän painoi kasvonsa vasten tätä ja veti sisäänsä Sasuken tuoksua. Hellästi hänen kätensä kietoutuivat Sasuken laihan vyötärön ympärille. Hiljaisuus.

He seisoivat toisiaan vasten painautuneina pitkään. Kun he vihdoin erosivat toisistaan, Sasuke pujotti sormensa Naruton oikean käden sormien lomaan ja alkoi johdattaa tätä ovelle. Naruto kääntyi katsomaan Tsunadea. Katse, jonka he jakoivat, kertoi kaiken. Sitten Naruton huulille nousi hellä hymy. Tsunade vastasi hymyyn samanlaisella, juuri ennen kuin poika katosi oven taakse. Hitaasti hän kaatoi itselleen lisää sakea. Hän katsoi hetken kirkasta nestettä kupissaan, nielaisi, pyyhkäisi jotain märkää poskeltaan ja kaatoi polttavan nesteen kurkkuunsa.

vvvvvvvvvvvvvvvvvvv

Sasuken sormet olivat kylmät. Naruto puristi niitä tiukemmin vasten omiaan. Raskaat vesipisarat valuivat kylminä alas taivaalta. He seisoivat kalliolla, hokageiden kivisten kasvojen yläpuolella.

"Onko sinun kylmä?" Kysyi Sasuke hiljaa Narutolta.

"Ei."

He katselivat alas. He näkivät kuinka ihmiset juoksivat turvaan sateelta.

"Sasuke…" Naruto aloitti, mutta Sasuke keskeytti hänet painautumalla nopeasti suutelemaan poikaa. Suudelma oli aluksi melkein kovakourainen, mutta pian se muuttui helläksi, kertoen tuhansia hetkiä kaipuusta, rakkaudesta, surusta ja yksinäisyydestä.

Heidän huulensa irtaantuivat toisistaan. Naruto kohotti leukaansa kohdatakseen Sasuken mustan katseen. Toistensa silmissä he näkivät niin monia sanomattomia asioita, asioita, jotka olisi kuulunut sanoa ääneen.

Naruto kuuli kuinka metalli hitaasti hioutui vasten metallia.

Sasuke oli ensimmäinen, jonka poskille valui kyyneleitä. Naruto kohotti kätensä pyyhkien ne hellästi pois. Hän kietoi kätensä Sasuken kaulan ympärille ja he painautuivat uuteen suudelmaan. Molempien poskilta valuneet kuumat, suolaiset kyyneleet sekoittuivat toisiinsa heidän huulillaan.

Se ei oikeastaan edes koskenut.

Sasuke oli nopea, eikä antanut sen koskea.

He putosivat polvilleen mutaiseen maahan. Sadevesi toi mukanaan tummanpunaisia pisaroita.

"Tiedätkö Sasuke, kun minä näin ensimmäisen kerran tämän miekan, minä tiesin, että kuolisin siihen." Naruto kuiskasi Sasuken korvaan.

Sadepisarat ropisivat heidän ympärillään.

Naruto hautasi kasvonsa Sasuken märkiin hiuksiin.

"Se on ohi." Kuiskasi Sasuke.

"Hmmmm… niin on."

Sasuken kylmät sormet pujottautuivat hitaasti Naruton kultaisten hiusten lomaan.

"Seuraavassa elämässä minä elän ja kuolen rakastaen sinua." Hän sanoi käheästi.

"Sitten minä teen saman." Vastasi Naruto.

"Sasuke… Minä rakastan sinua."

"Minäkin rakastan sinua. Naruto… En varmaan kykenisikään rakastamaan ketään muuta kuin sinua."

"Mmmm…"

Hiljaisuus. Sade ropisi jossain kaukana. Kauempana. Kauempana.

Sasuke tunsi kuinka Naruton pää painui uneliaasti vasten hänen olkapäätään.

"Naruto…" Hän kuiskasi hiljaa.

Oli aivan hiljaista.

Naruto ei ollut enää yksin. Hän nukkui Sasuken sylissä.

Mustat pilvet repeilivät ja antoivat ilta-auringon kullata Konohan. Ylhäällä kalliolla Naruto ja Sasuke lepäsivät yhdessä. Yhteisen miekan kulkiessa heidän lävitseen.

vvvvvvvvvvvvvvvvvv

AN.

Heiiii!

Shappie 1 done. :

8 to go!

Yhden elämän loppu on toisen elämän alku.

Next: Sasuke ja Naruto kohtaavat jälleen…:3