McHoudinin murha
" Kulta kyllä Lily pärjää äitini luona. Mitä? Juu, olen jo koton…HEI! MITÄ TEET ASUNNOSSANI! HEI KUUL…" Kersantti McHoudinin puheli katkesi ja rouva McHoudin vaivaantui " Kul..kulta…Jeremy, oletko siellä? JEREMY! Vastaa! " Hän kivahti puhelimeen, mutta mitään ei kuulunut. Rouva McHoudin laittoi puhelimen laukkuunsa, ja suuntasi toimistonsa ovelle. " Jen, minne menet. Sinullahan on yövuoro " Hänen kollegansa kohotti kulmiaan työpöytänsä takaa. " Jeremyn puhelu katkesi oudosti…viimeiset sanat mitä kuulin…joku..joku oli meidän talossa ja pam, puhelu katkesi. Minun täytyy mennä katsomaan että kaikki on hyvin." Jen mutisi. Toinen nyökkäsi " Katsokin että tulet takaisin. En jaksaisi hoitaa vuoroasi tänään " Jenin kollegansa sanahti nojaten päätään toiseen käteensä ja toisella kädellä näpytteli tietokonettaan. Jen nyökkäsi vaitonaisesti, ja lähti toimistolta.
Ulkona oli jo pimeää. Jenin auto ulisi, kun nainen avasi sen avaimella. Jen istuutui värisevin käsin auton penkille, ja lähti ajelemaan kohti kotia. McHoudineille kesti Jenin työpaikalta noin 45 minuuttia. Tiet olivat jo hieman toipuneet ruuhkasta, olihan kello jo melkein puoli seitsemän. Jenin edessä puksutteli miltei koko matkan ajan traktori, joten kotimatka venyi miltei kaksituntia. Vihdoin kotiin päästyään nainen huomasi, että kaikki lamput olivat päällä. Jopa ulkovalot. Pariskunnan koirakaan ei haukkunut, vaikka normaalisti pieni ja ärsyttävä rakki räksytti kokopäiväisesti eteisessä. Sydän jyskytti Jenin rinnassa, kun tämä asteli pihakivetyksiä pitkin terassille ja tarttui avaimiinsa. Hetken nainen mietti, menisikö sisälle vai eikö menisi. Jen päätti kuitenkin työntää avaimen oveen, ja astua sisään. Eteisessä kaikki kengät olivat hienossa rivissä. Nainen ajatteli, että ehkä Jeremy oli siivonnut. Häntä kuitenkin ihmetytti, missä koira oli. Keittiössäkään ei näkynyt ketään. Ei koiraa, eikä miestä. " Jeremy? " Jen huudahti keittiöstä ja asteli olohuoneeseen " EI! JEREMY! " nainen parahti ja ryntäsi miehensä luo. Jeremyn kasvot, ja kastanjan ruskeat hiukset olivat yltäpäältä veressä ja miehen luodin rei'illä koristeltu ruumis nojasi velttona sohvaa vasten. " JEREMY! VASTAA! JEREMY! " Jen ravisteli miestään mutta turhaan. Hän oli kuollut. Pian oli itsekin. Jen ei huomannut tummaa hahmoa takanaan. Eikä aikaakaan kun talosta kuului kiljaisu, ja monta laukaisun ääntä.
Aamu valkeni ja toisaalla, Washintong DC:n keskustassa, NCIS:n päämajassa, Tony keikkui tuolilla pureskellen kynäänsä. " Majava " Ziva naljaili ja nosti molemmat jalkansa työpöydälleen pyöritellen ponihännästään irtaantunutta hiussuortuvaa sormiensa välissä. McGee ei ollut vielä saapunut. Tony keikkui tuolilla vielä tovin, kunnes Gibbs ja McGee saapuivat miltei samaan aikaan, McGee hieman aikaisemmin, niin, että ehti juuri ja juuri istahtamaan, kunnes Gibbs tuli tavalliseen tapaan ärtyisänä ja ripeästi. Tony lopetti keikkumisen kuin seinään, ja heitti kynän laatikkoon. " DiNozzo, Ziva autoon! McGee, hae Duccy " Gibbs sanoi, kävi pöydällään hakemassa aseensa, ja kääntyi takaisin kävellen ripeästi hissille, Tony ja Ziva kannoillaan. " Mitä nyt? " Ziva hämmästeli samalla kun astui hissiin. " Kersantin murha " Gibbs murahti ja katsoi rannekelloaan. Ziva hiljeni, ja tyytyi nyökkäämään. Tony ähki Zivan edessä, taistellen takkinsa vetoketjun kanssa. " DiNozzo, mitä ihmettä teet " Ziva naurahti. Tony ei vastannut, jatkoi vain ähkimistään. " Sen minäkin haluaisin tietää " Gibbs sanahti vaisusti. " Min…" Tony aloitti, mutta lopetti kun hissin ovet avautuivat. Ziva käveli Tonyn ohi naureskellen " Vetoketju keisari " nainen tokaisi ilkeästi hymyillen. Gibbs hymähti, ja Tony mutisi jotain, luultavasti kirosi Zivan alimpaan helvettiin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Aurinko porotti suoralta kädeltä eikä taivaalla ollut pilven haituvaakaan. Ainoa pelastus kuuman päivän keskelle toi hempeä tuuli, joka silitteli ryhmän poskia ja niskaa.
Autolle kävellessään, Tony miltei kaatui, kompastuessaan katukivetykseen kun yritti avata takkinsa vetoketjua. " Vauhtia DiNozzo! " Gibbs kivahti hieman kauempaa, autolta. Tony älähti, jätti vetoketjun rauhaan ja jolkotteli ripeästi autolle. " Entä McGee? " Ziva kysyi ohimennen ja laittoi turvavyön " Tulee Duccyn ja Palmerin kanssa " Gibbs sanoi ja lähti liikkeelle. Kuolleen kersantin talo oli noin tunnin ajomatkan päässä, pienessä kotitalo yhteisössä. Perille saavuttuaan ryhmä talsi sisälle taloon. " Kauheaa…miten ketään pystyy tekemään tällaista.." Ziva kauhisteli. Parin koira oli ammuttu, ja ripustettu roikkumaan katosta. " Joku hullu ja exäni " Gibbs sanoi, kun astui sisään. Ziva kurtisti kulmiaan " Eikö ne olekaan sama asia. Tiedätkö.. Hullu ja exäsi…" Tony ihmetteli, ja sai Gibbsin jopa hieman hymyilemään. " Kuka löysi ruumiit? " Gibbs kysäisi, ja Ziva osoitti kahta vanhusta " Kellenit, McHoudinien naapurit. Tuovat kuulemma joka torstai sämpylöitä. Ihmettelivät kun eivät tänään ovea avanneet. Päättivät sitten tulla katsomaan, onko kaikki kunnossa, ja löysivät sitten heidät " nainen kertoi. Gibbs nyökkäsi, ja käveli takaisin ulos, puhutellakseen Kellenin rouvaa. " Voisiko Gibbsin exä todella tehdä tällaista jälkeä? " Ziva kysyi Tonylta, kun Gibbs oli mennyt ulos. Tony naurahti "Todellakin". Ziva kohotti kulmiaan, otti kameransa esiin, ja aloitti kuvaamaan rikospaikkaa. McHoudinien talo oli todella siistissä kunnossa. Murha oli tehty siististi, eikä veriroiskeita pahemmin näkynyt. McHoudinien ruumiit olivat siististi laitettu istumaan sohvalle, jonka valkea kangas oli punainen verestä. Oikeastaan, muualla ei ollut verta. Ei edes oransseissa seinissä. " Ziva! Tule katsomaan! " Tony huusi, ja kyykisteli sohvan takana. " Mitä? " Ziva älähti ja käveli toisen taakse. " Luoti. Mennyt jommastakummasta läpi " Tony sanoi, ja piteli pihdeillä kultaisen väristä luotia, joka tosin oli veren ja ihokudoksen peitossa. Ziva kaivoi taskustaan todistusaineisto pussin, ja Tony laski luodin sinne.