(Authors notes: Yay, toinen ficcini ikinä, ja se on suomeks! No mikäs tässä... Kirjoitin tämän alunperin tekstiviestinä rakkaalle Ringolleni! Laitanpa tämän tännekkin. Kiitosta vaan, I LOVE FINLAND! Ah, kuinka luova minä olenkaan otsikoissa.... No jaa, who cares.)
Muurinpohjaletut
"Otatko aamiaista?"
"Mm, kiitos", Su-san sanoi. Tino laittoi hänen lautaselleen lettuja. "Olen aina pitänyt letuistasi", hän jatkoi, kun Tino kääntyi takaisin hellan ääreen.
"No, muurinpohjaletut ovat perinteistä suomalaista ruokaa", Tino vastasi. "Niitä tehdään usein aamiaiseksi, mutten ole viimeaikoina kerinnyt tekemään niitä."
Tuli hiljaista, ja Tino paistoi loput letut. Hän asetti ne pöydälle, ja istuutui Su-sania vastapäätä. He söivät hiljaa.
Su-san katsahti Tinoon.
"A, Tino."
"Hm? Mitä Su-san?"
"Suupielesi", Su-san sanoi ja kumartui pöydän yli pyyhkimään mansikkahillon Tinon suupielestä. Tino punastui. Hänen sydämmensä hakkasi, kun hän katsi Su-sania silmiin. Hetken mielijohteesta hän nojautui lähemmäs ja suuteli Su-sania. He tuojottivat hetken toisiaan, kunnes Tino käänsi katseensa alas, tuli punaisena. Su-san hymyili. Hän nosti Tinon kasvot ylös, ja katsoi häntä lempeästi. Tinokin hymyili.
Su-san suuteli Tinon otsaa. Hän kiersi pöydän toiselle puolelle, ja nosti Tinon syliinsä. Tino halasi Su-sania tiukasti ja Su-san suuteli hänen poskeaan. He istuivat siinä sylikkäin, kun Tino sanoi:
"Su-san, minä... Minä rakastan sinua. Olen aina rakastanut."
"Niin minäkin sinua, rakas vaimoni. Niin minäkin."
Tino hymyili ja he suutelivat jälleen.
(Omfg, edes cliché, tai silleen... Oho, mä luulin että se olis pidempi, siihen meni kolme tekstaria... No, oli sitä ihan kiva kirjoittaa. Paitsi että puhelin ei osaa sanoja, ja mulla menee hermot.. No kommenttia, plz. Ja voin kirjoittaa lisää näitä, jos joku antaa aiheen.)