A/N: Tämä on ensimmäinen julkaisuni täällä, eikä tämäkään ole omani :)
This is my first published story here, and this isn't even mine :)
The amazing plot is done by Yuu-chi! I'm really thankful that I can translate her amazing story!
I really hope you could read this, but I know that it's impossible. I would really like to hear your opinion and make you proud x)
You can find the original version from Yuu-chi's profile.
En omista tarinan hahmoja tai sarjaa! Jos omistaisin, tarinassa olisi niin paljon Yullenia että huh huh ;) Juoni kuuluu Yuu-chille! Thank you!
Nauttikaa!
Luku yksi - Uusi oppilas Allen Walker
On yksinkertaisesti kertoja, jolloin et vain voi olla myöhässä. Et vain voi. Kuolemanrangais-tuksen tai pahemmankin uhalla, et vain voi.
Tämä - Kanda ajatteli happamesti yrittäessään olla välittämättä tyhjää jauhavista fanitytöistä - oli yksi niistä kerroista.
Hän oli suunnitellut tulevansa tänne aikaisin, jotta pääsisi ilman väkivallan ja hänelle luonteenomaisen kuolemaa lupaavan mulkoilun apua pulpettinsa luokse, mutta jopa jumalat näyttivät olevan salaliitossa häntä vastaan ja olivat onnistuneet pilaamaan mahtavasti hänen suunnitelmansa. Upeasti. Tyylillä.
Odottamaton ongelma asuntolan kanssa oli johtanut siihen, että liikaa Kandan arvokasta aikaa oli tuhlaantunut tänä aamuna ihan turhaan. Aikaa, jonka olisi voinut viettää paljon paremmin pulpetin äärellä oleskeluun, ja samalla hänen kiihkeiden faniensa välttelyyn. Hän ei olisi todellakaan halunnut viettää sitä kuuntelemalla läksytystä asiasta, joka ei edes hitto ollut hänen vikansa!
Kanda oli tiennyt, että asui Seika-asuntolassa ja se oli tosiasia. Hän oli aina ollut, ja oli olettanut, melko aiheellisesti lisätäkseen, että tulisi aina olemaan. Kirje koululta vähän ennen uuden vuoden alkua oli vahvistanut sen.
Ja siksi hän oli raivostunut huomatessaan, että hänet oli siirretty Seika-asuntolan tutusta mukavuudesta ilman neuvotteluja hänen kanssaan. Mahtava tapa aloittaa kouluvuosi, Kanda ajatteli katkerasti, on ilmestyä asuntolalle vain tullakseen lähetetyksi toiseen aivan toiselle vitun puolelle kampusta!
Ja se oli vain yksinkertaisesti ärsyttävien päähänpistojen takia joita rehtori sai, ei muuten! Ilmeisesti rehtori Komui oli päättänyt, että olisi hyödyllisempää jos Seika-asuntola olisi vain viimeisen vuoden opiskelijoille. Miksi, siitä Kandalla ei ollut mitään helvetin käsitystä. Hän ei koskaan ollut ymmärtänyt mitä sen ääliön päässä oikein liikkui.
Hänen aamunsa oli tässä vaiheessa ollut jo tarpeeksi pilalla, mutta se ei vielä ollut siinä. Aina piti olla se kaiken huippu.
Hän tulisi tänä vuonna saamaan vielä aivottoman huonetoverin. Jotakin, mitä Komui oli luvannut ettei enää koskaa tapahtuisi sen jälkeen, mitä oli tapahtunut hänen epäonnistuneena ensimmäisenä vuotenaan kun hänet oli yritetty laittaa samaan huoneeseen toisen ekaluokkalaisen kanssa. Mikä ei muuten ollut ollut Kandan vika ensinkään.
Ja hänen ei vain oletettu selviävän säälittävästä kakarasta, vaan tämä kakara olisi vielä helvetti uusi oppilas!
Joku jolla oli otsaa siirtyä uuteen kouluun hänen toisen vuotensa alussa. Sillä pennulla tulisi olemaan vaikeaa kun hän yrittäisi ystävystyä toisten kanssa, Kanda ajatteli itsekseen virnuillen. Vuosi oli jo kulunut siitä kun tällä hetkellä toisen vuoden opiskelijat olivat tulleet lukioon, joten he olivat oletetusti jo jakautuneet omiin pieniin ryhmiinsä.
Siksi Kanda uskoi olevan vain hyväksyttävää, että hän oli erityisen pahalla tuulella tänä aamuna, ja niin sanoakseen oli vain normaalia että hän uhkaili Mugenilla jokaista naispuolista tientukosta luvaten 'Mugen vitun sisäelimistä läpi jollet siirry nyt heti!'.
Väkijoukko näytti haihtuvan välittömästi, jättäen vain yhden ihmisen nojailemaan rennosti vasten Kandan pulpettia, hölmö virne naamallaan.
"Siirry. Nyt." Kanda murahti, mutta ei istuutunut vaan jäi seisomaan ja tuijottamaan kylmästi seuralaistaan.
"Awww... Yu-chan. Minäkin kaipasin sinua." Lavi hykersi, kallistaen päätään niin, että muutama suortuva punaisia hiuksia karkasi kuviollisen vihreän huivin alta, jolla ne oli vedetty ylös ja pois silmiltä. Kanda jatkoi vihaista tuijotustaan kunnes Lavi pyöräytti silmiään ja veti tuolinsa edessään olevan pöydän luota, ja istui sille hajareisin tyypilliseen tyliinsä.
"Olet hirveästi myöhässä. Yleensä olet täällä ensimmäisenä."
"Che."
"Ahh..." Lavi äännähti mietteliäästi, ihan kuin Kandan mihinkään liittymätön äännähdys olisi antanut hänelle uuden oivalluksen.
"Ne asiat asuntolan kanssa, niinkö?"
Paskat. Ehkä se olikin.
"Che."
"No, no Yu-chan. Tiedän ettet ole hyvilläsi saadessasi huonetoverin, mutta ei ole mitään tervetta olla niin töykeä."
"Che." Vastaus muuttui tällä kertaa väkivaltaiseksi.
"Et varmasti tee tuota hänelle," Lavi sanoi mukamas kauhuissaan, "Rikkoisit monia lakeja!"
"Lopeta hiton rusakko! Olen saanut tarpeekseni hellittämättömästä pälätyksestäsi," Kanda sihisi kuolettavalla äänensävyllä.
Lavi kohotti toista kulmaansa - ele joka näytti lievästi oudolta, koska toista hänen silmistään peitti musta silmälappu. Hän avasi suunsa tiuskaistakseen vastaukseksi mutta hänet keskeytti luokan oven avautumisesta lähtevä kalahdus.
Melkein välittömästi huone täyttyi sekavasta liikehdinnästä, kun oppilaat riensivät merkatuille paikoilleen nyt kun Reever oli astunut luokkaan. Kanda katseli kun luokan äänet hiljenivät ja heidän luokanvalvojansa oli vihdoin mahdollista astella luokan eteen.
"On mukavaa nähdä, että kaikki ovat palanneet terveinä tauon jälkeen," hän sanoi huolettomasti samalla kun tuli liitutaulun luokse, kuulostaen siltä ettei välittänyt pätkääkään heidän terveydestään, "Nimeni on Reever Wenham, kuten suurimman osan teistä pitäisi jo tietää, mutta Reever-sensei käy myös."
"Oi! Reever! Kuulin, että saamme uuden oppilaan!" Lavi huusi, täysin jättäen huomiotta raivoisan sihahduksen 'Reever sensei', jonka sai opettajaltaan. Lavi väläytti esiin kaikkein hurmaavimman hymynsä ja Kanda pystyi vaivoin pidättelemään haluaan potkaista sen hiton rusakon tuolia.
"Kyllä, Lavi. Meille on annettu kunnia olla uuden oppilaamme isäntinä," Reever huokaisi kun hän asetti aina hänellä olevan kirjoituslevyn pöydälleen ja viittasi kintaalla yli-innokkaalle kuiskuttelulle jonka ilmoitus sai aikaan.
"Onko se poika?" takana istuva tyttö kysyi innokkaasti.
"Kysy häneltä itse," Reever mutisi ärtyisästi vastaukseksi, heilauttaen kättään jollekulle jonka oli täytynyt seistä juuri näkymättömissä oven takana, "Walker, voit nyt tulla sisään."
Jännittyneessä ilmassa kuului yllättyneitä henkäisyjä, kun luokka tuijotti uusinta jäsentään samalla kun tämä asteli luokan eteen seistäkseen opettajan vierellä. Jopa Kanda tunsi kulmansa nytkähtävän pidätellystä yllätyksestä.
"Luokka, haluaisin esitellä teille Allen Walkerin. Hän on vasta kirjoittautunut tänne ja toivon, että saatte hänet tuntemaan olonsa mukavaksi."
Kanda teki pojalle, jonka kanssa tulisi jakamaan huoneensa - vaikkakin väliaikaisesti - kokovartalo tarkastuksen.
Kuvassa jonka pojasta sai, oli monta asiaa pielessä.
Ensinnäkin, 'Allen Walkerilla' oli hämmästyttävän valkoiset hiukset. Ei vaaleat tai ennenaikaisesti harmaantuvat. Valkoiset. Minkälaista trendiä poika oli seurannut kun oli värjännyt sen, siitä Kandalla ei ollut aavistustakaan. Vaikka, hänen oman pitkän, korpin mustan tukkansa kanssa Kandalla tuskin oli varaa puhua.
Toinen asia oli liioitteleva tatuointi pojan oikean silmän päällä. Se oli verenpunainen ja se ylettyi hänen poskelleen asti, jatkaen matkaansa hänen silmäluomensa yli ennen kuin se muuttui monimutkaiseksi pentagrammiksi juuri hänen kulmakarvansa yläpuolelle. Olen demoninen saatanisti, se näytti huutavan, luoden mukavan kontrastin Walkerin rauhallisen hymyn kanssa. Pelkää minua. Peeeelkääää minua, se tuntui sanovan.
Lavi vislasi niin hiljaa, että vain Kanda kuulisi sen, nojautuen tuolillaan taaksepäin kuiskatakseen, "Tuon on täytynyt olla todella kivulias tatuointi."
Kolmas asia johon Kanda kiinnitti huomionsa olivat valkoiset hansikkaat joita poika käytti, piilottaen käsivartensa ja kämmenensä aivan kokonaan katseilta jos laski mukaan vielä pitkähihaisen valkoisen paidan ja kellanruskean villa liivin jotka muodostivat pakollisen univormun.
Kanda ei osannut sanoa, oliko lämmin vai kylmä päivä, mutta hän ei ollut koskaan nähnyt kenenkään ilmestyvän kouluun ensimmäisenä päivänään kerrospukeutuneena kuin olisi keskitalvi. Tai ei ainakaan kenenkään luotettavan.
Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä oli kultainen... Olio, joka lepatteli pojan olkapään yläpuolella.
Pyöreänä ja sarvipäisenä se lepatteli iloisesti pojan pään vieressä, sen kiemurtelevan hännän heiluessa sinne ja tänne saaden luokan hypnotisoitumaan. Kanda ei kuitenkaan lankeasi sellaisen tempun uhriksi. Ihan sama montako kertaa häntä heilui vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle... vasemmalle... oikealle... VITTU!
Kanda ravisti päätään kovakouraisesti, onnistuen palauttamaan itsensä todellisuuteen juuri ajoissa nähdäkseen Allenin kumartavan päällään pienesti luokalle. Hän ryhdistäytyi ja väläytti luokalle niin valoisan hymyn, että Kandan täytyi kääntyä pois.
"Hyvää huomenta. Nimeni on Allen Walker ja toivon, että meistä tulee hyviä ystäviä," Toinen hymyn välähdys. Kuiskausten kuoro pyyhkäisi luokan yli luokan helposti manipuloitavissa olevien tyttöjen kikatusten saattelemana.
"No, Yu-chan," Lavi kuiskasi samalla kun nojasi uudestaan taaksepäin, "siinä meni puolet fanitytöistäsi."
Kanda taas istui tuolillaan kuin patsas.
Ei.
Voi vittu, ei.
Hän tulisi elämään tämän kanssa vuoden?
"Oi! Allen~Chan!" Lavi laulahti ilman häpeän häivähdystäkään äänessään. Allen kääntyi ympäri ja hänen suunsa muodosti yllättyneenä sanan 'chan?'. Kandan täytyi lievästi virnistää tälle. Pätkä huomaisi pian, että Lavin antamat lempinimet olivat elinikäisiä.
"Mikä merkitys tuolla kultaisella pallukalla on?" Lavi kysyi viattomasti, viitaten pomppivaan palloon joka yhä leijaili Allenin olkapään yläpuolella.
Allen räpytteli, kääntäen päätään tuijottaakseen oliota ihan kuin olisi unohtanut sen olemassaolon. Valkoisten hiusten heilahduksessa hän kääntyi taas katsomaan luokkaa. "Tässä on golemini, Timcanpy. Ahh, ette varmaan tiedä mikä se on..." Allen ojensi kättään niin, että lentävä kultainen pallo saattoi laskeutua hellävaroen hänen kämmenelleen.
"Ohh... Se on aika siisti," Lavi sanoi ihmetellen.
Kanda rypisti otsaansa. Lavi saattoi olla nero, mutta Kandalla ei ollut hajuakaan mikä helvetti oli golem, ja näytti siltä että loputkin luokasta jakoivat hänen tietämättömyytensä. Mutta päätellen virneistä jotka nuo kaksi jakoivat, Kandalla ei ollut mitään halua kysyä. Hänellä oli lisäksi ilkeä tunne, että heidän jaettu nörtteytensä antaisi alun... ystävyydelle.
Kanda värähti ajatusta. Ei siksi, että hän inhoaisi ajatusta Lavista tekemässä uusia ystäviä, vaan siksi että hän inhosi ajatusta siitä, että Lavi pakottaisi myös hänet ystävystymään - punapäällä oli inhottava mieltymys tehdä niin.
"Selvä, Walker. Tuolla Kandan vieressä on paikka," Reever osoitti paikkaa ja Kanda olisi voinut vaikka vannoa, että hän kuuli miehen mutisevan, 'Kandan vieressä on aina tyhjä paikka'.
Kanda katseli vastenmielisenä kun Allenin kulmakarva kohosi kun hänen nimensä mainittiin ja hän lähetti kysyvän, uteliaan katseen hänen suuntaansa. Selvästikin poika tiesi kenen kanssa hän jakaisi huoneensa.
Hitaasti, Allen mutkitteli tiensä pulpettien ohi Kandan viereen, kultainen pallo - golem, Kanda korjasi mielessään - leväten hänen olkapäällään. Hän antoi Kandalle valoisan hymyn, mitä Kanda ei vaivautunut palauttamaan. Vastaukseksi hän tarjosi pojalle vain hyytävän ja kylmän mulkai-sun.
"Katse eteenpäin, Moyashi."
"... Moyashi?"
"Mikä sinä oikein olet? Hidasko?" Kanda kysyi, selvää ärtymystä äänessään.
Virne Allenin kasvoilta katosi. Kanda oli tietoinen syvän harmin katseesta, jossa oli myös, ehkä, jotakin pimeämpää piilossa noiden sokerin ja hunajan sävyisten silmien takana.
"En ole Moyashi. Mikä se sitten onkin."
"Che. Riitely minun kanssani ei tule muuttamaan sitä mikä sinä olet." Kanda ilkkui ja Allenin silmät muuttuivat kylmiksi ennen kuin hänen onnistui hillitä ilmiselvä ärtymyksensä.
"Nimeni on Allen! Allen, BaKanda!" Kanda huomasi itse saanennsa typerän lempinimen.
Äänekäs yskäisy Kandan ja Allenin edestä lopetti heidän kinastelunsa tarpeeksi kauaksi aikaa, jotta he katsoivat ylös ja huomasivat Reeverin ärtyneen ilmeen.
"Voinko nyt aloittaa tuntini?"
Allen valahti alas tuolillaan.
No... Tämä vuosi näyttäisi saavan vitun mahtavan alun.
A/N: Ensimmäinen luku, toivottavasti tykkäätte. Kertokaa mielipiteitä, olen kiitollinen niistä kaikista! :)
Kiittäen KyynelPuro