Aamu ilman aurinkoa
Dean istui motellihuoneen sängyllä ja katseli vastakkaiselle sängylle. Sängylle, jossa Sam nukkui vielä viimeyönä. Dean pystyi yhä erottamaan tyynyssä painauman, siinä kohdassa jossa Samin pää oli koko yön levännyt.
Dean katsoi käsiinsä. Vaikka hän oli pessyt veren -Samin veren- jo aikoja sitten pois, aina kun hän katsoi käsiinsä, hän näki sen.
Kyynel karkasi hänen silmäkulmastaan. Dean pyyhkäisi sen nopeasti pois. Kun hän vain ajattelikin sitä puolta minuuttia...
"Dean! Älä viitsi. Sanoin jo anteeksi."
Samin kädet olivat puuskassa. Dean oli vihainen.
"Älä itse viitsi! Teit sen tahallasi."
Dean ei enää edes muistanut minkä. Kun Dean pinnisteli muistiaan, taisi olla kyse Deanin venähtäneestä ranteesta. Kummitus oli tönäissyt Deania, ja Sam oli nähnyt sen. Sam oli inttänyt, ettei ollut ehtinyt apuun.
"Dean kiltti. Miksi olisin tehnyt sen tahallani?"
"En minä tiedä! Sam, minä vihaan sinua!"
"Dea- Aaaaaah!"
Dean oli tavoitellut suolapyssyään heti kuultuaan Samin huudon, heti Samin kaaduttua maahan. Mutta se oli kauempana kuin Dean oli muistanut.
Seuraavaksi Dean olikin polvistuneena kuolevan pikkuveljensä luona.
"Sam. Sammy! Kuuntele, minä en anna sinun kuolla, minä... ei Sam, pidä silmät auki, Sammy? Sam?"
"Dean... Minä... en vihaa..." Samin pää notkahti Samin yskäistessä verta. Sitten Samin ruumis velttoni Deanin käsillä.
Dean avasi silmänsä ja kyynel vierähti hänen poskelleen. Dean ei antanut senkään valua. Hän nousi ja lähti katsomatta taakseen.
Sam, minä vihaan sinua!
Lause soi Deanin päässä Deanin astuessa Impalaan. Hän starttasi moottorin ja kaasutti pois pihasta.
Pian Dean oli keskellä ei mitään. Siellä oli vain yksinäinen, puinen risti. Se oli männystä, Samin lempipuusta. Dean oli nikkaroinut sen minuutissa ja laittanut sen Samin haudan päätyyn merkiksi. Dean oli myöskin kirjoittanut siihen Samin nimikirjaimet. S.W.
Dean otti aseensa taskustansa. Hän tarkasti sen, latasi sen ja painoi varmistimen pois päältä. Dean kaivoi takistansa pullon, jonka oli täyttänyt viinalla. Dean joi pullon kulauksella, painoi aseensa kaulalleen ja henkäisi.
Hänen sormensa tiukkeni liipaisimella.
Pian välähdys ja aseen paukahdus täyttivät metsän sekunniksi. Sitten koko metsä hiljeni kaksi ruumista sisuksissaan.