A/N: Koska crackiakin tarvitaan. Kolmiosainen ficci. Osia yhdistää tenttiviikon läheisyys eli kirjoitusajankohta ja sisäisesti hyvin löyhä... ääh te huomaatte sen kun luette. Joka tapauksessa jokainen chapu on oma pieni sekava tarinansa.
Warnings: mukana on vähän tuhmaakin huumoria, mutta ei mitään oikeasti pahaa :P
Word count (chapter): 1993
Disclaimer: minen omista mitään.
Sieppaus
Oli tyyni ja lämmin ilma, kun kuudennen divisioonan luutnantti Abarai Renji juoksi ympyrää Karakuran pururadalla työstääkseen seksuaalista turhautumista, jota Kuchiki Rukia läheisyydessä oleskelu väkisinkin herätti. Puhumattakaan siitä helvetin Kurosakin kakarasta.
Kuusikymmentäyhdeksän, Renji laski aloittaessaan taas uuden lenkin. Hän oli mennyt sekaisin laskuissaan ties kuinka monta kertaa, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Aina sen jälkeen hän aloitti laskun kyseisestä lukumäärästä, sillä se oli aivan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin, ja sattuneesta syystä hyvin helppo muistaa.
Yht'äkkiä yllättäen jokin suuri ja ympyränmallinen peitti kuun. Esine oli suuri, halkaisijaltaan useita satoja metrejä, ja se näytti lähinnä ilmaan roikkumaan ripustetulta lautaselta. Keskellä sitä oli pieni kupu, jonka reunassa oli rivistö sieviä kodikkaita ikkunoita, ja laitteesta alaspäin osoitti keltavihreä valokeila.
"Häh?" Renji sanoi ääneen ja sekosi askelissaan, mikä ei olisi ollut mitenkään haitallista, ellei hän olisi samaan aikaan astunut jättikokoiseen koirankakkaan. Hemmetin liukumiina teki tepposet shinigamille, joka hetken liukasteltuaan kaatui selälleen samaiseen läjään.
"Voi paska!" hän kommentoi varsin osuvasti, mikä veti lentävän lautasen huomion hänen puoleensa. Alus kieppui hetken suoraan hänen yläpuolellaan häikäisten hänet kellanvihreällä valolla. Sitten hän menetti liikkumiskykynsä ja tunsi kohoavansa ilmaan. Myöhemmin hän vannoi, että säteen lamauttavaan vaikutukseen oli kuulunut myös tajuttomuus, eikä hän suinkaan ollut pyörtynyt silkasta tolkuttomasta kauhusta.
Kun Renji seuraavan kerran avasi silmänsä, hän makasi ilkialastomana jonkinlaisella tutkimuspöydällä. Hän ei edelleenkään voinut liikuttaa muuta kuin silmiään, mikä tosin oli enemmän kuin tarpeeksi, koska silmien liikuttaminen johti epämukaviin näkyihin. Ensimmäinen niistä oli hyvin kirkas lamppu suoraan shinigamin yläpuolella, toinen valtava moniteräinen aparaatti, joka lähestyi häntä skalpellit kiillellen. Kolmas ja neljäs asia olivat kuitenkin kamalimmat.
Kolmas ja neljäs olivat nimittäin avaruusolioita, kuten myös viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas. Viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kuitenkin olivat sen verran kaukana, ettei Renjin tarvinnut nähdä heitä kunnolla, joten kolmas ja neljäs veivät kauheudessa voiton.
Kolmas oli pieni, noin 150cm pitkä vihreä suuripäinen olento, joka muistutti suuresti heinäsirkkaa siihen pisteeseen, että sillä oli tuntosarvet päässään. Se oli täysin alaston ja (luojan kiitos) ilmeisesti sukupuoleton olento, jonka silmät hohtivat keltaisina, eikä niissä ollut pupilleja lainkaan. Sen vieressä istui toinen olento, joka liikkui ympäriinsä limaisilla lonkeroillaan ja jonka suusta, terävien torahampaiden välistä, valui kuolaa tasaisena norona.
Onnekkaasti moniteräinen aparaatti alkoi liikkua kohti Renjin kasvoja ennen kuin hän huomasi pohtia kuolan, lonkeroiden ja ja olennon sukupuolisuuden suhdetta. Ennen kuin shinigami huomasikaan, hänen leukansa oli pakotettu auki ja yksi laitteen teristä porasi hänen kitalakeaan demonsen sirinän säestämänä, ja hänen tajuntansa päätti sanoa heipat ja paeta taas mukavampiin maisemiin.
Kun Renji seuraavan kerran heräsi, hänen vierellään oli vain kuolaava avaruusolento. "Ökközöröxök," se sanoi, ja Renji tuijotti sitä hämmästyneenä.
"Ökközöröxök! Gömmömöm! Ga1aah!" olento sitten toisti ja pyöräytti silmiään. Se painoi nappia tutkimuspöydässä, ja valo Renjin yläpuolella välähti.
"Me-olemme-todenneet-lajisi-kelvottomaksi," koneääni käänsi olennon puheen Renjille.
"MITÄ HELVETTIÄ?" shinigami karjui. Hänen lajiaan ei takuulla loukattu ilman seuraamuksia!
"Sinulla-tekemämme-tutkimukset-osoittavat-lajisi-kelvottomaksi-palvelemaan-rotujamme-paitsi-ehkä-talousjakkaroina. Älykkyysosamääränne-on-aivan-riittämätön-vaatimattomimpiinkin-tarkoituksiin. On-ihme-että-edes-osaatte-puhua. Laskekaa-itsenne-onnekkaiksi-sillä-orjuus-alaisuudessamme-on-kamala-kohtalo-mille-hyvänsä-rodulle."
"VOI HELVETTI, KUNHAN PÄÄSEN IRTI NÄISTÄ KÖYSISTÄ, SINUSTA EI JÄÄ JÄLJELLE KUIN MÄRKÄ LÄNTTI, SINÄ, SINÄ... SINÄ... sinä... olio," Renji sanoi tuntien solvauksensa voiman hieman hiipuvan loppua kohti.
"Itse-asiassa-siksi-minä-olenkin-täällä," koneääni käänsi olennon puhetta. "Minä-aion-vapauttaa-sinut. Sinun-on-määrä-tanssia-kanssani."
"NO EN KYLLÄ VARMANA TANSSI!"
"Kyllä-sinä-tanssit," olento sanoi ja injektoi shinigamiin jonkinlaista nestettä. "Tämä-taivuttaa-ruumiisi-tahtooni. Kenties-herkkä-tanssimme-päättyy-vielä-paremmin."
Renji tunsi vastustuksensa sulavan, ja pian olento vapautti hänet kahleista. Se tarjosi hänelle erään vihreää limaa huokuvista lonkeroistaan, ja jäätävää kauhua tuntien Renji näki kätensä tarttuvan olennon lonkeroon.
Olento (se näyttää ihan samalta kuin Kang siinä länsimaisessa piirretyssä... Mikä se nimi nyt oli... The Sim poms?) johdatti Renjin saliin, jonka katossa kimmelsi valtava diskopallo seuranaan mitä monivärisimpiä välkkyviä valoja.
"Musiikkia!" avaruusolento sanoi ja pui erästä lonkeroistaan. Valtavista kaiuttimista alkoi valua epämääräisen tuntuoloista musiikkia... Missä Renji oli kuullut sitä aikaisemmin?
"Backstreet-Boys-Everybody," avaruusolento selitti, ja Renji päätti nimittää otusta Kangiksi tehdäkseen tilanteesta edes hieman vähemmän traumaattisen. Traumaattisuus tosin palasi aikaisemmalle tasolleen, kun olento kietoi limaa uhkuvat lonkeronsa yhä alastoman luutnantin lanteille ja alkoi tanssia hänen kanssaan. Mikäli Kangin edestakaista heiluvaa liikettä nyt saattoi tanssiksi sanoa. Kaiken pahan lisäksi Kangin silmät olivat juuri strategisella korkeudella.
Renjin aivot huusivat hoosiannaa ja hän teki parhaansa palauttaakseen ruumiinsa hallintaansa, mutta hänen ponnistelunsa olivat turhia. Kang painautui yhä tiukemmin kiinni hänen vartaloonsa, ja mikä kamalinta, Renji tunsi kehonsa reagoivan Kangin kosketukseen.
Kappale loppui, ja seuraavaksi vuorossa oli Eiffel 65:n Blue. Kappaleen aikana Kang takertui Renjiin vielä entistä tiukemmin, ja tilanne muuttui yhä tukalammaksi.
Seuraavaksi vuorossa oli – oi jumalat auttakaa minua! - jotakin, mihin Renji saattoi täysin samaistua. "Aqua-Barbie-Girl," Kang ystävällisesti kertoi samalla kun kosketti shinigamia paikasta, johon hän ei varsinaisesti olisi halunnut avaruusolennon lonkeroiden tunkeutuvan.
I'm a barbie girl, in the barbie world
Life in plastic, it's fantastic!
you can brush my hair, undress me everywhere
Imagination, life is your creation
Come on Barbie, let's go party!
I'm a barbie girl, in the barbie world
Life in plastic, it's fantastic!
you can brush my hair, undress me everywhere
Imagination, life is your creation
I'm a blond bimbo girl, in the fantasy world
Dress me up, make it tight, I'm your dolly
You're my doll, rock'n'roll, feel the glamour in pink,
kiss me here, touch me there, hanky panky...
You can touch, you can play, if you say: "I'm always yours"
--
Make me walk, make me talk, do whatever you please
I can act like a star, I can beg on my knees
Come jump in, bimbo friend, let us do it again,
hit the town, fool around, let's go party
You can touch, you can play, if you say: "I'm always yours"
You can touch, you can play, if you say: "I'm always yours"
--
Oh, I'm having so much fun!
Well Barbie, we're just getting started
Oh, I love you Ken!
Renji kuvitteli, ettei tilanne voisi enää muuttua paljonkaan huonommaksi. Hän sai kuitenkin huomata olevansa väärässä, sillä Kang todellakin oli vasta pääsemässä vauhtiin. Hieman myöhemmin diskon wc:tä muistuttavissa tiloissa Renji tajusi, ettei enää kertaakaan katsoisi Urotsukidōjia vapaaehtoisesti.
-----
"...ja sitten minun piti tanssia 90-luvun hittejä sen kamalan olennon kanssa!" Renji tilitti Ichigolle ja Rukialle, jotka kiemurtelivat lattialla vatsojaan pidellen. "Se oli hirveää! Uskokaa tai älkää, kokeet ennen sitä olivat lastenleikkiä siihen verrattuna!"
"Sinähän olet (tirsk), sankari, estit avaruusolioiden hyökkäyksen (pyrks)! Miten (hahahaha), miten (pyrks) sinä oikein pääsit (uaaahahaha), tänne takaisin?" Rukia lopulta kysyi kyyneleitä silmistään pyyhkien ja yhä satunnaisesti naurusta ulvahdellen.
"Se sama säde siirsi minut." Renji vastasi silmät järkytyksestä ymmyrkäisinä. "Alasti keskelle puistoa! Onneksi ne antoivat minulle vaatteeni mukaan, koska kaksi vanhaa eukkoa koiriensa kanssa löysi minut ja soitti poliisit. Kun ne tulivat paikalle sireenit ulvoen, minä juoksin kuulkaa niin, että hippulat vaan vinkui!"
Uusi naurukohtaus lamautti Ichigon ja Rukian melkein puoleksi tunniksi, ja aina, kun toinen koetti sanoa jotakin, toinen purskahti raikuvaan nauruun ja puhuja seurasi hänen esimerkkiään.
"Mi-mitä sitten tapahtui?" Ichigo lopulta sai kysyttyä.
"No minä tietenkin puin päälleni ja tulin tulin tänne, enhän minä voinut jäädä alasti hortoilemaan. Katso, minun paitani selkämys on aivan koiranpaskassa vieläkin!"
Tällä kertaa Rukia ja Ichigo nojasivat toisiinsa raskaasti nauraessaan.
"Voi Renji, ei sinun tarvitsisi keksiä tuollaisia tarinoita vain tekosyyksi sille, että kaadut... (ruahahaa) vähemmän mairittelevasti. Niin voisi käydä kenelle vain, mutta (tyrsk) jostain syystä käy vain sinulle," Rukia lopulta huohotti.
"Miten ne (hahahaaa), edes päästivät sinut pois luotaamatta... Tiedäthän sinä..." Ichigo sanoi, mutta nauru katkaisi hänen lauseensa.
Renjin kasvot karahtivat yhtä punaisiksi kuin hänen tukkansa, ja pelkkä hänen hiljaisuutensa lähetti Ichigon ja Rukian niin kamalaan hysteriakohtaukseen, että molemmat pelkäsivät nauravansa sisälmyksensä silpuksi.