A/N: Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa suomeksi. :) Kertokaa mitä pidätte! ^^
Ilona Mustapolku, kaunis noita Suomesta oli juuri valmistunut parantajaksi ja saanut paikan Tylypahkasta. Hän oli todella innoissaan koska oli vain työskennellyt vähän aikaa lääkärinä jästimaailmassa. Nyt hän pääsisi kuitenkin ulkomaille ja vielä Tylypahkaan. Hän ei tuntenut sieltä ketään, mutta oli varma että kaikki olisivat oikein mukavia.
Saavuttuaan Skotlantiin ja vihdoinkin Tylypahkaan häntä alkoi hieman jännittää. Hän avasi varovasti painavan linnan oven ja astui sisään. Ilona seisoi suuressa eteisessä eikä oikein tiennyt minne mennä. Jospa hän ensiksi löytäisi professori Dumbledoren, mutta mistä. Hän kuuli askelia jostain ja kääntyi katsomaan mistä ne tulivat ja jähmettyi paikoilleen. Ikinä hän ei ollut nähnyt ketään niin komeaa ja hän seisoi tuijottamassa tummatukkaista velhoa edessään. Heidän katseensa kohtasivat ja Ilonan sydän takoi tuhatta ja sataa.
"Voinko jotenkin auttaa?" mies kysyi silkinpehmoisella äänellään joka sai Ilonan heräämään unelmoinnistaan.
"Tuota etsin herra Dumbledorea." Ilona sanoi.
"Tätä tietä" mies vastasi lyhyesti ja ohjasi Ilonan rappusia pitkin ylös.
Hän koputti ovea ja valkopartainen velho avasi.
"Hei Severus! Toitko minulle vieraita, ai kun kiva." Dumbledore sanoi ja katsoi Severuksen takana olevaa Ilonaa. "Neiti Mustapolku, tervetuloa Tylypahkaan! Minä olen tämän koulun rehtori, Albus Dumbledore" Dubledore sanoi ja ojensi kätensä Ilonalle.
"Hauska tavata!" Ilona vastasi ja kätteli häntä.
"Hyvä että saavuitte näin nopeasti! Matami Pomfrey onkin jo odottanut että saisi apulaisen. Oikeastaan en ehtisi nyt esittelemään sinua hänelle." Dumbledore sanoi. "Mutta sinä Severus voisit varmaankin näyttää Ilonalle tien sairaalasiipeen." hän jatkoi ja kääntyi Severukseen päin.
Severus nyökkäsi pienesti ja lähti nopeasti kävelemään kohti sairaalasiipeä Ilona helmoissaan.
"Hetkinen vain herra.. komistus" Ilona sanoi ja he pysähtyivät.
"Kalkaros." Severus vastasi kylmästi ja kääntyi.
"Anteeksi, en tainnut esitellä itseäni. Ilona Mustapolku." Ilona sanoi ja ojensi kätensä häntä tuijottavalle velholle.
"Severus Kalkaros, opetan taikajuomia koulun ipanoille." Severus vastasi ja he jatkoivat taas matkaansa.
"Oi, sepä mielenkiintoista. Ehkä me sitten teemme yhteistyötä, minulla on vielä yhtä sun toista opittavaa rohdoista." Ilona vastasi iloisesti.
"Saatan joskus tehdä teille jotain rohdoksia" Kalkaros mutisi.
Ilona ei ehtinyt enää vastata koska he seisoivat jo sairaalasiiven ovella. Kalkaros avasi oven ja heti vastassa seisoi iloinen matami Pomfrey.
"Oletko sinä se minun uusi apulaiseni?" hän kysyi innoissaan ja katsoi Ilonaa.
"Kyllä olen, Ilona Mustapolku. Hauska tavata!" Ilona vastasi.
"Olen Poppy Pomfrey, mutta varmaan jo tiesitkin sen. Olen niin iloinen että olet täällä! Minä tosiaan tarvitsen apua näissä hommissa."
Kalkaros näytti siltä että aikoi lähteä.
"Kiitos avusta herra Kalkaros" Ilona sanoi ja hymyili Kalkarokselle ennen kuin tämä lähti.
"Taidat olla ihastunut" matami huomautti Kalkaroksen lähdettyä.
"Huomaako sen noin helposti?"
"Minä ainakin huomaan tuollaiset asiat." matami vastasi hymyillen.
"Eikö hän olekin komea?" Ilona kysyi unelmoivasti.
"Ei aivan minun makuuni, mutta sinulle hän voisi sopia."
"Ihanko totta? Millainen hän on?"
"No tuota, en nyt haluaisi pilata sinun unelmiasi, mutta hänen lähelleen on vaikea päästä. Hän on hyvin itsenäinen ja sulkeutunut eikä kukaan oikeastaan koskaan tiedä mitä hänen päässänsä liikkuu. Ja jos oppilailta kysytään he varmasti sanoisivat että hän on hyvin ilkeä ja ankara."
"Kyllä minä vielä hänen sydämensä sulatan." Ilona sanoi.
"Toivottavasti, hän kyllä tarvitsisi rakkautta. Mutta nyt työn pariin, sinulla on varmasti vielä paljon opittavaa."
"Selvä. Mitä haluat minun tekevän?"
"Voisit varmaan laittaa nämä yrtit ja rohdot hyllyyn aakkosjärjestyksessä. Niistä me sitten teemme lääkettä ja hyllyjen on aina oltava täynnä. Usein joudun hakemaan varastosta lisää yrttejä, mutta joskus Severus tuo ne jos hänellä on aikaa."
"Missä varasto on?"
"Se on hänen luokassaan. Kyllä minä sinut vielä sinne lähetän, mutta en heti ensimmäisenä päivänäsi."
Kello kahdeltatoista kaikki kokoontuivat suureen saliin syömään. Ilona sai oman paikan opettajainpöydästä ja kuinka ollakaan hänen paikkansa sattui olemaan Kalkaroksen vastapäätä. Hänen vasemmalla puolellaan istui Minerva McGonagall ja oikealla matami Pomfrey. Ennen ruokailua Dumbledore piti Ilonalle tervetuliaispuheen ja lopuksi pyysi tätä nousemaan ylös ja kertomaan jotain itsestään koululle.
Ilona nousi hitaasti ja käveli salin keskelle. Hän tunsi monta katsetta seuraavan häntä.
"Moi!" hän aloitti hiukan hermostuneesti mutta kuitenkin iloisesti. "Olen Ilona Mustapolku, uusi parantaja. Valmistuin juuri eli tämä on minun ensimmäinen työpaikkani jos ei lasketa sitä että työskentelin hetken jästimaailmassa lääkärinä. Minä tuota, olen Suomesta ja kävin koulua siellä. En ole ikinä ennen ollut Tylypahkassa, mutta täytyy sanoa että tämä on tosi hieno koulu ja olen iloinen että sain tulla tänne. Kaikki täällä on minulle uutta ja kestää varmasti tovin ennen kuin opin kaikkien nimet joten älkää pahastuko. En oikeastaan keksi muuta sanottavaa, mutta jos teillä on jotain kysymyksiä niin kysykää." Ilona sanoi.
"Ooksä varattu?" joku oppilas huusi ja muut nauroivat.
"Öh, en vielä. Mutta sydämeni on." Ilona vastasi ja naurahti itsekin. "Onko muita kysymyksiä?"
"Millaista Suomessa on?" toinen oppilas huusi.
"Talvella tosi kylmä ja paljon lunta. Meillä on myös paljon metsiä ja järviä."
Muita kysymyksiä ei näyttänyt olevan joten Ilona pääsi takaisin paikalleen ja ruokailu alkoi vihdoin.