Eli eka minun oma tarina! Se on SuFin ja Rusfin tarina (kolmiodraamaa) mutta mukana on myös muita hahmoja! En omista hahmoja vain tarinan juonen!
Moni aikuinen vilkutti kun täysi bussi lastillinen leiriläisiä lähti matkaan. Yksi näistä leiriläisistä oli Tino. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Tino lähti leirille, mutta se oli erilainen kuin muut. Sillä Tino oli edellisenä iltana tapellut poikaystävänsä kanssa. Ivan oli soittanut Tinolle kännissä ja alkanut huutaa. Tino oli kuunnellut koko ajan, kun Ivan oli raivonnut hänelle venäjäksi puhelimeen. He eivät olleet sopineet ennen Tinon lähtöä, mikä teki Tinon surulliseksi, sillä hän ei haluaisi riidellä Ivanin kanssa. Häntä pelotti, ehkä hän voisi soittaa Ivanille huomenna.
Matka leirille kestää kaksi tuntia. Jäljellä oli vielä tunti. Tino oli lähtenyt leirille hänen parhaan kaverin kanssa, Eduardin kanssa. Tino on luonteeltaan ystävällinen ja mukava, mikä tekee hänestä helpon tutustua. Tino oli keskustellut jo kaikkien lähellä istuvien kanssa, joten hän alkoi katsella ketä muita bussissa oli.
Bussissa oli kirjaimellisesti moneen "junaan". Ihmisiä näytti olevan monesta eri maasta. Eniten Tinon huomiota herätti seurue bussin takaosassa. Ihan takana istui kaksi poikaa. Molemmat hyvin pitkiä ja molemmilla oli vaaleat hiukset. Toisella pojalla ne sojottivat joka suuntaan. Hän oli myös hyvin äänekäs, Tinosta näytti että hän oli ainut joka seurueesta puhui. Toinen poika istui hiljaa paikallaan lukien kirjaa. Hänen hiuksensa olivat suorina, eikä hän tuntunut pahemmin välittävän toisen pojan puheista. Muuta kuin välillä nyökkäämään vastaukseksi. Se mikä hänessä herätti huomiota oli pojan katse. Kun hän tuli vilkaisukseen Tinoa, Tinon oli pakko myötää että hänelle tuli kylmät väreet. Niin jäätävä pojan katse oli, mutta Tinoa ei pelottanut. Hänestä pojan katseessa oli jotain, vaikka se hiukan kylmä olikin. Heidän edessään istui kaksi poikaa, jotka näyttivät veljeksiltä. Molemmilla oli melkein valkoiset hiukset, ainoastaan toisella pojalla oli tumman siniset silmät ja toisella liilat. Hekään eivät tuntuneet reagoivan äänekkään pojan juttuihin.
Myös toinen porukka sai kiinnitettyä Tinon huomion. Kaksi nuorta poikaa, jotka puhuivat englantia. Molemmilla oli blondit hiukset. Toisella pojalla oli silmälasit ja toisella tuuheat kulmakarvat ja hän puhui vahvalla britti aksentilla.
"JEE! Kohta ollaan perillä!" silmälasipäinen poika huudahti ja ponkaisi samalla seisomaan.
"Alfred, turpa kiinni ja perse penkkiin!" Toinen pojista sanoi ja kiskaisi Alfrediksi kutsutun pojan alas. Tinoa nauratti. Tästä leiristä tuli mahtava.
Viimein tunnin päästä bussi saapui leirintä alueelle.
"No niin eli tervetuloa tänne leirille." sanoi nuori mies bussin etu osasta."Minun nimeni on feliciano, mutta minua voi kutsua myös Feliksi ja olen täällä ohjaajana." hän oli noin 180 cm pitkä ja hänellä oli punertavan ruskeat hiukset. Feli antoi vielä muutaman yleisohjeen ennen kuin hän antoi luvan poistu bussista. Päästyään ulos bussista heidän piti siirtää kaikki rinkat ja laukut pois bussista, tien toiselle puolelle. Kun kaikki tavarat oli saatu siirrettyä, bussi ajoi pois.
"No niin keräännytään tänne. jättäkää tavarat vielä sinne." Yksi ohjaajista huusi. Kaikki kävelimme sinne ja muodostimme epämääräisen ringin. Sama ohjaaja asteli ringin keskelle. Hän oli todella pitkä ja hänellä oli taivaan siniset silmät ja vaaleat hiukset, jotka oli kammattu taakse. "Tervetuloa tänne leirille. Minun nimeni on Ludwig ja olen leirinjohtaja. Elikkä vastaan kaikesta mitä täällä tapahtuu, mutta en ole yksin. Täällä on myös muita ohjaajia. He voisivat esittäytyä itse." tämän sanottua Ludwig astui sivuun tehden tilaa muille. Seuraavaksi felino astui ringin keskelle.
" Elikkä hei! Minut te jo tapasittekin. Eli minun nimeni on Feliciano, mutta minua voi myös kutsua feliksi ja olen täällä ohjaajana." Feli sanoi ja hymyili kokoajan, sitten hän asteli Ludwigin viereen. Sitten ringin keskelle hyppäsi kolme aikuista. Kaikki kyllä hieman kummallisilta näyttäen.
"Hei! minä Olen Antonio!" Sanoi hyvin ruskettunut, ruskea hiuksien mies.
"Ja minä olen MAHTAVA Gilbert!" Sanoi hänen vieressä seisova albiino. Kolmannella miehellä oli vaaleat olkapäille ulottuvat hiukset.
" Ja minä taas olen Francis ja yhdessä me olemme…"
"BAD TOCH TRIO!" Kaikki kolme miestä huudahtivat yhtä aikaa. Muodostaen jonkun oudon poseerauksen. Suurin osa leiriläistä alkoi hurrata ja taputtaa, myös Tino, tälle oudolle kolmikolle. Siinä vaiheessa kun he alkoivat kumartaa yleisölle, Ludwig murahti siihen malliin että nyt olisi parasta lopettaa. Kolmikon poistuttua "lavalle" astui kaksi miestä. Nuori japanilaissyntyinen mies, jolla oli lyhyet mustat hiukset. Sekä hieman häntä pidempi mies, jolla oli ruskeat hiukset.
" Hei kaikki minä olen Kiku ja olen tämän leirin emäntä, eli teen teille ruuat. Tässä vierelläni on Heracles ja hän toimii isäntänä. Hänen tehtävänsä on korjata jos jokin menee rikki." Kiku sanoi heilauttaen samalla kättä tervehdykseksi. Heidän mentyä esiin astui kaunis nuori nainen, jolla oli ruskeat pitkät hiukset. Tino tunnisti hänet, sillä hän oli Tinon perheystävä.
"Tervehdys! minun nimeni on Elizabeta ja toimin täällä terveydenhoitaja ja ohjaajana. Minun avukseni tulee huomenna Lovino, hänkin on terveydenhoitaja." Elizabeta sanoi ja väistyi ludwigin tieltä.
" Siinä olivat kaikki ohjaajat, paitsi että Lovino, joka siis tulee huomenna. Seuraavaksi teidät jaetaan noin 4 telttakylään ja sitten vielä 6- 5 hengen joukkoihin, jotka sitten nukkuvat samassa teltassa. Jonka jälkeen teille näytetään paikkoja, sitten on ruokailu. "
Jako suoritettiin nopeasti. Tino ja Eduard pääsivät samaan telttaan. Heidän lisäksi telttaan tulisi neljä muuta. Heidän kanssaan tulisi se porukka joka oli herättänyt Tinon huomion. Äänekkään pojan nimi oli Dany ja hiljaisemman pojan nimi oli Berwald. Heidän edessä istuneiden poikien nimi oli Ice ja Nor, ja niin kuin Tino oli arvannut he olivat veljeksiä.
Ruokailun jälkeen he palasivat teltalle. Kamat oli jo kannettu sinne.
" Minä nukun ainakin Norin vieressä!" Danny huudahti ja kietoi kätensä Norin ympärille. Tino hymyili, ainakaan hän ei olisi ainut homo.
"Minulle käy." Nor sanoi välinpitämättömästi. Sen sijaan hänen veljensä näytti hieman nyrpeältä. Paikat oli jo melkein sovittu. Eduard nukkuisi reunassa, hänen vieressä Tino. Toisessa reunassa nukkuisi Ice, jonka vieressä näyttävästi Nor ja Danny. Enää oli Berwald.
"Eli Berwald nukkuu minun ja Tinon välissä?" Dany kysyi katsoen samalla Tinoon. Berwaldille ei näyttänyt olevan väliä missä hän nukkui.
"Käy minulle." Tino sanoi samalla hymyille Berwaldille ja Danylle. Silloin Eduard loi Tinoon säälivän katseen.
Myöhemmin kun Tino ja Eduard olivat kaksisten.
"Eikö sinua pelota nukkua sen.. sen.. sen MÖRÖN vieressä?" Eduard kysyi huolestunut ilme kasvoillaan. Tino tuijotti Eduardia mykistyneenä.
"Eihän nyt mörkö ole." Tino puolusti.
"Ei kuule kauas heitä" Eduard näpäytti takaisin. Tinon mielestä Berwald ei ollut pelottava, vaikka Tinon oli pakko myöntää että ei se mikään lämmin katse ollut.
Myöhemmin illalla Tino oli jo ehtinyt tutustua kaikkiin. Hän sai tietää, että veljekset olivat kotoisin norjasta ,ja että Berwald oli ruotsista ja Danny taskasta.
Kun kaikki olivat tulleet telttaan ja alkaneet valmistautua mennäkseen nukkumaan. Tino ajatteli että he voisivat vielä jutella.
" Puhuttaisiinko jostain?" Tino kysyi nousten samalla istumaan. "Jotain syvällistä!" Danny sanoi ja kaappasi Norin syliinsä.
"Käy minulle, mutta mistä?" Tino kysyi.
"Kertokaa onko teillä joku jota rakastatte." Danny sanoi rutistaen vielä Noria. Koska kukaan ei tuntunut aloittavan, Tino päätti aloittaa.
"Minulla on poikaystävä." Tino aloitti, mutta keskeytti kun kaikkien katseet siirtyivät häneen. Tino punastui totaalisesti korvia myöten.
"Ei se mitään. Kerro pois." Nor sanoi yllättäen, täysin neutraalilla äänellä. Hän vilkaisi kaikkia muita vielä murhaavasti. Häntä ärsytti kun kukaan ei ollut saanut suutansa auki. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään outoa tai hävettävää, koska hän oli itsekin tavallaan Dannyn kanssa yhdessä.
"Hä-häiritseekö se teitä?" Tino kysyi änkyttäen hiukan.
"Ei! me vain yllätyimme. Et näytä homolta. Anteeksi." Danny sanoi anteeksi pyytävän näköisenä. Tämä sai Tinon punastumaan vielä vähän lisää, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta.
"Niin siis minulla on poikaystävä, nimeltä Ivan." Tino huomasi että Eduard katsoi häntä säälivästi. Siinä ei ollut mitään uutta.
"Onko hän venäläinen?" Ice kysyi yllättäen, sillä hän näytti keskittyvän kirjaansa niin tiiviisti.
"Joo, hän muutti Suomeen kaksi vuotta sitten." Tino vastasi.
"Puhuuko hän suomea?" Danny kysyi päästäen Norin vihdoin kuristus otteestaan. Nor istui Dannyn viereen pitäen vielä Dannya kumminkin kädestä.
"Vähän, mutta todella huonosti. Yleensä puhumme Venäjää. Itse olen lukenut sitä jo viisi vuotta." Tino vastasi näyttäen yhtäkkiä hiukan surulliselta.
"Teköhän sinulle jotain?" Tuon sanottua Danny sai monta jäätävää katsetta. Jäätävin taisi tulla Tinon vieressä istuvalta ruotsalaiselta. Eduardin mielestä Danny saisi kiittää jumalaa, ettei katse pysty tappaa, sillä Danny olisi muuten kuollut.
"Siis mitä?" Tino kysyi hiukan närkästyneen kuuloisena.
"Niin niiku lyönyt tai…" Danny jatkoi, mutta se jäi lyhyen, sillä hän sai terävän nyrkin iskun mahaan vierestä istuvalta ruotsalaiselta.
"Pyydä anteeksi." Berwald käski tyyneen, mutta niin jäätävään äänensävyyn että lumi oli lämmintä siihen verrattuna.
"Heti." lisäsi Ice, joka oli kumauttanut Dannya kirjalla päähän, jota hän oli juuri lukemassa.
"Anteeksi" Danny sanoi heti näyttäen anteeksi pyytävältä. Samalla hieroen mahaansa.
"Saat anteeksi." Tino vastasi. Vaikka Danny ei ollut tarkoittanut pahaa, hän oli osunut arkaan kohtaan. Hiljaisuus laskeutui telttaan. Tino tunsi olevansa vastuussa tunnelman latistamisessa, vaikka se ei ollut hänen vikansa ollenkaan.
"Minä menen vessaan." Tino sanoi nousten samalla ylös.
"Haluatko että tulen mukaan?" Eduard kysyi. Hän oli huolissaan Tinosta. Tino vain pudisti päätään vastaukseksi.
"Oot säkin yks neropatti!" Nor sanoi läimäyttäen Dannya vielä takaraivolle.
"No aanteeks! Mistä minä voisin…"
"Ei tuollaista kysellä" Berwald sanoi, keskeytti Dannyn.
"Se on totta…" Sanoi Eduard melkein kuulumattomalla äänellä.
Päästyään pois teltan luota Tino purskahti itkuun. Hänellä oli ikävä Ivania. Tino rakasti Ivania, mutta myös vihasi. Sillä Ivan oli satuttanut Tino. Tinolle ja Ivanille oli kerran aiemminkin tullut riitaa. He olivat tapelleet, mutta se ei ollut pahinta. Pahinta oli se että Ivan oli sanonut ettei Tino ollut hänelle kuin leikkikalu ja hän jättäisi Tinon, sitten kun löytäisi uuden. Se oli sattunut enemmän kuin se että Ivan oli lyönyt Tinoa. Tino oli lähtenyt Ivanin luota itkien pois. Tino oli myös itkenyt koko seuraavan yön. Seuraavana päivänä Ivan oli tullut pyytämään anteeksi. Vaikka asia oli jo sovittu, Tino ei pystynyt silti unohtamaan sitä. Eikä se ollut jäänyt ainoaksi kerraksi, kun Ivan oli satuttanut häntä. Tino yritti rauhoittua, mutta jotenkin kyyneleet eivät vain tahtoneet loppua, sillä hän oli nytkin riidoissa Ivanin kanssa.
Tino oli koko ajan kävellyt vessoille päin. Vessat sijaitsivat laiturin lähellä. Tino päätti mennä laiturille istumaan, koska hänen piti rauhoittua ennen kuin voisi mennä takaisin. Istuessaan siinä Tino päätti että soittaisi Ivanille huomenna ja yrittäisi sopia hänen kanssa.
"Siis mikä on totta?" Danny kysyi ihmeissään Eduardin puheista.
"Ivan on oikeasti satuttanut Tinoa, sillä kerran kun Tino oli ollut Ivanin luona yötä. Niin seuraavana päivänä hän oli ollut todella masentunut. Hänellä oli myös ollut mustelmia. Hän ei suostunut kertomaan mitä oli tapahtunut. Ja jos on tavannut Ivanin, sitten ymmärtää. Hän on todella pelottava ja hän juo paljon. Minua pelottaa Tinon puolesta, sillä tuo ei jäänyt ainoaksi kerraksi. Niin on käynyt useamminkin." Eduard sanoi näyttäen todella surulliselta. Silloin kaikki ymmärsivät Tinon reaktion."Mutta älkää kommentoiko asiaa ja älkää sanoko että minä sanoin, koska Tino loukkaantuu siitä pahasti." Eduard lisäsi varoitukseksi. Kaikki nyökkäsivät.
"Minä lähden käymään vessassa." Berwald sanoi nousten ylös. "Keksikää te jokin aihe mikä ei loukkaa Tinoa, niin että sitten kun hän tulee takaisin, hän luulee että me pääsimme sen yli, eikä hän tunne oloaan vaivautuneeksi." Berwald lisäsi samalla katsoen muita. Kaikki nyökkäsivät vastaukseksi. Berwald poistui teltasta. Ei hän oikeasti vessaan ollut menossa. Hän oli vain huolissaan Tinosta. Berwald lähti kävelemään vessoja kohti ja mietti minne Tino olisi voinut mennä.
Tino istui laiturilla. Hän oli jo rauhoittunut, mutta hän odotti, ettei hänen silmänsä enää punertaisi.
"Oletko kunnossa?" Sanoi ääni Tinon takaa. Tino säikähti, sillä hän ei ollut kuullut kenenkään tulevan. Berwald seisoi noin viiden metrin päässä Tinosta.
"Joo…" Tino vastasi vaisusti pyyhkäisten vielä silmäänsä.
"Saanko liittyä seuraan?" Berwald kysyi, ilman minkäänlaista huolen merkkiä kasvoilla. Tino jäätyi tuijottamaan Berwaldin silmiä. Tino ei enää nähnyt niissä jäätä tai kylmyyttä.
"Joo, totta kai…" Tino sanoi pienen tauon päästä. Berwald istuutui Tinon viereen. Aurinko oli juuri laskemassa. Taivas koreili vielä sen väreissä. Kauempana oli jo tummansinistä, siitä se vaihtui liilaan, punaiseen, oranssiin, ja lopulta pieneen valon kajahdukseen, joka laskeutui mereen. Meri kimalsi kauniina vielä. Pieni tuulen vire kävi. Tinolla ei ollut päällään muuta kuin muumi T-paita ja lökärit.
"Pystytkö menemään jo takaisin? Näen että sinulla on kylmä." Berwald kysyi katsoen samalla Tinoa. 'Miten joku voi olla noin kaunis.' Berwald ajatteli. Tino käänsi päätä, katsoen näin Berwaldia silmiin.
"Ei vielä…" Tino sanoi kääntäen päänsä takaisin. Tinosta oli ihanaa katsoa merta.
Tino ei tiennyt kauan he olivat istuneet siinä, mutta kun viimeinenkin kun alkoi tulla pimeää, niin Tino päätteli että olisi hyvä mennä ennekuin joku alkaisi etsiä heitä. Vaikka Berwald ei ollut sanonut sanaakaan, niin Tinosta oli ollut mukavaa että hän oli silti ollut siellä.
"Mennään takaisin, muuten he varmaan alkavat etsiä meitä." Tino sanoi hymyillen. Berwald tuijotti hetken Tinoa hämmentyneenä. Miten nopeasti voi muuttua noin iloisen näköiseksi? Berwald ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi vastaukseksi ja nousi samalla ylös. Tino noustessa Berwald ojensi kätensä auttaakseen. Tino hymyili ja tarttui kiinni, antaen Berwaldin vetää itsensä ylös.
Päästyään teltalle kaikki nukkuivat jo. 'Ei kai he olleet niin kauan olleet poissa?' Tino mietti järkyttyneenä, sillä hänestä aikaa ei ollut kulunut kuin 10 minuuttia. Näky oli kyllä huvittava, Ice piti Noria kädestä, joka taas oli Dannyn kuristus otteessa. Eduard näytti nukkuvan rauhallisesti selkä muihin päin. Tino ja Berwald menivät nopeasti paikoilleen ja kömpivät makuupusseihin. Berwald käänsi selän Dannylle, kääntyen näin Tinoon päin. Hän huomasin Tinon hymyilevän hänelle ja tarjoavan kättä. Berwald ei ensi ymmärtänyt, joten Tino päätti ottaa itse Berwaldia kädestä. Tämä sai ruotsalaispojan punastumaan.
"ei kai vain haittaa että pidän sinua kädestä, se kun tuntuu jotenkin rauhoittavan." Tino sanoi hyvin hiljaisella äänellä, hymyillen samalla. Berwald ei saanut suutansa auki, joten hän vain vienosti pudisti päätään. Tino hymyili vielä, sitten hän sulki silmänsä. Berwald jäi tuijottamaan Tinoa. Hän piti vielä Tinoa kädestä. Tino näytti ihanalta, kun hän nukkui. Berwaldin mielestä Tino ei ollut Ivanin arvoinen. Pitäen vielä Tinoa kädestä Berwaldkin sulki lopulta silmänsä.
Kommentoikaa toki jos on jotain huomauttamista ja kiitos että luit!