Hyvää ystävänpäivää/ Head sõbrapäeva
Tekijänoikeudet: Kaikki tarinassa esiintyvät hahmot kuuluvat Hidekaz Himaruyalle.
Ikäsuositus: Ihan mikä mielit jos kestät kiroilua.
Tiivistelmä: Joillakin mailla ystävänpäiväperinteet ovat hieman erilaisia kuin toisten. Mistä Unkari ja Japani olisivat tienneet, että Suomi ja Viro viettivät vain YSTÄVÄNpäivää?
(Virossa päivä tosin vietetään aika lailla romanttisimmissa merkeissä, mutta ei Virolla oikein ole ketään ja sõbrapäeva tarkoittaa ystävänpäivää, joten otin vähän vapauksia :D Viro on nyt mielummin mukana Suomen perinteessä kuin viettää päivän yksin)
Ja muuten, leikitään sellaista leikkiä, että kaikki puhuvat tässä englantia. Kohdat, jossa puhutaan oikeasti suomea (tai viroa) on kursivoitu.
Luku 1/2
Japani asteli kohti senkertaisen maailmankokouksen pitopaikkaa Berliinissä epätavallinen hymy huulillaan. Oli 13. helmikuuta, päivä ennen ystävänpäivää. Ystävänpäivä oli suuri juhlapäivä hänen maassaan, joten hän oli itsekin innoissaan. Ja mikä parasta: hän menisi sinä päivänä salakuvaamaan pareja Unkarin kanssa. Se oli vuoden paras päivä siihen tarkoitukseen. Tänä vuonna he menisivät katsomaan Kanadaa ja Preussia sekä Englantia ja Ranskaa. Heillä ei valitettavasti ollut aikaa muille pareille, päivä oli niin lyhyt. Onneksi tämä tapahtuma toistui joka vuosi ja sitten ensivuonna olisi uusien parien vuoro.
Unkarista puheen ollen, siinä paha missä mainitaan. Unkari seisoi kokousrakennuksen aulassa piiloutuneena paksun pylvään taakse. Japani käveli hänen luokseen ja tervehti kohteliaasti: "Hyvää päivää Unkari." Unkari ei ollut kuullut Japanin lähestymistä ja niin kyseinen naispuolinen maan personifikaatio hätkähti rajusti.
"Hys, Japani," Unkari vastasi vähän vähemmän kohteliaasti ja veti Japanin luokseen, pois muiden näkyvistä. "Salakuuntelen parhaillani Suomen ja Viron keskustelua."
Joku muu maa olisi saattanut paheksua Unkarin toimintaa, mutta Japani vain liittyi seuraan. Olihan hänkin utelias. Mitä Suomen ja Viron keskustelussa oli niin erikoista, että Unkari oli jäänyt salakuuntelemaan heitä?
"…Joten sinä tulet tällä kertaa Helsinkiin?" Suomi kysyi parhaalta ystävältään.
"Niin, olimmehan me viime vuonna minun luonani," vastasi Viro. Suomi hymyili leveästi ystävälleen.
"Huomisesta tulee mahtava päivä," Suomi sanoi ja kiersi käsivartensa ystävänsä harteille ja lähti kävelemään kohti hissejä. "Niin kuin ystävänpäivästä aina tulee, vai mitä Eesti?"
"Onko Viro kirosana? …tana?" Viro lauloi. Suomi virnisti.
"Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti," hän lauloi vuorostaan.
"Soome, Soome - perkele Soome ma tahan sinna saada," Viro lauloi tällä kertaa omankielistä versiotaan.
"Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!"
"Soome,Soome,Soome sinna tahan vaid."
Molemmat alkoivat nauraa ja niin he astuivat hissiin.
Japani ja Unkari jäivät tuijottamaan kahden ystävyksen perään näiden astuttua hissiin ja ovien sulkeuduttua. He tosin kykenivät yhä kuulemaan heidän naurunsa joka kaikui iloisena ja raikkaana aulan seinissä.
"Luoja… Mitä me juuri kuulimme?" Unkari henkäisi ja valui maahan pylvääseen nojaten. "S-suomi ja Viro viettävät vuoden romanttisimman päivän yhdessä? Entä Ruotsi? Minä luulin, että se on aivan päivänselvää, että Suomi ja Ruotsi viettävät ystävänpäivän yhdessä!"
"Me emme muuten ole koskaan tarkkailleet heidän ystävänpäiväänsä…" Japani tajusi.
"Peru Preussi ja Kanada sekä Englanti ja Ranska, sillä tänä ystävänpäivänä me keskitymme tähän kolmiodraamaan!" Unkari sanoi ja nousi lattialta. Japani nyökkäsi ja niin he suuntasivat kohti kokoushuonetta.
Kokous meni yllättävän rauhallisesti. Kaikki halusivat sen loppuvan nopeasti jotta he pääsisivät jatkamaan ystävänpäivä valmistelujaan. Lisäksi vain harva oikeasti keskittyi, vaan he olivat uppoutuneena ajatuksiinsa siitä mitä huomenna tapahtuisi. Jopa Amerikka oli hiljaa suurimman osan ajasta. Toisaalta, vaikka kaikki meni rauhallisesti, se ei tarkoittanut sitä että he olisivat saaneet jotain aikaan. Japani ja Unkari tuijottivat jatkuvasti Suomen ja Viron suuntaan. Koska pohjoinen kaksikko ei halunnut häiritä muita, he keskustelivat kirjoittamalla. Se myös esti stalkkerikaksikkoa kuulemasta heidän keskusteluaan ja teki myös huulilta lukemisen mahdottomaksi. He kykenivät ainoastaan päättelemään, että Suomi ja Viro keskustelivat jostain hauskasta. Molemmat hymyilivät jatkuvasti ja näyttivät pidättelevän naurua.
"Mitä teillä kahdella on nyt mielessänne?" kysyi Tanska, joka oli tullut Japanin ja Unkarin luo Saksan julistettua kymmenen minuutin tauon. Molemmat laittoivat kasvoilleen "mitä tarkoitat, me olemme täysin viattomia" ilmeen, mutta se ei hämännyt Tanskaa hetkeäkään.
"Älkää viitsikö," Tanska sanoi. "Suomi ja Viro. Mikä heissä nyt on niin erikoista?"
Unkari tajusi, että olisi ihan turhaa lähteä vänkäämään tästä aiheesta.
"Kuulimme, että he aikovat viettää ystävänpäivän yhdessä," hän selitti. Tanskan silmät levisivät hämmästyksestä.
"Mitä?"
"Onko Suomen ja Ruotsin rakkaudessa ollut rakoja viime aikoina?" Unkari kysyi.
"E-ei… Tai no, Suomi periaatteessa vihaa Ruotsia tätä nykyään. Mutta rakastaa myös. Tai jotain…" Tanska vastasi mietteliäästi. "Luulin, että heillä menisi hyvin siitä huolimatta… Suomi ja Viro? Hehän ovat olleet parhaita ystäviä aina."
"Ja nyt kun Suomella ja Ruotsilla menee huonosti, on Viro käyttänyt tilannetta hyödykseen," Unkari mutisi ynnättyään yhden yhdellä.
"Hei, miksi Virosta tehtiin tarinan pahis?" Tanska kysyi.
"Koska en osaa ajatella Suomea pahiksena, hän kuitenkin on joulupukki ja muutenkin niin suloinen ja viaton," vastasi Unkari. Tanska pyöräytti silmiään. Unkari ei selvästi tiennyt Suomesta mitään…
"Huomenna me seuraamme heitä ja yritämme saada tämän sotkun selvitettyä. Suomi ja Ruotsi ovat aina olleet pari. Paitsi silloin kun Venäjä tuli väliin… Mutta eivät HE saa erota!"
"Hei, voinko liittyä seuraan?" Tanska kysyi. Unkari ja Japani katsoivat häntä epäilevästi.
"Osaatko varmasti vakoilun ja salakuuntelun salat? Oletko varma, että osaat pysyä huomaamattomana ja naamioituneena?" Japani tiedusteli. Tanska nyökytteli pontevasti.
"Vannon että osaan."
"No tule sitten. Mutta etkö halua viettää omaa ystävänpäivääsi?" Unkari kysyi.
"Se puoli on hoidossa, älä siitä huoli."
"Ovatko kaikki valmiita jatkamaan?" Saksa kysyi ja pian kokous oli taas käynnissä.
Luvun 1/2 loppu
Pieni alustus varsinaiselle ystävänpäiväluvulle joka (toivottavasti) ilmestyy huomenna. ^^
Ja juuuuu, pitäisi olla kirjoittamassa Yhtenäiskoulu Hetaliaa mutta ystävänpäivä tuli väliin. Anteeksi muutenkin että sen kanssa on kestänyt; koeviikko vain onnistui iskemään päälle.