Disclaimer: En omista Harry Potteria. Enkä Dracoa. En saa kirjottamisesta rahaa, teen tätä vain omaksi iloksi.
Aamu
Harry oli istunut samassa asennossa jo jonkin aikaa, selkä seinää vasten, puolittain ikkunansyvennyksessä istuen. Hänen katseensa oli tarkentunut jonnekin ikkunaruudun toiselle puolelle, pää nojasi vaaleaan seinään. Hänen kätensä kiersivät löyhästi toista jalkaa, joka oli koukussa, ylös ikkunalaudalle vedettynä. Toinen jalka roikkui rennosti laidan yli; miehen varpaat ylsivät juuri ja juuri lattiaan. Hän tuntui kuuluvan paremminkin asunnon sisustukseen kuin elävien maailmaan; tätä mielikuvaa häiritsi ainoastaan miehen rintakehän tasainen kohoilu sekä satunnaiset silmänräpäykset.
Harry oli vetänyt päälleen valtavan kokoisen, kauhtuneen T-paidan, joka näytti vanhemmalta kuin Harry itse ja mainosti jotain jo kauan sitten tunnistamattomaksi haalistunutta jästimerkkiä. Aamun valo kimmelsi Harryn silmälasinsangoista ja sai hänen tummat hiuksensa näyttämään kuin shampoomainoksesta. Näkymä oli rauhallinen ja yllättävän hauras; nämä sokerihuurteiset ajatukset ajoivat Dracon lopulta ylös sängystä ja tekemään olemassaolonsa tiettäväksi. Hän työnsi unen lämmittämät peitteet syrjään ja käveli hiljaa ikkunalla kyyhöttävän hahmon luo.
"Mitä ihmettä sinä täällä, tule takaisin nukkumaan." Draco venytteli unen jäykistämät lihaksensa ojennukseen ja katsahti hänkin ikkunasta pihalle, kuitenkaan sieltä mitään erityistä löytämättä.
Harry näytti säpsähtävän hereille jonkinlaisesta horroksesta, mutta kääntyi sitten hymyillen aamunkarhean äänen suuntaan. Draco näytti hänen mielestään ehdottomasti suloisimmalta aamuisin, silmät sikkaralla ja hiukset joka suuntaan sojottaen. Hän olisi tietenkin päässyt hengestään, mikäli olisi koskaan jakanut mielipiteensä asianomaisen miehen kanssa, joten tyytyi tänäänkin vain ihailemaan valon leikkiä vaalean miehen hiuksissa ja iholla.
"Heräsin vaan. Ei väsyttänyt. Ja aamut on niin kauniita silloin kun niitä pääsee katselemaan, ajattelin kerrankin seurata auringonnousua kun oli siihen mahdollisuus. Valokin on ihan erilaista aamuisin." Hän antoi katseensa harhailla Dracon kasvoista vaaleaan hiuspehkoon, seuraten aamun säteiden pehmentämää olkapään linjaa kyynärpään kautta siroihin ranteisiin ja pitkiin sormiin.
"Valopa hyvinkin," Draco myhähti huvittuneena. Hän nosti kätensä Harryn luisille olkapäille, antoi sormiensa liukua käsivarsia alaspäin, kääntäen miehen itseensä päin. Harryn jalka luisui ikkunasyvennykseltä alas, ja hän korjasi asentoaan ikkunan laidalla.
"Tulisit sänkyyn. Ei tarvitse nukkua jos ei nukuta," Draco suostutteli, kietoen kätensä Harryn ympärille. Harryn jalat vetivät vaalean miehen lähemmäs syvennystä samalla kun vikkelät sormet kiipivät miehen vatsalta rintakehälle, olkapäiden yli niskaan ja takertuivat vaaleisiin hiussuortuviin. Harry veti Dracon puoleensa ja suuteli miestään keveästi.
"Lupaan olla nukkumatta jos sinäkin olet," hän sanoi kiusoitellen ja halasi Dracon lähelle. Draco vastasi tiukentamalla omaa otettaan Harrysta ja nostamalla miehen syliinsä keveästi, aivan kuin nostelisi Harryn kokoisia asioita päivittäin.
"Toivoinkin että sanoisit noin," Draco sanoi parin jättäessä valossa kylpevän ikkunansyvennyksen taakseen.
Kultaisena hohtava aurinko sen sijaan jatkoi kulkuaan taivaankannen poikki, ilmeisen välinpitämättömänä hetkellisesti saamastaan huomiosta, mutta myös täydellisen tietämättömänä sen nopeasta menetyksestä toisaalle.