Summary: AU. Naruto on lievästä skitsofreniasta kärsivä koululainen, jolla on mielikuvitusystävä nimeltään Sasuke. Naruton elämä muuttuu monta astetta monimutkaisemmaksi kun kouluun saapuu Uchiha Sasuke, täydellinen kopio Naruton mielikuvitusystävästä.
Varoitukset: Tästä tulee varmaan shounen aita. SasuNarua. Jos ette pidä siitä suosittelen lämpimästi poistumista.
Disclaimer: Kukaan ei varmaan luule että kirjoittaisin tätä jos omistaisin Naruton, eh?
Okei, sitten tarinaan, koittakaa nauttia.
muoks Lueskelin tätä uudestaan ja se sai minut haluamaan ampua pääni joten muokkailin vähän. En tiedä pidänkö siitä oikeasti niin paljon vieläkään, mutta menköön.
Ensimmäinen luku
jossa oikea Sasuke tulee ja Naruto hämmentyy
Naruto ponnahti istumaan sängyllään. Hän oli nähnyt jotain hyvin epämukavaa unta, jonka yksityiskohdat lipsuivat vääjäämättä hänen mielestään. Naruton mielikuvitusystävä Sasuke istui sängynreunalla ja katseli häntä.
"Painajaisia?" se kysyi. Naruto pudisti hitaasti päätään. Ei hän painajaista ollut nähnyt, uni vain oli ollut todella outo, siinä oli ollut kaksi Sasukea ja kaikenlaista epäilyttävää.
Naruto vilkaisi kelloaan, ponnahti ylös sängystään ja ryntäsi vaatekaapille. Hän ei ehtisi taaskaan syödä aamupalaa.
Naruto juoksenteli hetken ympäri pientä asuntoaan etsien kaiken mitä tarvitsi mukaansa ja ryntäsi sitten ulos asunnostaan ja rakennuksesta. Naruto asui matalassa kerrostalossa, pienessä asunnossa, sotkuisella kadulla. Rakennus oli onneksi lähellä koulua ja Narutolta kului juoksemiseen alle viisi minuuttia.
Silti, viisi minuuttia on joskus liikaa. Tänään niin ei aivan ollut, Naruto ehti juuri ja juuri pihalle kun kellot soivat ja ilmoittivat oppituntien alkavan. Naruto kiiruhti ystäviensä Shikamarun ja Kiban luo.
"Onko tämä joku ennätys? Olet tullut koko viikon ajoissa kouluun ja nyt on torstai", Kiba kysyi Narutolta virnistäen heidän astuessaan sisään kouluun. Naruto irvisti hänelle vastaukseksi.
OOOOOOOOOOO
"Huomio, oppilaat, olemme saaneet tänään uuden oppilaan. Saanko esitellä: Uchiha Sasuke", heidän opettajansa Umino Iruka kiinnitti oppilaidensa huomioon opettajanpöydän vieressä seisovaan mustahiuksiseen poikaan. Tytöt huokailivat ihastuksesta ja pojat katsoivat häntä kummeksuen. Naruto oli kuitenkin kaikista hämmästynein. Hänen kulmakarvansa kohosivat täysin näkymättömiin vallattoman otsatukan alle ja silmät tuijottivat poikaa lautasenkokoisina.
Uchiha Sasuke oli normaalipituinen, kaunisvartaloinen ja melko lailla sievä poika. Hänellä oli mustat hiukset, lähes samanväriset silmät ja todella vaalea iho. Oli helppo kertoa miksi luokka täyttyi tyttöjen huokailusta ja supinasta. Uchiha seisoi luokan edessä ilme värähtämättä, osoittamatta pienintäkään tunteen häivää.
"Hyvä on, Sasuke, voit mennä istumaan", opettaja sanoi hymyillen lempeästi ja käski luokkaa samalla olemaan hiljaa.
Luokka ei kuitenkaan vaiennut vaan alkoi pitää melkein vielä enemmän meteliä tyttöjen yrittäessä tyrkkiä toisiaan antamaan tilaa tummahiuksiselle pojalle.
Luokka oli pieni, vain kahdeksantoista paikkaa oppilaille. Ja jos Sasukea ei laskettu mukaan, siellä oli seitsemäntoista oppilasta. Pulpetit oli aseteltu niin, että kaksi oppilasta istui vierekkäin. Ainoa tyhjä paikka sattui olemaan Naruton vieressä.
Sasuke lähti luokan edestä, vaelsi hitaasti mutta elegantisti takariviin ja istui Naruton viereen. Naruto oli haudannut päänsä käsiinsä ja kieltäytyi katsomasta Sasukeen päin. Hänen mielikuvitusystävä Sasukensa seisoi noin metrin päässä ikkunan vieressä ja hymyili. Jos sillä olisi ollut oma persoona se olisi virnuillut Naruton ahdingolle.
"Naruto…" Kiba aloitti, mutta Shikamaru viittasi häntä olemaan hiljaa. Naruto halusi varmasti olla rauhassa.
Flashback
"Sinulla on mikä?!" Shikamaru tuijotti Narutoa silmät suurina. Kiba hänen vieressään oli tukehtua limsaansa.
"Skitsofrenia, tai jotain, siksi minä näen Sasuken, vaikka häntä ei oikeasti ole olemassa", Naruto vastasi rauhallisesti. Hän oli käynyt tämän keskustelun läpi päässään ainakin kymmenesti.
"Okei, otetaan alusta, eli sinä näet sen pikku mielikuvitusystäväsi Sasuken, koska sinulla on skitsofrenia, ja meidän ei tarvitse huolehtia mistään. Oikein?" Shikamaru kertasi hitaasti ja Naruto nyökkäsi. Hänen ystävänsä olivat reagoineet täsmälleen niin kuin hän oli arvellutkin. He olivat hieman järkyttyneitä mutta ymmärsivät kuitenkin nopeasti. He olivat olleet ystäviä pitkään ja Naruto oli monesti kertonut heille mielikuvitusystävästään. Hän oli tiennyt lähes aina sen olevan vain hänen mielikuvitustaan.
End of Flashback
Tunti loppui nopeasti. Heti kun oppilaat pääsivät käytävään, tytöt olivat Sasuken kimpussa. He esittelivät kilpaa itsensä ja yrittivät kiinnittää hänen huomionsa erityisesti. Sasuke vain katsoi heitä kylmästi tummilla silmillään otsahiustensa takaa, eikä kiinnittänyt heihin sen suurempaa huomiota. Kiba mutisi jotain omahyväisistä paskiaisista.
OOOOOOOOOO
Naruto laahusti hitaasti ulos luokasta ja tunkeutui Sasukea piirittävän tyttölauman läpi ja ulos koulurakennuksesta. Kiba ja Shikamaru seurasivat häntä vaitonaisina. Sasuke vilkaisi huomaamattomasti heidän peräänsä ja lähti pyrkimään tyttölauman läpi.
Naruto istahti paksun puun juurelle varjoon. Shikamaru istui vähän matkan päähän ja Kiba jäi seisomaan antaen katseensa valua ympäri pihaa.
"Kuule, Naruto, en tahdo tunkeilla tai mitään mutta…" Kiba aloitti. Shikamaru vilkaisi häntä varoittavasti, mutta ei sanonut mitään. Naruto kohotti katseensa ruohosta ja kallisti päätään kysyvästi.
"Niin siis, tuota", Naruto oli hämmentynyt, Kiballe oli harvinaista olla millään lailla hermostunut, "Niin, näyttääkö hän sinun Sasukeltasi?" Kiba sai viimein kysyttyä.
Naruto puri alahuultaan ennen kuin vastasi hitaasti: "Jep, näyttää. Aika tarkkaan täsmälleen samalta." Shikamaru nyökkäsi hitaasti.
"Mutta jotain erilaista heissä on", Naruto sanoi yhtäkkiä. Shikamaru ja Kiba käänsivät katseensa nopeasti häneen.
"Mitä niin?" Shikamaru kysyi.
"En minä tiedä", Naruto vastasi kohauttaen olkiaan.
Koulupäivä kului suhteellisen rauhallisesti, jos ei otettu huomioon tyttöjä, jotka taistelivat siitä kuka sai istua Sasuken vieressä. Poika tuli kuitenkin yleensä viimeisten joukossa luokkaan ja istui aina Naruton viereen. Naruto ei ollut siitä kovin iloinen, mutta ei viitsinyt huomauttaa. Hänen Sasukensa häälyi aina jossain taustalla sanomatta kuitenkaan mitään.
OOOOOOOOO
Päivä päättyi Narutolla ja Kiballa ennen Shikamarua joten he suuntasivat kaksin pois koulun pihalta. Kiba vaikutti Narutosta edelleen hieman hermostuneelta ja hän hämmentyi jälleen.
"Älä sinä minusta huolehdi", Naruto aloitti saaden Kiban täyden huomion, "Olen vähän hämmentynyt ehkä, mutta se nyt menee ohi. Ainoa asia, joka minua häiritsee on se että en keksi mitä eroa heissä on."
"No, hyvä sitten", Kiba sanoi, he olivat nyt hänen kotinsa kohdalla, "Haluatko seuraa vai oletko mieluummin yksin?" hän kysyi.
"En minä ole yksin", Naruto virnisti, heilautti kättään ja lähti kävelemään takaisin päin kohti asuntoaan. Hän käveli mielellään ystäviensä kanssa vaikka nämä asuivat aivan eri suunnassa kuin hän koululta katsottuna.
OOOOOOOOOOO
Shikamaru pysäytti Sasuken koulun porttien ulkopuolella. Sasuke katsoi häntä kylmästi, mutta Shikamaru ei antanut sen häiritä itseään. Hän oli tottunut ihmisten mulkoiluun.
"Oletko varma, että et ole koskaan ennen tavannut Narutoa?" Shikamaru päätti mennä suoraan asiaan turhaan kiertelemättä. Hän arveli saavansa parhaiten vastauksen tunteettomalta vaikuttavalta pojalta kysymällä suoraan.
Sasuke kallisti päätään. "Miten minä muka olisin tavannut hänet joskus ennen?" hän kysyi ilman tunteen häivää äänessään.
Shikamaru kohautti olkiaan, hän ei ollut varma pitäisikö hänen kertoa Narutosta vai ei.
"No, aiotko sanoa vielä jotain typerää vai lopetatko häiritsemiseni ja lähdet?" Uchiha kysyi kylmästi herättäen Shikamarun ajatuksistaan.
"Olisi mukava joskus keskustella kanssasi… asioista", Shikamaru sanoi hitaasti.
"Kuten Narutosta?" Sasuke kysyi kohottaen hieman toista kulmakarvaansa. Ensimmäinen minkäänlaista tunnetta ilmaiseva ele. Tai sitten se oli vain tapa. Shikamaru kohautti olkiaan ja nyökkäsi. Hän heilautti kättään hieman ja lähti astelemaan kotiinsa päin.
OOOOOOOOO
Sasuke käveli hitaasti. Hän ei halunnut nähdä isoveljeään ja vastailla tämän kysymyksiin ensimmäisestä koulupäivästä. Lisäksi Shikamarun kysymys siitä oliko hän varma ettei ollut tavannut Narutoa ennen vaivasi häntä. Pojassa oli ollut jotain todella tutun tuntuista, mutta kuitenkin vierasta. Kuin hän olisi joskus tavannut täsmälleen samanlaisen pojan, jossa oli kuitenkin jotain pientä eroa. Niin kuin hänen kaksosensa vaikka tai jotain.
Sasuke pudisti päätään. Parempi saada moiset ajatukset pois päästä ennen Itachin (1) ristikuulustelua tai hän olisi pulassa. Sasuken ei tarvitsisi kuin mainita yksi nimi ja Itachi ajattelisi hänen joko hankkineen ystäviä tai ihastuneen. Ja Naruto ei ollut kumpaakaan, ei hänen ystävänsä eikä taatusti ihastus. Siispä, Naruto ulos päästä, nyt, Sasuke ajatteli.
Sasuke saapui etuovelleen mielestään aivan liian pian. Toisaalta hän oli iloinen päästessään pois ihmisten ilmoilta, ihmisillä kun oli tapana tuijottaa häntä ja jopa kääntyä katsomaan hänen peräänsä. Se ärsytti poikaa suuressa määrin, hän ei kaivannut huomiota, hän halusi vain olla rauhassa.
OOOOOOO
Naruto astui sisään asuntoonsa, pudotti repun lattialle, vaelsi keittiöön ja alkoi laittaa ruokaa. Ruoka onnistui aina piristämään häntä ja auttoi häntä ajattelemaan. Pöydän toisessa päässä istuva mielikuvitus-Sasuke ei tosin mitenkään helpottanut hänen pohdintaansa.
Naruto oli juuri lopettelemassa ruokaansa kun kuuli koputuksen oveltaan.
OOOOOOOOOOOOO
(1) Itachi on tässä ihan mukava isoveli, joka tosin aina välillä ristikuulustelee Sasukea ja vihjailee kaikkea epäilyttävää. Hän ei kuitenkaan ole mikään hullu murhamies tai vastaava. Jei.
Ok, toivottavasti piditte. Rupean tässä heti varmaan kirjoittelemaan jatkoa. Katsotaan nyt mitä tapahtuu. En kyllä tiedä laitanko sitä jatkoa tänne jos kukaan ei sano mitään. Ja saatan myös kääntää tämän englanniksi.
Kommentteja, mielipiteitä, neuvoja, mitä tahansa. Käykää kimppuun.
Kiitos.
PS. Ai niin, piti sanoa että tämä menee nyt työnimellään "Kaksi Sasukea" koska en keksinyt mitään parempaa ja jokin nimi oli pakko antaa. Nimiehdotuksia tarinalle otetaan myös vastaan.