Laadittu 18:ntena toukokuuta 2012. Ajatuksena on, että laulu kuvaisi yötä, jona »Tōhō Hisōtenin» (Tōhō 10,5) tapahtumat ovat saamassa alkunsa. Tekstin kertoja ei vielä tiedä, millainen hullunmylly on edessä, vaan keskittyy itseensä ja käyttää ympäröivää maailmaa ikään kuin kankaana, jolle maalaa kuvaa tuntemuksistaan.
Alkuperäinen teos on Samuli Laihon säveltämä ja sanoittama iskelmä »Kaikki tahtoo», joka julkaistiin Samuli Edelmannin esittämänä vuonna 2001.
Punainen rapsodia: alkusoittoa
A1
Mä avaan vielä ikkunan iltaisin,
vaikka tiedän, ettet tuu mitään etsimään
punaisesta kartanostamme, jossa kirjoja on.
Mä olen pieni astmainen taikuri,
joka yksin istuu ja vartoo.
Kumma kuvitellakaan:
Kuussa kävellyt oot.
Ja portin luota poissa on Meiling,
nuoripari leikkii kai kotia.
Olen osa näitä sotia,
öitten tarinaa.
Kerto
Ja Alice tahtoo,
ja Reimu tahtoo,
ja kaikki tahtoo
yhtä ainoaa.
Ja Alice tahtoo,
ja Reimu tahtoo,
ja kaikki tahtoo
yhtä ainoaa.
A2
Usva nousee järvestä jälleen,
rannan täyttää telmivät kakarat.
Cirnon huuto kaikuu, kun
löytää kaivatun.
Ja Mystiakin laulaa kojullaan,
laulaa niin kuin viimeistä päivää...
Onpa väliaikainen
elo ihmisten.
Ja äkkiä maisema vapisee,
maa kai järkkyy jossain vuorilla.
Vedän hatun korville,
huone viilenee.
Kerto
Ja Alice tahtoo,
ja Reimu tahtoo,
ja kaikki tahtoo
yhtä ainoaa.
Ja Alice tahtoo,
ja Reimu tahtoo,
ja kaikki tahtoo
yhtä ainoaa.
B
Tyttönen nousee siivilleen
sateenkaaren väreissä,
ja mä lampun sammutan viimeisen
ja käyn nukkumaan.
Mä avaan vielä ikkunan iltaisin,
vaikka tiedän, ettet tuu mitään haalimaan
punaisesta moisiostamme, jossa kirjoja on.
Kerto
Ja Alice tahtoo,
ja Reimu tahtoo,
ja kaikki tahtoo
yhtä ainoaa.
Ja Alice tahtoo,
ja Reimu tahtoo,
ja kaikki tahtoo
yhtä ainoaa.