whi·te
signifies weakness, purity, frost
::
Hän makasi hiljaa ja liikkumatta. Ilma oli hileistä ja raapi rintakehää. Tuuli lauloi ja laskeutui kuilun pohjalle, pyöritti silmäripset kuuraan, väritti sormenpäät sinisiksi. Hiutaleet laskeutuivat valkoisina, sellaisena valkoisena jota löytyi unista ja kuolemasta.
"Onko minun lähtöni valkoinen?"
Valo oli kirkasta. Se siivilöityi hiutaleiden seasta, sai jään läikkymään ja valkoisen loistamaan. Hetken aikaa oli hiljaisuutta, joka odotti.
"Voiko kuolemani olla valkoinen, vaikka käteni ovat verestä punaiset?"
Etäinen kaiku kuului lähempää. Se keinui hitaassa rytmissä, vahvistui ja heikentyi tuulen tehdessä matkaansa. Hänen vierellään oli joku, jonka hiuksista heijastuvat säteet olivat punaisia.
Hänen vierellänsä säteili lämpö, kunnes maisema vaihtui valkoisimpaan valkoiseen.
::
A/N: Nyt pitkästä aikaa luettavaa! Tämä drabblesarja jää taustalle, ja kirjoitan uusia kappaleita aina silloin, kun en mitään järkevää saa aikaan. Ja OTP eli Saso/Saku linjalla jatketaan :)