Disclaimer: Sengoku Basara belongs to CAPCOM
Hei, ensimmäinen suomenkielinen ja multi-chapter ficci minulta. Kritiikki on tervetullutta ja toivottavasti hahmot eivät ole liian OOC ^^'' Hauskaa lukuhetkeä!
Prologi:
"Danna, Oyakata-sama haluaa tavata teidät", kuulin lojaalin shinobini Sarutobi Sasuken ilmoittavan.
"Ymmärrän", ilmoitin ja keskeytin keihäänkäsittelyharjoitukseni. Tunsin kuinka hikikarpalot valuivat ohimollani ja niskassani, kun hengitykseni tiheys palasi hiljalleen takaisin rauhalliseksi. Katsahdin taivaalla valaisevaan kuuhun. Tunsin itseni heikoksi ja epävarmaksi. Eri tavalla, kuin mitä olen koskaan aikaisemmin itseni tuntenut.
Käteni puristui nyrkkiin keihään levätessä yhä käsissäni. Ei. En voi antaa tämän tunteen voittaa minua! Olenhan minä Takeda-klaanin Sanada Genjirou Yukimura, Kain Tiikeri Takeda Shingenin oppipoika ja palvelija! Niin kauan kuin minussa elää Takedan Tiikerin tuli, niin kauan minä vielä päihitän kaikki esteet, jotka eteeni ilmestyvät!
"Anoo, danna..." Sasuken ääni kuului takaani, nyt lähempänä kuin aikaisemmin. Räpäytin silmiäni huomatakseni nostaneeni keihääni kohti kuuta kuin uhmatakseni tätä. Sasuke katseli minua nenäni edessä toinen kulma ylhäällä.
"Hupsista... Oyakata-samaa! Hontoo ni Sumimasen!" Juoksin takaisin kuuluisaan Takeda-kartanoon ja kiiruhdin Oyakata-saman luo tajuttuani, että olin tyhmyydessäni viivytellyt saapumistani.
"OYAKATA-SAMAA!" Vedin ovisermin niin nopeasti auki kuin vain pystyin. Ehkä liiankin nopeasti, sillä se hajosi, mutta sille ei nyt voinut mitään, sillä Oyakata-sama mulkoili minua niin murhaavasti, etten ollut sellaista katsetta häneltä koskaan ennen nähnyt.
"Yukimura!" Oyakata-saman ääni jylisi ukkosmyrskyn lailla hiljaisessa kartanossa. Hän risti kätensä lihaksikkaan rintakehänsä eteen. Ah, nuo lihakset~... Mutta se ei hyvää luvannut. Sain kovan päänsäryn iskettyäni pääni lattiaan kumarruksessani.
"Oyakata-sama! Tämä Sanada Yukimura on syvästi pahoillaan viivästymistäni!" Oyakata-sama, vaikka tunnettiinkin lempeänä jättinä, pystyi olemaan Demonikuningastakin pelottavampi, kun vain halusi. Kuten hän oli tällä hetkellä.
"Yukimura. Olen saanut huolestuttavia uutisia korviini." Oyakata-sama aloitti. Kuulosti siltä kuin... Hän oli antamassa minulle tehtävän. Suoristin itseni ja katsoin hämmentyneenä edessäni istuvaan kenraaliin. Hän taisi huomata saaneensa kaiken huomioni, sillä hän jatkoi: "Länteen on hyökätty. Eikä vain pelkkä klaanikahakka kahden heimon välillä." Tämä ei kuulosta lupaavalta, mutta kun kyseessä on Oyakata-sama niin teen kaikkeni.
"Anteeksi, että keskeytän, mutta te siis tahdotte että menen ottamaan asiasta selvää?" Kysyin tarkastaakseni että olin ymmärtänyt oikein. Yksi nyökkäys. Yksi, ainoa, nyökkäys. Nielaisin. Tunsin jotain outoa. Kuin että epäilisin onnistumistani. Mutta kun Oyakata-sama- ei, vaan koko Kain kansa!- luotti niin minuun ja onnistumiseeni, ei minulle jäänyt mahdollisuutta tai tahtoa kieltäytyä tehtävästä.
"Minä, Sanada Genjirou Yukimura, otan tämän tehtävän vastaan sieluni palaessa loisteliaana ja ylpeänä Takeda-klaanin puolesta!" Täytyy todeta, Oyakata-saman hymy kyllä saa kenen tahansa jalat veteläksi nuudeliksi.
"Niin sitä pitää, Yukimura!" Olin onneni huipulla. "Oyakata-sama!"
"Yukimura!"
"Oyakata-sama!"
"YukimuRA!"
"OYAKATA-SAMA!"
"YUKIMURA!"
.
.
TO BE CONTINUED