Summary: Voldemort on kuollut. Draco ja Harry eivät ole ystäviä keskenään, mutta ovat 'kilttejä' toisilleen. Ronista se on Ok. Hermionesta ei. Uusi kilpailu on alkanut, palkintona on 2000 kaljuunaa ja Draco on kipeästi rahan tarpeessa. Tuleeko Hermione auttamaan pariaan? Tuleeko vihasta nousemaan uusia ystävyyksiä ja ehkä myös vähän rakkautta? DHr
Kappale 1: King's Crossilla
Hermione juoksi, katsoen suoraan laturien 9 ja 10 välistä seinää tai, tarkemmin sanottuna, laituria 9 ¾. Hän sulki silmänsä ja avasi ne kun hän tunsi menneensä pääsytien läpi Tylypahkan pikajunan laiturille. Hän oli hyvin innostunut tullessaan takaisin Tylypahkaan, mutta myös surullinen, että se oli hänen viimeinen vuotensa siellä. Vielä paremmalta tuntui, että hänet oli nimitetty Johtajatytöksi!
Hermione hymyili edessään olevalle punaiselle junalle. Koska hän oli johtajatyttö, häntä oli pyydetty tulemaan puoli tuntia aikaisemmin auttaakseen uusia oppilaita löytämään junaosastot ja, tärkeämmin, tavatakseen johtajapojan, 'Tiedän, että Ron ei ole johtajapoika joten se jättää jäljelle Ernie Macmillanin, Anthony Goldstenin ja...MALFOYN!!,' hän ajatteli katkerana. Oli ilmeistä kuka olisi johtajapoika, kun kerran Dracolla oli niin suostuttelevainen isä ja sitä paitsi hän oli aina luokan
parhaita Hermionen kera.
Eikäpä kauaakaan kulunut ennen kuin hän kuuli pienoisen poksahduksen ja suunnilleen hanen ikäinensä poika jolla oli ihanat hopeanblondit hiukset ja harmaat silmät ilmiintyi. Tosin Draco teki pienen virheen, tai ehkä se oli vain sattumaa että Draco ilmiintyi juuri siihen missä Hermione seisoi ja tämä aiheutti hänen kaatuvan suoraan Hermionen päälle. Hermione päästi yllättyneen kiljaisun kun he kaatuivat maahan. Lisätäkseen Dracon painoon olivat heidän molempien matkalaukkunsa. Hermionen matkalaukku oli heidän allaan ja Dracon oli hänen päällään, molemmat poikittain. He tuijottivat toisiaan yrittäen tajuta mitä tapahtui, molempien kasvonilmeet yhtä lailla yllättyneitä. Yhtäkkiä tajuten missä asennossa he olivat, he ponnistelivat päästäkseen ylös.
"Ooomfff," sanoi Draco.
Dracon ponnistelut eivät kuitenkaan vaikuttaneet onistuvan ja hänen matkalaukkunsa ei suostunut liikahtamaankaan. Hän katui hopeasta ja smaragdeista tehtyjen velhoshakin nappuloiden pakkaamista. Hän ei pystynyt käyttämään maata työntääkseen itsensä ylös, koska he olivat litistettynä matkalaukkujensa väliin. Hermione ei vaikuttanut tietää mitä tehdä.
"Öh...Granger vähän apua, kiitos...ooommff," sanoi Draco puoliksi huutaen Hermionelle.
"Ömm...ja miten tarkalleen minä voin a-auttaa?" kysyi punastunut Hermione.
"Koita työntää minua, Granger," sanoi Draco, napaten hänen kätensä ja
asettaen ne olkapäilleen.
"Ok, voin yrittää, " sanoi Hermione sulkien silmänsä työntäen niin kovaa kuin pystyi ja Draco putosi välittömästi hänen päältään.
"Tyhmä laukku," Draco huudahti potkaisten laukkua ja päätyen satuttamaan
itseään.
"Au!" hän huusi hieroen kipeää varvastaan toisella jalallaan joka johti
siihen, että hän menetti tasapainonsa ja kaatui taas.
Hermione kikatti. "Katso kuinka paljon tuhoa olet saanut aikaiseksi kolmessa
minuutissa," hän sanoi haukkoen henkeään naurun läpi.
" Suu kiini, Granger" Draco sihisi. Hermione katsoi taakseen ja vihdoin
huomasi Dumbledoren joka hymyili hänelle. Hän kääntyi ja teki samoin.
"Ah, Neiti Granger, Herra Malfoy," hän sanoi nyökäten kummallekin ja luoden
heihin läpitunkevan katseen puolikuu lasiensa läpi.
"Hyvää huomenta professori," sanoi Hermione samalla kuin Draco näytti siltä
ettei voisi vähempää kiinnostaa.
"Ok, ensiksikin minä tiedän että tulette olemaan loistavia johtajaoppilaita.
Niin kuin varmaan tiedättekin, teidän täytyy olla roolimalleja nuoremmille
oppilaille...".
Tässä vaiheessa Dracon ajatukset alkoivat harhailla ja loppu kuulosti aika paljon "Pälä, pälä, pälä..." lta. Hänen katseensä kierteli asemmaa ja päätyi tyttöön vieressään joka kuunteli kiinnostuneena kaikkea sitä roskaa mitä rehtori sanoi. Hän pyöritteli silmiään. 'Sama vanha lukutoukka-Granger' hän ajatteli ja pudisti päätään. Draco huomasi kuinka hänen hänen hiuksensa laskeutuivat alas hänen selkäänsä ja päätyivät pieninä rinkuloina juuri hänen olkapäidensä alapuolelle.Se ei ollut enää se puska ruskeita kiharoita mikä se oli ennnen. Hermionella oli päällään ruskea t-paita joka sopi hänen silmiinsä ja hiuksiinsa ja farkkuhame joka yllättävästi loppui hänen polviensa yläpuolelle. Draco katsoi poispäin kun Hermione katsoi häneen päin ja sen sijaan katsoi rehtoriin päin joka myös katsoi häntä. Selkeästi
yllättynyt Draco tajusi että hänen odotettiin sanovan jotain. 'Pahus, mitä ihmettä minä oikein sanon,' hän ajatteli.
"Öh...öm..joo?," hän yritti, välittämättä Hermionen surkeasta yrityksestä
tukahduttaa naurunpuuskaansa.
"Kun kerran ilmeisesti et ollut kuuntelemassa, haluaisitko minun toistavan
mitä juuri sanoin?" sanoi Dumbledore ystävällisesti.
"Ei, sir, luulisin että Granger tässä tulee kertomaan minulle kaiken, kun hän on ilmeisesti opetellut kaiken mitä sanoit ulkoa," hän sanoi
virnistellen Hermionelle joka vastasi mulkoillen häntä.
"Ok, oppilaiden pitäisi olla tulossa nyt, valvojaoppilaat ovat Weasely ja Ginny Weasely Rohkelikosta…", Draco pärskähti ja Hermione taas mulkoili
häntä, "…Pansy Parkinson ja Harold Binn Luihusesta, Ernie Macmillan ja Cherry Jackson Puuskupuhista ja Anthony Goldstein ja Melanie Macmillan
Korpinkynnestä" sanoi Dumbledore.
Draco ja Hermione räpäyttivät silmiään ja Dumbledore oli poissa.
"Niin...siis hän sanoi että meidän velvollisuutemme ova-" alkoi Hermione.
"Oikeasti, Granger, luuletko että välitän" keskeytti Draco.
Hän kääntyi ja meni etsimään junaosastoa jonne jättää matkalaukkunsa.
Hermione puhisi mennessään tekemään samoin.
REVIEW!!