Disclaimer: En omista mitään, minkä voit yhdistää Criminal Mindsiin, minä vain säädän.
Luku 1
Oli aikainen maanantaiaamu. BAUssa oli hiljaista, vain SSA Aaron "Hotch" Hotchnerin toimistosta kapea valojuova toi valoa hämärään käytävään. Hotch oletti, ettei kukaan saapuisi paikalle ainakaan tuntiin – olihan nyt maanantai! – ja siksi hän hämmästyikin, kun kuuli hiljaista koputusta oveltaan.
"Sisään", hän huikkasi ja kohotti katseensa papereistaan. Vaivaantuneen oloinen tri. Spencer Reid astui sisään ja sulki oven hitaasti perässään.
"Reid, onko jokin vialla?" Hotch kysyi huolestuneena huomatessaan nuoremman näyttävän hyvin väsyneeltä, aivan kuin hän ei olisi nukkunut koko viikonloppuna. Reid rykäisi.
"Hotch… Minä olen päättänyt erota BAUsta", kuului Reidin vastaus.
Hotch oli varma että oli kuullut väärin. Nuori neroko eroamassa? Hotch aukaisi suunsa udellakseen syytä, mutta Reid asetti aseensa ja virkamerkkinsä tiimin johtajan pöydälle ennen kuin toinen ehti sanoa sanaakaan.
"Minä ajattelin lähteä Quanticosta. En vielä tiedä minne, mutta tämä on luultavasti viimeinen kerta kun näemme. Hyvästi Hotch", Reid sanoi katsomatta vanhempaa agenttia silmiin. Niine hyvineen hän kääntyi ja lähti toimistosta.
Sekunnin verran Hotch istui järkyttyneenä paikoillaan. Sitten hän nousi nopeasti tuolistaan ja ryntäsi ovelle.
"Reid!" hän huusi pöytien välistä loittonevalle selälle, mutta tohtori ei enää kääntynyt vaan marssi suoraan hissille. Hotch tuijotti miestä, jota oli pitänyt lähes omana poikanaan, kunnes hissin harmaat ovet sulkeutuivat ja peittivät Reidin näkyvistä.
Parinkymmenen minuutin kuluttua muutkin alkoivat ilmestyä paikalle. Kun viimeinenkin oli saapunut, Hotch kutsui kaikki kokoushuoneeseen. Muut asettuivat istumaan pyöreän pöydän ääreen kun taas Hotch jäi seisomaan näyttäen synkältä.
"Varmaan huomasittekin jo, että Reid ei ole täällä", hän aloitti. Muut nyökyttelivät.
"Eihän hänelle ole sattunut mitään?" SSA Derek Morgan kysyi huolen paistaessa tämän kasvoilla. Katseet kääntyivät häneen. Ei ollut mikään salaisuus, että Morgan ja Reid olivat yhdessä. Mutta tämä Morganin tietämättömyys vain huolestutti muita enemmän. Jos Morgankaan ei tiennyt…
Hotch huokaisi.
"Tänä aamuna hän tuli toimistooni ja ilmoitti eroavansa." Muut katsoivat häntä järkyttyneinä.
"Hyvä vitsi, Hotch", SSA David "Dave" Rossi totesi ja naurahti ilottomasti.
"Kunpa olisikin", Hotch totesi apeana.
Morgan nousi seisomaan.
"Miksi?" hän kysyi vihaisena. "Spence ei ole sanonut minulle mitään. Miksi hän lähti?"
"Hän ei kertonut. Hän vain sanoi lähtevänsä Quanticosta ja että tämä oli luultavasti viimeinen kerta kun näin hänet", Hotch vastasi pahoittelevana.
Morgan marssi ovelle. Hän tempaisi oven auki ja jatkoi matkaansa toimistotilan lävitse.
"Morgan, minne menet?" Penelope Garcia huusi hänen peräänsä.
"Reidin asunnolle", hän vastasi ennen kuin astui aulaan ja suoraa päätä hissiin.
Epävirallisesti Morgan ja Reid olivat asuneet yhdessä puolisen vuotta Morganin luona, mutta Reidin asunto oli edelleen hänen nimissään. Morgan pysäköi autonsa autiolle parkkipaikalle ja nousi autosta. Suunnistaessaan puiselle ovelle hän kaivoi avaimen taskustaan. Reid oli teetättänyt hänelle kopion avaimesta heidän suhteensa alkuaikoina.
Asunnossa oli valoisaa. Oli keskipäivä eikä ikkunoiden edessä ollut verhoja pimentämässä paikkaa.
Eikä siellä ollut mitään muutakaan.
Morgan astui sisälle typötyhjään asuntoon. Pölyhiukkaset leijailivat ilmassa valon osuessa niihin. Paikka näytti paljon tilavammalta, kun siellä ei ollut sohvia, pöytiä tai hyllyjä tilaa viemässä. Valkoiset seinät loistivat kirkkaampina kuin koskaan aiemmin, ja Morganin askeleet kaikuivat avarissa huoneissa hänen astellessaan tummalla lattialla.
Kierrettyään tovin asunnossa Morgan sai todeta, ettei hän löytänyt sitä, mitä oli tullut hakemaan – selityksiä tai anteeksipyyntöä. Paikka näytti siltä, kuin hänen neronsa ei olisi koskaan asunutkaan siellä.
Viikot kuluivat, eikä Reidistä kuulunut mitään. Garcia oli turhaan yrittänyt kaivaa Reidiä esiin, ja olikin nyt hyvin turhautunut ja huolissaan. Jennifer "JJ" Jareau hoki joka päivä kotona pojalleen Henrylle Spencer-sedän vielä jonakin päivänä löytyvän yrittäen samalla vakuuttaa itseään samasta asiasta. Rossi oli astetta verran synkempi ja sulkeutuneempi kuin normaalisti, muttei antanut muuten muiden nähdä Reidin lähdön vaikutuksia. Emily Prentiss oli hänkin hiljainen, mutta purki suruaan kotona kissalleen Sergiolle. Hotch vaikutti kireältä ja vihaiselta itselleen, kun oli niin vain päästänyt Reidin kävelemään toimistostaan ulos.
Mutta Morgan oli asia erikseen. Hän etsi Reidiä päivittäin. Hän oli yhtaikaa vihainen ja masentunut – miten Spencer, HÄNEN Spencerinsä oli voinut lähteä sanomatta hänelle sanaakaan?
Mutta yhdestä asiasta he pitivät yhdessä kiinni. Strauss oli monesti yrittänyt kertoa ryhmälle, että heidän pitäisi ottaa joku Reidin tilalle. Mutta joka kerralla he kieltäytyivät. He uskoivat vahvasti, että Reid vielä jonakin päivänä palaisi. Ja sitä paitsi, eihän perheenjäsentä voinut niin vain korvata uudella.
*VUOSI MYÖHEMMIN*
"Las Vegas, Nevada. Kolme nuorta miestä on löydetty lähietäisyydeltä päähän ammuttuina syrjäiseltä kadulta. Kaikki kolme asuivat kaduilla, kaksi ensimmäistä olivat tavallisia kerjäläisiä", Garcia selitti. Hänen takanaan olevalla näytöllä välkkyi kuvia verisistä ruumiista ja karuista löytöpaikoista. Pyöreän pöydän ääressä istuvista kuudesta ihmisestä viisi seurasi tarkasti.
Mutta Morganin ajatukset olivat alkaneet harhailemaan hänen kuultuaan kaupungin nimen.
Las Vegas toi liian kipeästi mieleen Reidin. Hän ei vieläkään ole saanut neroonsa minkäänlaista yhteyttä. Ja nyt hän itse palaisi toisen kotikaupunkiin. Hän ei tiennyt, kestäisikö hän sen.
"Lähtö puolen tunnin kuluttua", Hotchin ääni havahdutti Morganin todellisuuteen. Hän nousi ja lähti noutamaan laukkuaan vaiteliaana.
Mieliala ei ollut koneessa huipussaan. Kaikki tiesivät paikan tunnearvon kaikille heistä, varsinkin Morganille. Tumma agentti istui hiukan erillään muista ajatuksiinsa vaipuneena.
"Morgan? Tulisitko tänne, käydään läpi sitä mitä tiedämme jo", Hotch huikkasi yrittäen kuulostaa normaalilta. Hitaasti Morgan nousi ja laahusti muiden luo.
"Selvä… Tekijä on selvästi mies, nainen ei tekisi näin väkivaltaista murhaa", Rossi aloitti. Prentiss nyökkäsi.
"Mies on melko varmasti töissä käyvä, koska miehet katosivat viiden jälkeen", hän jatkoi.
"Hei tyypit", Garcian iloinen ääni kuului pöydällä olevasta koneesta.
"Selvittelin vähän uhrien taustoja. Ensimmäinen uhri, Michael River, 20, potkaistiin kotoaan noin vuosi sitten ja on asunut siitä lähtien kadulla. Toinen uhri eli Cameron Johnson, 32, asui myös kadulla sijoitettuaan kaiken omaisuutensa firmaansa joka sitten kaatui muutama vuosi sitten. Kolmas uhri Darius Seever, 24, oli addikti ja karannut kotoaan ollessaan 17. Siinä kaikki mitä pystyin heistä tällä hetkellä kaivamaan", Garcia kertoi.
"Kiitos Garcia", Hotch kuittasi ja ruutu pimeni.
"Mies inhoaa siis ihmisiä, jotka asuvat kadulla?" JJ varmisti kulmat kurtussa. "Ja tappaa heitä?"
"Siltä se vähän vaikuttaa", Rossi totesi. "Ja he kaikki olivat suhteellisen nuoria, joten hän on itsekin luultavasti 25–30 vuotias." Hotch nyökkäsi.
"Tehdään näin: Dave ja Prentiss, menkää käymään ruumiinavaajan luona. JJ, käy jututtamassa omaisten perheitä. Minä ja Morgan menemme katsomaan löytöpaikkaa", hän jatkoi. Muut nyökyttelivät ja syventyivät takaisin omiin keskusteluihinsa. Morgan laahusti takaisin paikalleen, asetti kuulokkeet korvilleen ja tuijotti ikkunasta ulos mitään näkemättä.
Vajaan tunnin kuluttua musta kaupunkimaasturi kiisi pitkin Las Vegasin syrjäisiä katuja. Morgan istui pelkääjän paikalla katsellen ikkunasta kadulla laahustavia ihmisiä.
Hotch oli tietoisesti valinnut Morganin parikseen. Hän tiesi, miten hankalaa Morganilla tulisi olemaan. Tumma agentti ei ollut oma itsensä, ja Hotch ajatteli näin pystyvänsä pitämään ystäväänsä paremmin silmällä. Mies ei ollut pukahtanut sanaakaan koneessa, ja oli muutenkin ollut epätavallisen hiljainen.
"Morgan, sinun ei ole pakko työskennellä tämän jutun parissa. Voin tilata sinulle lennon kotiin saman tien ja ilmoittaa sinulle heti kun tulemme takaisin", Hotch tarjosi. Mutta Morgan pysyi edelleen vaiti.
Yllättäen Morgan suoristi selkänsä istuimella ja katsoi taaksepäin heidän juuri ohittamaansa kujaa kohti.
"Hotch, PYSÄYTÄ!" hän karjaisi. Hotch jarrutti.
"Morgan, mikä on vi-" hän aloitti kääntyen Morganin puoleen, mutta tumma agentti juoksi jo kohti kujaa sydän pamppaillen.