hahhah, minut pitäisi kai laittaa historian kirjoihin ensimmäisen suomenkielisen Klaine-ficin kirjoittajana tänne fanfictioniin. :-D
LUKU 1. I-IS THAT A RABBIT?
Melua. Ihmisiä. Turhaa valitusta: 'mikset laittanut korsettia?' tai 'minne olet sukkasi jättänyt?', miettikööt ne mitä haluavat, mutta minähän en heidän puheistaan piittaa. Turhaa valittaja porukkaa koko sakki. Ja nyt minun vielä täytyisi naida jokin vauvaposkinen itseään ihaileva Sam Evans. Eikö ne yhtään ajattele MINUN tunteitani? Jo on omituista porukkaa..
…
mutta hei.. mikäs tuolla on? Ihminen.. korvat kuin jäniksellä? Hei, ei, ei, ei, ei. Minä en ole tulossa hulluksi. Mutta jos minä vain vähän seuraisin.. ei se tarkoittaisi että olen hullu.
minnekäs se nyt katosi? eh.. ei kai se vain mennyt tuonne kuoppaan, mitä se siellä tekisi..? Jos minä ihan hiukkasen vain vilkaisen niin.. woaaaah!
" En ole ikinä ennen ollut ylösalaisin näin, lipputangossa kyllä olen roikkunut mutta se nyt on ihan eri asia ", kerkesin ajatella, hieman ennen kuin tipahdin kivikovalle lattialle. auts. katselin hieman ympärilleni. Kuoppa ei vaikuttanut näin isolta.. ehkä minä olenkin tulossa hulluksi, - no ulos minun kuitenkin täytyy päästä tai minulta jää näkemättä kaikkien ilmeet kun se Samin tohelo nai minua ja minä ystävällisesti läpsäisen tuota poskelle ja sanon että: "nai joku muu, jota ei häiritse sinä ja sinun suuri suusi."
Minulla ei kai ole muita mahdollisuuksia päästä täältä pois kuin kiipeäminen, hyvästi korot.
Vilkaistessani ylös tajusin kuitenkin, että kiipeäminen olisi typerää, sillä ylös olisi täysin mahdotonta päästä, ellei omista taikavoimia niin kuin Supermanillä, tai osaa kutoa seittiä kuten Spiderman. Korkoni eivät siis menehtyneetkään.
Käännähdin ympäri ja näin rivin vanhoja puisia ovia. Kävelin hengittämättä ensimmäisen ikäloppu oven eteen ja yritin avata sen, - ei onnistunut. Toinen ovi, - älä nyt viitsi! Kolmas ovi, - argh!