1. osa

Hei, Evans,

Se sinun kaverisi, Arianna, kävi aamulla meillä (älä pelkää, ei minun vaan Anturajalan - siis Siriuksen - vuoksi) ja mainitsi sellaisen kiinnostavan pikkutiedon, että sinä olet johtajatyttö. (Vaikka ei se kyllä suoraan sanottuna mikään yllätys ollut). Ajattelin onnitella. Ja mielessä kävi että haluaisit ehkä tietää sen verran, että minä olen johtajapoika. Hauskaa kesäloman loppua!

Rakkaudella, James

"Minä tapan Ariannan", Lily Evans sihisi raivoissaan ja pudotti kirjeen kädestään aivan kuin se olisi polttanut häntä. Kirje leijaili hänen jalkojensa juureen ja hän hypähti inhoten taaksepäin. James Potter oli johtajapoika? Mitä Dumbledore oikein oli polttanut valintoja tehdessään? Eihän James ollut edes valvojaoppilas! James ei yksinkertaisesti kelvannut sellaiseen. James Potter oli hankaluuksia-aiheuttava, toisia kiusaava, itserakas saniainen! Tosin Lily tiesi olevansa koulun tytöistä melkeinpä ainoa joka niin ajatteli, parasta ystäväänsä Cinnamon Belliniä lukuunottamatta. Kaikki muut tytöt olivat täydellisen rakastuneita joko Jamesiin tai tämän parhaaseen ystävään, Siriukseen. Niin kuin myös Arianna Bell, Lilyn toinen ystävä. Arianna, joka oli mennyt aivan sattumalta käymään Potterien luona ja maininnut aivan sattumalta, että Lily oli johtajatyttö.

"Voin kuvitella miten James hyppii riemusta juuri nyt", hän mutisi itsekseen. Kaikki tiesivät että James oli jotenkin ihastunut häneen. Tai, kuten Lily ajatteli, Jamesia ärsytti, että Lily oli ainoa tyttö jota hän ei voinut saada. Siksi James jahtasi häntä kaiken aikaa. Vuosi James Potterin työparina? Ugh, Lily ajatteli tuskaisesti ja istui sängyn reunalle.

"Minä vihaan James Potteria!" hän huusi tyhjälle huoneelle.

"Minä rakastan Lily Evansia", James Potter julisti parhaille ystävilleen, eli kuten kaikki tiesivät, Sirius Blackille, Remus Lupinille ja Peter Piskuilanille. Hänen ystävänsä pyörittivät silmiään tuskissaan. He olivat kuulleet saman lauseen aivan liian monta kertaa yhden kesän aikana - he olivat itse asiassa lakanneet laskemasta 57. kerran kohdalla.

"Tiedetään, Sarvihaara", Sirius mutisi tukahtuneesti sängyltään. He olivat kokoontuneet Siriuksen huoneeseen. Huone oli aikaisemmin ollut vierashuone, mutta Jamesin vanhemmat olivat luovuttaneet sen Siriukselle kun Siriuksen vanhemmat repivät Siriuksen lopullisesti irti perheen sukupuusta. Sirius ei ollut turhan hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, mutta jostakin syystä hän oli onnistunut hurmaamaan Jamesin vanhemmat puolelleen. Kuten valtaosan Tylypahkan tytöistäkin.

Lainkaan vähättelemättä saattoi sanoa, että tuossa huoneessa istui Tylypahkan kolme suosituinta poikaa. James, Sirius ja Remus. Peteriä nyt ei voinut laskea kovin suosituksi. Hän oli pieni ja pullea ja näytti hiireltä, ja oli erittäin epävarma luonne. Kun taas James, Sirius ja Remus olivat kaikki erittäin hyvännäköisiä ja itsevarmoja - tai Jamesin ja Siriuksen tapauksessa itserakkaita.

"Voisin vaikka suudella Dumbledorea juuri nyt", James julisti virnistäen. "Minä ja Lily Evans, koko vuoden kahdestaan!"

"Jätä se Dumbledoren suuteleminen väliin", Remus ehdotti. "Ellet ole huomannut, Dumbledore on mies."

James pyöritti silmiään. "Ei huolta, Kuutamo, minä en tunne minkäänlaista vetoa Dumbledorea kohtaan. Ainoa nainen minun elämässäni on Lily Evans."

"Paitsi ettei hän ole sinun elämässäsi", Remus muistutti käytännöllisesti. James ja Sirius vilkaisivat häntä murhaavasti.

"Älä masenna poikaparkaa", Sirius kuiskasi Remukselle teeskennellyn hiljaa.

James virnisti ja vaihtoi puheenaihetta. "Tästä tulee mahtava vuosi", hän julisti. "Tänä vuonna meitä ei pidätelle yhtään mikään - ei ainakaan ylivalpas johtajapoika!"

"Voin kuvitella", Sirius nauroi. " 'Anteeksi, Minerva, en vain huomannut että kolme parasta kaveriani hiippailivat käytävillä keskellä yötä. Minun on täytynyt tehdä jotakin muuta juuri silloin.' "

" 'Minä taisin olla kiireinen Lily Evansin kanssa juuri silloin' ", Remus jatkoi. James kohautti virnistäen harteitaan.

"Minkä minä sille voin että Evans on niin pahuksen upea?" hän kysyi. "Ja sitä paitsi minulla on tänä vuonna paljon paremmat mahdollisuudet kuin edellisinä vuosina!"

"Niin sinä aina sanot", Sirius huokaisi.

James näytti loukkaantuneelta. "Niin, mutta tänä vuonna minä tarkoitan sitä."

Takaisin Tylypahkaan...

"Häivy, Darien", Lily sanoi hajamielisesti työntäessään pöllön pois olkapäältään. Hän otti pöllön varovasti syliinsä ja sulki sen häkkiin työntäessään samalla auton oven auki.

"Kiitos kyydistä, isä", hän kääntyi vanhempiensa puoleen ja astui ulos autosta. Hänen isänsä nyökkäsi. Myös hänen vanhempansa nousivat autosta - ja Lilyn tuskastukseksi hänen äidillään oli kyyneleet silmissään. Hän yritti olla näyttämättä ärtyneisyyttään.

"Minä en kestä, että sinä menet taas!" hänen äitinsä huudahti halatessaan häntä hyvästiksi. Lily pyöritti silmiään.

"Äiti, sehän on vain vuosi", hän muistutti.

"Mutta silti - sinä olet jo niin aikuinen - tänä vuonna sinä varmasti löydät itsellesi jo poikaystävän - etkä sitten enää tarvitse meitä - "

"Äiti", Lily ärähti. "Minulla on ollut jo kolme poikaystävää ja tulen silti kotiin kesäksi!"

Hänen vanhempansa tuijottivat häntä järkyttyneinä. Lily punastui tajutessaan mitä oli sanonut. Hänen vanhempansa eivät olleet tätä ennen tienneet mitään hänen aikaisemmista poikajutuistaan eikä hän ollut aikonut kertoakaan. Hän nosti nopeasti matka-arkkunsa ja pöllön kärryyn ja väläytti vanhemmilleen väkinäisen hymyn.

"Tuota - minulle tuli vähän kiire - nähdään taas, jooko?"

"Lily - " hänen äitinsä aloitti.

"Hei hei!" hän vilkutti iloisesti olkapäänsä yli ja kiirehti pois vanhempiensa luolta. Ei todellakaan olisi pitänyt möläyttää mitään, Lily ajatteli. Hän ei kestäisi jos hänen vanhempansa alkaisivat udella hänen rakkauselämästään. Tosin ei hänellä mitään suuria salaisuuksia ollut. Hän ei ollut kertaakaan seurustellut kenenkään kanssa kovin vakavasti, enimmäkseen vain huvin vuoksi. Kuukauden, kaksi, ja sitten se oli aina loppu. Sellainen vain tuntui sopivan hänelle. Hän ei tarvinnut ketään roikkumaan itsessään, varsinkin kun hänen poikakaverinsa eivät yleensä pysyneet hänen tahdissaan. Hänellä oli erittäin vauhdikas elämäntyyli, eikä tällä tarkoitettu mitään James Potter-tyylistä juhlimista ja naisten iskemistä.

Lily huokaisi suunnatessaan oikealle laiturille. Hän meni jo tottuneesti portin läpi ja hymyili helpottuneena seisoessaan laiturilla 9 ja kolme neljännestä. Hän oli tietämättään kaivannut velhomaailmaan, vaikka olikin käynyt muutaman kerran Viistokujalla kesän aikana. Hän ei ollut kuitenkaan voinut mennä niin usein kuin olisi halunnut - ehkä neljä kertaa koko kesänä - sillä velhomaailmasta oli tulossa vaarallinen paikka. Voldemortiksi kutsuttu pimeä velho oli keräämässä valtaa ja huhuttiin, että jopa Dumbledore oli peloissaan. Kukaan ei tiennyt kuinka voittaa Voldemort.

Hän ravisti päätään. Hän ei todellakaan tarvinnut synkkiä ajatuksia juuri nyt. Hän oli menossa Tylypahkaan - kotiin. Hän malttoi tuskin -

"LILY!"

Lily tunnisti huutajan edes katsomatta. Cinnamon Bellini, hänen paras ystävänsä. Hän kääntyi ympäri ja horjahti samalla taaksepäin ystävänsä halauksen voimasta. Hän olisi kaatunut, ellei olisi saanut tukea kärrystään.

"Hauska nähdä sinuakin, Cin, mutta jos et sattunut huomaamaan, sinä kuristat minut", hän mutisi tukahtuneella äänellä.

"Ai - anteeksi - " Cinnamon irroitti otteensa ja perääntyi muutaman askeleen. Hänen katseensa osui Lilyn rinnassa olevaan johtajatyttö-merkkiin ja hän kirkaisi uudelleen.

"Lily, sinä olet johtajatyttö! Upeaa!" hän heittäytyi uudelleen halaamaan Lilyä. Tällä kertaa Lily ei saanut tukea kärrystään, vaan hänet pelasti kaatumiselta kaksi vahvaa käsivartta, jotka kiertyivät hänen ympärilleen. Hän kääntyi salamana ympäri ja tajusi tuijottavansa suoraan James Potterin ruskeisiin, ilkikurisiin silmiin. Hänen kasvoilleen ilmestyi automaattisesti inhon ilme ja hän irrottautui nopeasti.

"Sinä", hän sylkäisi.

James virnisti. "Ihanaa että olet noin innoissasi minun näkemistäsi. Johtajatyttö, siis? Hieno homma, Lily - "

"Se on Evans", Lily keskeytti kireästi.

Poika pyöritti silmiään. "Älä vain sano että me olemme juuttuneet tälle tasolle."

"Minä en ole tietääkseni juuttunut sinun kanssasi yhtään minnekään", Lily kivahti.

"Ikävä kyllä", James virnisti ja kääntyi lähteäkseen. "No, nyt kun olen pelastanut kauniin neidon väkijoukkoon tallaantumiselta, minun pitää mennä etsimään ritaritoverini - uskoakseni he olivat parhaillaan värjäämässä Seven rasvaista tukkaa punaiseksi - kuvittelevat piristävänsä minua - vaikka täytyy kyllä sanoa, että ainoa punapää, jonka näkeminen tekee minut onnelliseksi, olet sinä Lily."

"Häivy, Potter", Lily naljaisi.

James väläytti hänelle kuuluisan sinä-rakastat-minua-hymynsä ja lähti paikalta. Lily jäi tuijottamaan pojan perään raivoissaan.

"Ugh", Lily mutisi raahatessaan arkkuaan vaunuunsa. "Minä en voi sietää Potteria."

Cinnamon virnisti. "En olekaan sitä viimeisen seitsemän vuoden aikana huomannut."

"Oikeasti, Cin, minä tarkoitan sitä! Hän on niin itserakas - kuvittelee olevansa jokaisen unelma - ja ne hiukset ovat niin kamalat - "

"Toivottavasti ette puhu minusta?"

Lily ja Cinnamon kääntyivät ympäri ja näkivät Arianna Bellin seisovan ovella. Cinnamon huudahti jotakin epäselvää ja syöksyi Ariannan kaulaan. Lily pyöritti silmiään.

"Tuntuuko sinustakin että Cinnamon on jotenkin ylikaulailevalla tuulella tänään?" hän kysyi Ariannalta. Arianna työnsi Cinnamonin taaksepäin ja siirtyi halaamaan Lilyä.

"Voi olla", hän sanoi irrottauduttuaan huomattavasti rauhallisemmasta halauksesta ja istui ikkunan viereen. Lily nappasi nopeasti toisen ikkunapaikan ja Cinnamon istui Ariannan viereen vastapäiselle penkille.

"En voi tajuta sitä että tämä on meidän viimeinen vuosi Tylypahkassa", Arianna sanoi haikealla äänellä. "Miettikää nyt - kohta meidän pitää lähteä - kohta me ollaan aikuisia -"

Cinnamon virnisti. "Rauhoitu, Arianna - tämä on ensimmäinen päivä, jos muistat."

"Minä ainakin odotan jo, että päästään pois tästä koulusta", Lily mutisi itsekseen.

"Et voi olla tosissasi?"

"Olen minä", Lily kivahti. "Sen jälkeen minun ei enää ikinä tarvitse nähdä James Potteria!"

Arianna katsoi Lilyä virnistellen. "Joko hän nyt on ehtinyt ahdistelemaan sinua?"

"Voit uskoa!"

"Kyseisestä ahdistelijasta puheenollen, Lily, minusta tuntuu että sinä olet nyt unohtanut jotakin", sanoi James Potterin ääni heidän osastonsa ovelta. Lily käänsi päätään ja tuijotti Jamesia vihaisesti.

"Mitä nyt?" hän naljaisi.

James kohautti harteitaan. "Uskoisin että meidän pitäisi mennä tuonne eteen. Johtajapoika- ja -tyttöjuttuja, jos muistat."

Lily huokaisi tuskastuneena. "Mennään sitten. Nähdään, kaverit", hän sanoi ja nousi ylös.

"Pitäkää hauskaa!" Arianna huusi heidän peräänsä. Lily pyöritti silmiään ja lähti kävelemään Jamesin edellä kohti junan etuosaa, missä heidän oli tarkoitus tavata valvojaoppilaat ja pitää jonkinlainen -

Lily tajusi unohtaneensa kokonaan, että heidän oli tarkoitus pitää puhe ja antaa valvojaoppilaille ohjeet. Paniikki iski häneen ja hän pysähtyi niille sijoilleen aiheuttaen sen, että James törmäsi päin hänen selkäänsä.

"Varo vähän, Potter", hän kivahti olkapäänsä yli.

James tuhahti. "Minun tietääkseni sinä olit meistä kahdesta se, joka lakkasi kävelemästä."

"Mutta sinä olit se joka ei katsonut eteensä!"

"Se tosiasia, että sinä olit minun edessäni haittasi minun näkyvyyttäni pahasti!" James tokaisi.

Lily veti syvään henkeä ja kääntyi raivoissaan ympäri. "Eli nyt minä olen vielä lihavakin?"

James huokaisi tuskastuneena. "En minä niin sanonut! Mutta voitko sinä muka syyttää jotakin poikaa siitä, että hän unohtaa katsoa eteensä kun sinä olet paikalla?"

"Älä yritä, Potter. Minä en ole mikään sinun viikoittainen aivoton huorasi", Lily ilmoitti kylmästi.

"Olen kyllä huomannut että sinulla on aivot", James virnisti. "Mutta voit sinä silti olla hyvännäköinen."

"Pää kiinni, Potter."

"Sinulla on outo tapa ottaa vastaan kohteliaisuuksia. Minun käsittääkseni kiitos on parempi vastaus."

Lily mulkaisi Jamesia. "Kuule, minä en jaksa juuri nyt riidellä, OK?"

"Miksi sinä sitten pysähdyit jos et halua riidellä?"

"Ai niin, tietenkin, koska sinä et ole ollut valvojaoppilas, kuten Remus ja minä, et tietenkään voi tietää, että johtajatytön ja -pojan on tarkoitus pitää jonkinlainen puhe tuolla edessä ja antaa ohjeet valvojaoppilaille."

James kohautti harteitaan. "Mikä ongelma siinä muka on?"

"Se, ettei meillä ole aavistustakaan siitä, mitä pitää puhua, kenties?" Lily kohotti kulmiaan.

James näytti helpottuneelta. "Ai, se", hän sanoi. "Älä huolehdi siitä, Lily. Sinun ei tarvitse puhua mitään heti jos et halua. Minulla on homma hanskassa."

"Eri asia missä se hanska on", Lily mutisi itsekseen, mutta tunsi kaikesta huolimatta itsensä helpottuneeksi. Hän inhosi julkisten puheiden pitämistä ja James - no, James nyt rakasti huomiota.

James virnisti. "Onko Lily Evans kaksimielinen?"

"Sinä et selvästikään tunne minua kovin hyvin", Lily napautti olkapäänsä yli ja jatkoi kävelemistään kohti valvojaoppilaiden vaunuosastoa Jamesin seuratessa hänen kannoillaan kuin uskollinen koira. Tai, Jamesin tapauksessa, uskollinen hirvi. Sitä Lily ei kuitenkaan tiennyt.

"En tunnekaan, koska sinä et halua minun tuntevan", James sanoi täysin rauhallisena, suuttumatta lainkaan hänen vihamielisyydestään. Lily ihmetteli, miten joku saattoi olla niin tyyni ja hyväksyä torjunnan toisensa jälkeen ja yrittää aina uudelleen. Hän itse ei olisi pystynyt siihen.

"Minulla on ehkä siihen syyni", hän ilmoitti olkapäänsä yli.

"Tai sitten ei."

"Oikeasti, Potter, luovuta jo", Lily puolittain huusi, kun he pääsivät valvojaoppilaiden vaunuosaston ovelle asti. "Sinä et tiedä minusta yhtään mitään enkä minä tajua miksi sinä viitsit jahdata minua kun on ilmiselvää ettei minua kiinnosta. Ai niin, sehän siihen varmaan juuri on syynä! Sinä et kestä sitä että tulet torjutuksi koska luulet olevasi niin mielettömän upea!"

Hän oli aikeissa mennä sisälle vaunuosastoon, kun James tarttui hänen käsivarteensa ja nykäisi hänet takaisin. Lily yritti vetää itsensä irti, mutta Jamesin kädet tarttuivat hänen molempiin ranteisiinsa ja pitivät häntä vangittuna käytävän seinää vasten. Lily katsoi Jamesia puolittain järkyttyneenä, puolittain peloissaan. Jamesin katse harhaili hänen huuliiinsa ja hän tajusi järkyttyneenä, että James aikoi suudella häntä. Voi ei, hän aloitti mielessään - vuosi alkoi todella huonosti -

- sitten James veti syvään henkeä ja pojan ruskeiden silmien katse siirtyi ylöspäin, hänen silmiinsä. Lily huokaisi helpottuneena.

"Sinä et taida tietää mistä puhut, vai tiedätkö, Lily?" James kysyi matalalla äänellä. "Sinä kuvittelet että minä jahtaan sinua vain haasteen vuoksi ja että minä en tunne sinua, että minä en välitä sinusta, mutta sinä olet väärässä. Kaikissa kolmessa kohdassa. Väärässä, Lily Evans. Miltä kuulostaa? No niin, mennään nyt tuonne ja päästetään valvojaoppilaat kärsimyksistään."

Hän irrotti otteensa Lilystä ja veti vaunuosaston oven auki. Lily nojasi hetken käytävän seinää vasten vetäen syvään henkeä ja seurasi sitten Jamesia sisälle vaunuosastoon.

"No niin", James aloitti kovalla äänellä heidän mentyään sisälle vaunuosastoon. "Tervetuloa valvojaoppilaiden joukkoon. Minä olen tämän vuoden johtajapoika. Nimi on James Potter, jos joku ei satu sitä tietämään."

"Lily Evans. Johtajatyttö", Lily lisäsi omasta puolestaan.

"Nyt kun esittelyt on hoidettu, mennään asiaan. Kukaan tuskin jaksaa mädäntyä täällä koko päivää - anteeksi, Lily - meillä on teille muutamia ohjeita - " James alkoi selittää valvojaoppilaiden tehtäviä täsmällisesti ja huolellisesti. Lily tuijotti häntä kaiken aikaa järkyttyneenä ja ihmetteli, mistä James oli oppinut niin paljon. Hän joutui vain muutaman kerran lisäämään jotakin Jamesin sanoihin. Jamesin puhetta kesti kymmenen minuuttia, sitten Lily otti puheenvuoron ja lisäsi joitakin tärkeitä asioita. Sen jälkeen he vapauttivat valvojaoppilaat. Lily nyökkäsi Jamesille pikaisesti ja oli aikeissa lähteä osastosta. Ovella hän pysähtyi.

"Mistä sinä olet oppinut noin paljon valvojaoppilaana olemisesta, Potter?" hän kysyi rypistäen otsaansa.

James virnisti lammasmaisesti. "Kuutamolta. Remukselta, siis. Kyselin häneltä vähän juttuja - mitä valvojaoppilaiden tehtäviin kuuluu ja niin edespäin. Ajattelin että olisi ehkä vähän helpompaa kaikille jos osaisin asiani."

Lilyn suupielissä nyki. "Kieltämättä", hän sanoi, hieman hämmästyneenä.

"Ja ainahan minä olen yrittänyt tehdä sinuun vaikutuksen, Lily", James hymyili sitten.

Lily vilkaisi häntä turhautuneena. "Haaveile sinä vain", hän ilmoitti ja lähti vaunuosastosta niin nopeasti kuin pystyi.