Godricin notkossa tuprutti lunta. Vanhan kartanon katto oli painunut paikoitellen kaarelle nuoskan painosta ja ullakon aaveet ulisivat ikäväänsä. James rymisteli huojuva kirjapino käsissään ruokasaliin, pyyhkäisi aamiaspöytään tilaa ja läimäytti kirjat pöydälle. Hän istuutui Remusta vastapäätä ja noukki marmelaadiin pudonneen vihkosen läjän päällimäiseksi.

"No siinä olisi." James tokaisi ja tarttui puoliksi syötyyn leipäviipaleeseensa, käänteli sitä, vilkaisi Remusta epäilevästi ja ryhtyi voitelemaan uutta. Remus mumisi jotakin, hapuili suuhunpantavaa käsiinsä ja nappasi pinon keskimmäisen kirjan. Päällimmäiset luisuivat lattialle kovalla metelillä. James poimi muutaman syliinsä, kaatoi teetä itselleen ja aloitti sattumanvaraisesti lukea yhtä opuksista.

"Mintuntuoksuinen hiustenpesuaine... Tiedän yhden, joka saattaisi tarvita..." James mutisi ja käänteli sivuja. Kyllästyttyään pergamentin ummehtuneeseen tuoksuun ja turhan oloisiin loitsuihin hän sulki kirjan, laski sen penkille ja tuijotti Remusta.

"Mikä tuli?" tämä kysäisi ja valitsi uuden kirjan.

"Olikohan se tekosyy?" James huokaisi.

"Älä nyt taas aloita. Kyllä sinä tiedät, millainen se sisko on."

"Tiedän, mutta en minä usko, että..." James kurtisti kulmiaan ja siirsi katseensa ikkunaan, jonka takana hanki ja lumisade hohkasivat. Remus ähkäisi jotakin typeryyksistä ja syventyi taas kirjaansa.