Hei! En oo hyljänny mitään vanhoista tarinoista, oli vaan pakko kirjottaa tää, kun iski inspis. En omista mitään muuta ku ideat (ja parhaan ystävän, joka myös ideoi). Ja jotain muuta, mutta siitä enemmän sit kun ootte lukenu.
- Bella! paras ystäväni Alice huusi jostain.
- Mitä nyt taas? huusin takaisin. Hän oli juuri käynyt selittämässä minulle siitä, kuinka mahtavaa oli, että olimme lähdössä reilaamaan. No olihan se tosi mahtavaa, mutta emme olleet muusta puhuneetkaan pariin kuukauteen.
- Cullen Brotherseilla on keikat neljässä kaupungissa meidän reilausreitillä samaan aikaan, kun ollaan siellä. Ostin just liput kaikille keikoille eturiviin, Alice hihkui tullessaan makuuhuoneeseeni. Asuimme yhdessä (tai no melkein). Alice oli neljäntoista vanha, joten hän asui vanhempiensa luona, mutta vietti kaiken vapaa-aikansa minun luonani. Itse olin kahdenkymmenenkuuden vanha ja olimmekin outo parivaljakko.
Olin kuitenkin itse aika nuorekas ja Alice näytti ikäistään vanhemmalta, joten meistä ei heti arvannut ikäeroa olevan niin paljon. Ja olimme niin samanlaisia sisäisesti. Kuuntelimme samaa musiikkia (enimmäkseen Cullen Brothersia), pidimme lukemisesta, vaatteista, elokuvista ja ruoanlaitosta. Meillä oli myös samanlainen huumorintaju. Olin ollut Brandoneilla lapsenvahtina siitä asti, kun Alice oli syntynyt ja hänen kasvaessaan meistä oli tullut erottamattomat. En ollut ottanut enää rahaa hänen vanhemmiltaan sen jälkeen, kun muutin omilleni ja hankin työpaikan. Se tapahtui sen jälkeen, kun olin saanut tyttäreni. Tyttäreni niin-sanottu-isä oli koulun suosituin poika, jonka kanssa seurustelin lukiossa useamman vuoden. Hän itse ehdotti meidän yrittävän lasta ja kun sitten tulin raskaaksi, jätti minut kuin nallin kalliolle. Emme pidä häneen enää minkäänlaista yhteyttä, mutta Ivalo on pieni kaupunki, joten törmäämme häneen väkisinkin välillä.
- Et voi olla tosissasi! hihkuin noustessani sängyltä ylös. Alice vain nyökkäsi. Hypimme, kiljuimme ja riehuimme hetken aikaa. Tyttäreni Jessica oli vanhemmillani, joten olimme meillä kahdestaan eikä kukaan ollut todistamassa riehumistamme.
- Eka ne tulee Italiaan, sit Ranskaan, sit Saksaan ja sit vikana Ruotsiin. Niillä on pari muutakin konserttia, mut me ei millään ehditä niihin kaikkiin. Neljäkin on parempi ku ei mitään, eiks vaan? Alice kysyi. Nyökkäsin innokkaana.
Brandonit olivat muuttaneet Floridasta naapuriimme, kun Alicen äiti oli vielä ollut raskaana. Vanhempamme olivat ystävystyneet heidän kanssaan heti. Alicen öitillä oli ollut hieman sopeutumisvaikeuksia. He olivat muuttaneet aurinkoisesta osavaltiosta keskellä talvea keskelle lunta ja tuiskua. Alicen isä oli jonkinlainen tietokonenero/matkailupomo ja heillä olikin rahaa kuin roskaa. Olin jo tottunut siihen, että Alice saattoi ostaa jotain hetken mielijohteesta. Yritin silti maksaa hänelle takaisin kaiken hänen minulle ostaman niin nopeasti kuin mahdollista.
- Ei voi olla oikeesti totta! Nähdäänkö me oikeesti ne kaikki kolme? melkein kiljuin kävellessämme keittiöön. - Vihdoin mä nään Jasperin, Alice sanoi haaveksien istuessaan pöydän ääreen.
Olimme käyneet edellisvuotena katsomassa Ruotsissa konserttia, jossa yksi Cullen Brotherseista esiintyi. Edward Cullen oli tehnyt soololevyn ja ollut isomman kansainvälisen tähden lämppärinä. Minä olin hieman ihastunut Edwardiin ja Alice oli varma, että me olimme kuin luodut toisillemme. Hänellä oli kuudes aisti tällaisissa asioissa. Pakko myöntää, että Edwardin näkeminen siellä lavalla niin lähellä minua sai sydämeni pamppailemaan aivan toisella tavalla kuin aikoihin. Ja kun hän käveli pois sieltä, tuntui kuin joku olisi repinyt sydämeni irti rinnastani. Minulla ei ollut ollut ketään sen lukion nöyryytyksen jälkeen, josta oli jo melkein kahdeksan vuotta aikaa. Mutta siellä areenalla sinä iltana, olin hetken aikaa tuntenut sydämessäni olevan aukon täyttyvän. En edes tiennyt sellaisen aukon olemassaolosta ennen sitä. Alice oli väittänyt Edwardinkin varmasti tunteneen jotain, koska näimme lavan taakse missä hän katsoi pääesiintyjää ja hän oli ravannut siellä edestakaisin kuin mikäkin mielipuoli jossain vaiheessa. Kuin hänen mieltään vaivaisi jokin, mutta hän ei tiennyt mikä.
Alice oli niin kateellinen minulle, koska hän oli fanittanut Edwardin nuorempaa veljeä, Jasperia, jo monta vuotta. Ja lukemamme perusteella Jasper ja Alice olisivat täydellisiä toisilleen. Ainut mutka asiassa oli, että Jasper oli Alicea kuusi vuotta vanhempi. Eihän se nyt ongelmallista muuten olisi, mutta Alice oli vasta neljäntoista.
- Mitähän ihmettä mä nyt pakkaan mukaan? Me lähdetään jo aamulla! Alice mietti kuumeisesti. Olimme pakanneet tavarat jo valmiiksi ja lähtö olisi aikaisin aamulla. Kello hipoi jo kymmentä illalla. Meidän pitäisi mennä pian nukkumaan, että jaksaisimme aamulla nousta ylös. Olimme ostaneet halpalentoyhtiön liput Italiaan, josta jatkaisimme reiliämme junalla. Nousisimme Ranskan ja Saksan kautta Ruotsiin, josta tulisimme kotiin. Meillä olisi reiliaikaa kolme viikkoa.
- Me on pakattu jo eikä sun rinkkaan mahdu enää mitään. Voit ostaa uudet vaatteet periltä, jos on pakko olla jotain tosi hienoo. Sitä paitsi meidän pitäis nyt oikeesti mennä nukkuu, että huomenna jaksetaan lentää, sanoin Alicelle, joka sulki juuri Applen läppäriään. Se oli uusinta mallia tietenkin ja olin käskenyt häntä jättämään sen meille, koska hän voisi surffailla netissä iPhonellaan, jos siihen olisi tarvetta.
- Joo joo äiti, Alice naurahti. Pesimme hampaamme ja vaihdoimme yöpaidat päällemme. Tarkistin vähintään viisi kertaa, että herätyskelloni soisi oikeaan aikaan. Menimme odottamaan unen tuloa, mutta koska oli meistä kyse, juttelimme nukkumaan mennessämme vielä vähintään tunnin. Jossain vaiheessa Alice simahti, joten minunkin oli pakko alkaa nukkumaan. Näin sekavia unia Edward Cullenista ja konserteista, mutta se nyt oli ihan normaalia ottaen huomioon vilkkaan mielikuvitukseni.
Seuraavana aamuna, tai pikemminkin yönä, kelloni soi jo kolmelta. Herätin unisen Alicen ja tilasimme taksin. Söimme nopeasti jotain pientä, pesimme hampaamme ja meikkasimme kevyesti. Oli aika lämmin, koska oli heinäkuu, joten Alice veti jalkaansa farkkushortsit ja laittoi päälleen tavallisen mustan t-paidan sekä harmaan hupparin, jota hän rakasti. Asiaan ehkä vaikutti sekin, että Jasper Cullenilla oli samanlainen. Alice laittoi jalkaansa vielä mustat Converset. Minä taas vedin päälleni yksinkertaisen harmaan mekon ja jalkaani laitoin gladiaattorisandaalit. Olin viime vuonna oppinut kantapään kautta, ettei korkokengät sopineet lentokentälle. Enkä usko, että rinkkaa olisi helppo kantaa ne jalassa. Taksi vei meidät lentokentälle. Jouduimme odottelemaan siellä tunnin ennen lennon lähtöä, joten Alice leikki hiuksillani ja letitti ne lopulta ranskanletille. Olin yrittänyt kasvattaa hiuksiani useamman vuoden, mutta aina leikkasin ne jossain vaiheessa lyhyeksi. Nyt olin saanut ne kasvamaan jo olkapäideni yli. Se oli minulle suuri saavutus.
Jouduimme vaihtamaan lentoa kahdesti ja olimme perillä vasta illalla. Alice väitti nähneensä Cullenit lentokentällä, mutta minä en ollut huomannut mitään, joten hän jäi yksin väitteidensä kanssa. Olihan se mahdollista, että he jo olivat Milanossa vaikka konserttiin olikin vielä pari päivää aikaa. Hotellillemme päästyämme sammuimme kuin saunalyhdyt.
Seuraavana aamuna myöhästyimme aamupalalta, koska olimme niin väsyneitä. Valmistauduttuamme tulevaan päivään lähdimme kuitenkin kiertelemään kaupungille. Ilma oli tosi lämmin ja meillä molemmilla olikin vain shortsit ja tuubitopit sekä ballerinat. Hiukseni olivat ponnarilla, koska halusin niiden pysyvän poissa naamaltani. Alicen hiukset olivat auki, koska ne eivät menneet vielä kiinni. Hän oli viime talvena leikannut hiuksensa lyhyeksi, mutta katunut päätöstään heti. Hiukset olivat jo kasvaneet korvien alapuolelle ja hänellä oli tasainen polkkatukka. Se sopi hänelle vaikkei hän siitä itse pitänytkään. Kävimme aamiaisella yhdessä pikkukahvilassa, jonka löysimme läheltä hotellia.
Hotellimme ei ollut mitenkään tasokas, mutta kyllä siellä nukkui. Olin halunnut, että menisimme vähän huonompiin hotelleihin, koska en halunnut, että Alicesta kasvaisi hemmoteltu kakara. En ollut edes hänen äitinsä, mutta ajattelin silti tällaisia asioita! Vietimme ostoksilla suurimman osan päivästä. Meidän oli myös pakko käydä postittamassa kotiin osa Alicen vaatteista, joita hän oli ottanut mukaan, koska hän halusi pakata rinkkaansa vasta ostamansa vaatteet.
Menimme illemmalla syömään pizzaa, koska siitähän Italia tunnetaan. Olin juuri astumassa sisään ravintolaan, kun Alice hihkaisi takanani jotain ja tunsin törmääväni johonkin kivikovaan. Aloin horjahtaa taaksepäin, mutta joku kietaisi vahvat käsivartensa ympärilleni ja veti lähelleen. Se joku tuoksui todella hyvältä. Katsoin ylöpäin ja ruskeat silmäni kohtasivat lumoavan vihreät silmät.
- Sorry, sain sanotuksi.
- No worries, mies naurahti ja ääni humallutti minut pahemmin kuin vahvin viina mitä baareista löytyy. Mies päästi irti minusta ja tunsin heti oloni turvattomaksi. Mies ja hänen seurueensa käveli pois ravintolasta ja me astuimme sisälle. Kun ovi sulkeutui, Alice otti kiinni kädestäni ja alkoi pomppia hihkuen.
- Voi luoja Bella! hän hihkui innoissaan.
- Mitä? kysyin vieläkin ihan transsissa.
- Tajusit sä ollenkaan kehen sä just törmäsit? Alice kysyi minulta.
- Johonkin vihreäsilmäiseen mieheen, joka tuoksu hyvältä, sanoin lumoutuneena. Alice napsautti sormiaan silmieni edessä, joka sai minut heräämään transsistani.
- SE. OLI. EDWARD! Alice melkein huusi. Mitä?
- Täh? kysyin ihmeissäni. Eikä ollut! Kai minä nyt olisin tajunnut, jos olisin törmännyt Edward Culleniin. Enkö olisikin?
- Se oli Edward ja sen takana oli Jasper ja jotain muita. Ne oli siinä. Ja sä törmäsit Edwardiin. Ja se katto sua ku maailman kauneinta kukkaa, jonka se on just löytäny. Voi luoja Bella! Alice hihkui meidän istuessa tarjoilijan osoittamaan pöytään.
- Et voi olla tosissas! Vihdoin mä tapasin Edward Cullenin ja nolasin itteni ihan täysin! Tää on niin mun tapasta, sanoin ja painoin pääni käsiini.
- Etkä nolannu. Se oli ihan yhtä transsissa ku säkin. Ainakin siltä näytti, Alice sanoi katsellessaan listaa. En voinut lopettaa hymyilemistä. Tiesin Edwardilla olevan vihreät silmät, mutta en ollut koskaan edes villeimmissä unissani kuvitellut niiden olevan noin lumoavat. Niihin olisi voinut vaikka hukkua.
- Huomasko Jasper sut? kysyin Alicelta, jonka hymy levisi korvasta korvaan.
- Se sano "Bye Miss" kun se käveli mun ohi. Ja se hymyili mulle! Alice pomppi penkissään.
- En voi edelleenkään uskoo, etten tajunnu sen olevan Edward! sanoin ottaessani oman ruokalistani.
- Tämä on vielä jonkun kauniin alku. Muista minun sanoneen se, Alice sanoi.
Päätimme tilata pepperoni- ja mozzarellapizzat ja syödä ne puoliksi. Lopulta olimme niin täynnä, että minusta tuntui, että joutuisin pyörimään takaisin hotellillemme. Päätimme kävellä sinne, koska matka ei ollut mitenkään hurjan pitkä ja saisimme kulutettua edes hieman kaloreita, joita olimme juuri ahtaneet itsemme täyteen. Kaupunki oli kaunis. Koska oli kesä, oli vielä aika valoisaa. Joka puolella istui ihmisiä juttelemassa ja nauttimassa toistensa seurassa. Alice naputteli puhelintaan kävellessämme ja häneltä meni tunnelma ihan ohi. Yhtäkkiä hän pysähtyi ja huomasin sen vasta hetken kuluttua. Kävelin takaisin sinne missä hän seisoi tuijottamassa puhelimensa ruutua.
- Ali, mikä sulle tuli? kysyin ihmeissäni. Alice ei vastannut. Hän vain tyrkkäsi puhelimen käteeni. Ruudulla näkyi Edward Cullenin viimeisin tweettaus.
Milan. You made me write a song called Bella. I'll sing it tomorrow night.
Tuijotin ruutua ihmeissäni.
- Miten hitossa tää on mahdollista? kysyin Alicelta antaessani puhelimen takaisin hänelle.
- Saatoin sanoo sun nimen, kun törmäsit siihen. Mut loput se teki ite, Alice sanoi hypellessään vieressäni.
- Bella tarkottaa italiaks kaunista. Joten se nyt on saattanu tarkottaa sillä ihan mitä vaan, sanoin. Yritin järkeillä asian niin, että tajuaisin sen paremmin. Eihän Edward nyt olisi kirjoittanut minusta laulua, eihän?
- Tai sit se tarkottaa sua. Huomennahan me kuullaan sen laulavan se, Alice sanoi innoissaan. Menimme hotellillemme ja menin suihkuun selvittelemään ajatuksiani. Olisko mahdollista, että Edward olisi ajatellut minua niin paljon, että olisi kirjoittanut minusta laulun? Eihän siinä ollut mitään järkeä. Suihkun jälkeen kuivasin hiukseni pyyhkeellä ja letitin ne tiukalle ranskanletille. Rasvasin itseni ja pesin hampaani. Astuin kylpyhuoneesta makuuhuoneeseen ja huomasin Alicen olevan jo unessa. Laitoin päälleni alushousut sekä yöpaidan ja menin peiton alle. Olin kuitenkin liian sekaisin pystyäkseni nukkumaan. Otin pöydältä Alicen iPhonen ja kirjauduin twitteriin.
edwardcullen Can't wait to hear the song.
Tweettasin sen kummemmin ajattelematta. Yhtäkkiä ruudulle hyppäsi uusi tweetti.
isabellajoutsen hope you like it ;)
Voi luoja! Edward Cullen tweettasi minulle juuri. Ennen kuin ehdin edes miettiä vastaustani, huomasin että joku oli lähettänyt minulle yksityisviestin. Avasin sen ja aloin lukea.
Bella. That's a beautiful name but it couldn't compare to your actual beauty any day. You were breathtaking and I can't even start to describe the feeling of you in my arms. I'm sorry I was such a jerk and walked away. I hope you don't think badly about me because of that. I'll see you tomorrow night at the concert. The song is for you so I hope you listen to the words carefully. Yours, Edward
Mitä? Mitämitämitämitämitä?
- ALICE! huusin niin kovaa kuin pystyin noustessani istumaan ja Alice säikähti herätessään niin, että putosi sängyltä. Muulloin se olisi ollut tosi hauskaa, mutta nyt en voinut keskittyä sen hauskuuteen, koska olin samalla sekä täpinöissäni että järkyttynyt Edwardin viestistä. Istuin sängylläni Alicen puhelin käsissäni ja tuijotin Alicea, joka nousi istumaan lattialla.
- Hyvä, etten sydäriä saanu! Ja auts, varmana tulee mustelma käteen! Bella, miks oot niinku oisit just aaveen nähny? Alice ensin kirosi, mutta sitten kysyi huolestuneena. Hän tuli istumaan viereeni.
- No, mä menin Twitteriin kun en saanu unta ja tweettasin Edwardille etten jaksais odottaa et kuulen sen kappaleen. Se laitto mulle takas et toivottavasti tykkäät siitä ja vinkkaavan hymiön. En kerenny miettiä mitä vastaan ku se jo lähetti mulle yksityisviestin, selitin Alicelle. Nyt olin jo ihan kauhuissani.
- Mitä? Näytä! Alice kirkui korvaani. Alice otti puhelimensa kädestäni ja luki viestin.
- En vastannu sille vielä, sanoin ennen kuin Alice kerkesi kysyä.
- Tää on niin mahtavaa! Se selvästikin tunsi jotain. Ei se muuten kirjottas sulle laulua ja lähettäis tollasta viestiä! VOI LUOJA! Bella, te ootte niin luotuja toisillenne, Alice kirkui aluksi, mutta huokaisi lopun.
- Ei siitä tulis koskaan mitään. Se on superstara ja mä oon vaan tavis, sanoin. Alice mietti jo ihan innoissaan mitä laittaisimme seuraavana iltana päällemme konserttiin. Minä luin Edwardin viestin vielä kerran ja menin takaisin peiton alle. Nukahdin ihmeen nopeasti ja näin unta laulavasta Edwardista.
Herätessäni Alice oli suihkussa. Puin päälleni farkut ja t-paidan. Jalkaani laitoin gladiaattorisandaalini. Avasin lettini ja harjasin hiukseni. Letit olivat jättäneet hiuksiini laineet ja päätin jättää hiukseni auki. En meikannut, koska tiesin meikkaavani illalla. Odottelin Alicea sängylläni. Pian hän tulikin ja puki päälleen farkkushortsit ja ohuen neuleen. Hän laittoi vielä mustat ballerinat jalkaansa.
- Valmis? kysyin ja Alice nyökkäsi. Menimme hotellin ruokasaliin aamiaiselle, joka oli ihmeen hyvä hotellin muuhun tasoon verrattuna. Söimme niin paljon kuin jaksoimme ja haimme vielä laukkumme huoneestamme. Sitten lähdimme katselemaan nähtävyyksiä ja ostamaan jotain pientä Jessicalle. Tulimme hotellille takaisin niin, että meillä oli pari tuntia aikaa valmistautua ennen konserttia. Nostin hiukseni korkealle ponnarille suoristettuani ne ja meikkasin voimakkaammin kuin normaalisti. Alice laittoi itselleen rajaukset, jotka saivat hänen silmänsä näyttämään vielä suuremmilta kuin yleensä. Puin päälleni vaaleat kivipesdyt farkut, joissa iso takapuoleni näytti mahtavalta. Olin jo laittamassa t-paitaa, kun Alice tuli väliin.
- EI! hän parahti.
- Mikä vika tässä paidassa on? kysyin ihmeissäni.
- Ei mikään. Aattelin vaan, että voisit kokeilla jotain uutta. Ostin tällasen liivin, joka on ku sulle tehty. Koita tätä, Alice sanoi ja työnsi minulle harmaaruudullisen liivin.
- Joo, laitan vaan tän sinne alle, sanoin tarkoittaen t-paitaani.
- No, mä kyllä ajattelin ilman sitä t-paitaa, Alice sanoi.
- Mitä? En mä haluu näyttää miltään hutsulta, sanoin.
- Koittasit sitä liiviä edes, Alice sanoi. Päätin olla hänelle mieliksi, koska hän oli kokeillut useasti minun ehdottamiani vaateyhdistelmiä. Minulla oli mustat pitsirintaliivit päälläni ja laitoin liivin niiden päälle. Se peitti yllättävän paljon. Ihoa ei näkynyt farkkujen ja liivin välistä, koska liivi oli tarpeeksi pitkä. Kaula-aukko oli aika antelias, muttei liian. Minulla oli usein istuvien vaatteiden kanssa se ongelma, että rintani litistyivät vaikkei ne niin isot olleetkaan. Mutta tässä rintani näyttivät hyviltä.
- Näinkö? kysyin Alicen mieliksi.
- Sä näytät tosi hyvältä. Edward Cullen ei pysy housuissaan näkiessään sut, Alice sanoi iskien silmäänsä. Nauroin hänelle. Areenalla olisi monta tuhatta muutakin ihmistä. Ei Edward minua huomaisi heidän joukostaan. Laitoin kaulaani vielä pitkän kaulakorun ja jalkaani mustat ballerinat. Laukuksi otin pienen mustan laukun, jossa oli pitkä hihna. Huomasin Alicen pukeneen päällensä mustat läpikuultavat sukkahousut, joissa oli mustia pieniä sydämiä, farkkushortsit ja t-paidan. Hänellä oli kirkkaanpunaista huulipunaa ja isot rengaskorvikset. Jalassaan hänellä oli mustat Converset ja kädessään punainen kirjekuorilaukku.
Menimme areenalle taksilla ja olimmekin siellä hyvissä ajoin. Ostimme fanikrääsää ihan liikaa ja menimme paikoillemme. Meillä oli istumapaikat, joista oli moitteeton näkyvyys lavalle. Alice oli varmasti maksanut isänsä kipeäksi näistä paikoista. Konsertti alkoi ja tanssimme paikoillamme jokaisen kappaleen mukana. Osasimme kaikki kappaleet ulkoa ja lauloimmekin mukana joka kohdan. Konsertin loppupuolella Edward meni istumaan flyygelin ääreen.
- This is a new song I wrote yesterday. It's for someone special. You know who you are, Edward sanoi mikrofoniin. Sydämeni hakkasi kurkussa, kun Alice otti kiinni kädestäni.
Your eyes addict me like a drug
Your touch burns like fire
Your voice is like a song
only the angels can sing
You were made for me
I know it by the feeling
of you in my arms
And I was made for you
Bella
My beautiful Bella
Can't even imagine how your lips
would feel against mine
Bella
My beautiful Bella
You're incredible
I walked away
I'll always regret it
The best thing ever happened to me
And I turned my back
Girls throw themselves at me
But I just think of you
I'll just say to them
'you look nice but you're not her
you're not my Bella'
Bella
My beautiful Bella
Can't even imagine how your lips
would feel against mine
Bella
My beautiful Bella
You're incredible
The first time felt like this
I thought I was going crazy
Maybe we have met before
Or been at the same place at the same time
You're my everything now
Bella
My beautiful Bella
Bella
My beautiful Bella
Laulu loppui ja huomasin itkeväni. Alice kaivoi jostain nenäliinan. Kappale oli balladi. Se oli jotain mitä Cullen Brothers ei ollut pitkään aikaan tehnyt ja heitä olikin jonkin verran siitä kritisoitu. Heidän tyylinsä oli kuitenkin normaalisti hieman rokahtavampaa. Yleisö alkoi mylviä, koska kaikki olivat pitäneet laulusta.
- You liked it? Good. Now we can start rocking again, Jasper huusi mikrofoniin ja alkoi soittaa nopeampaa kappaletta.
- Käyn nopeesti vessassa ja tuun ihan heti takas, sanoin Alicelle ja hän nyökkäsi. Nousin ylös ja huomasin, että Edward näki minut. Hän väläytti minulle vinon hymyn, joka sai jalkani veteliksi. Juoksin wc-koppiin niin nopeasti kuin pystyin. Olin tulla hulluksi. En ollut jutellut hänelle kuin pari sanaa ja hänellä oli silti minuun tällainen vaikutus. Wc-kopissa oli peili ja allas, joten korjasin meikkini niin hyvin kuin pystyin ja otin itseäni niskasta kiinni. Kävelin ulos vessasta. Ovella oli iso henkivartija.
- Are you Bella? hän kysyi minulta.
- Yes, sanoin hieman peloissani. Hän taisi huomata sen, koska hän naurahti. Se sai minutkin rentoutumaan.
- I'm not here to scare you. Mr Cullen wanted to ask if you and your friend would like to meet them backstage after the concert, henkivartija sanoi. Mitä ihmettä? Tämä tuntui kuin unelta, josta heräisin millä sekunnilla hyvänsä.
- Could you tell Mr Cullen that I'm very flattered and I loved the song but no thank you? vastasin.
- Of course, henkivartija sanoi ja käveli pois. Minä kävelin vastakkaiseen suuntaan ja menin takaisin Alicen viereen. Hän tappaisi minut, kun saisi tietää mitä olin juuri tehnyt. Päätin, että kertoisin hänelle vasta hotellilla.
A/N: Nyt siis siihen omistamiseen. Omistan Bellan laulun eli siis se on mun ite kirjottama/keksimä eli älkää käyttäkö sitä mihinkään. Sitä sanotaan varastamiseksi.
Ajatuksia?