Disclaimer: Voin vannoa, etten omista FMAa, sen hahmoja tai muutakaan. Lisäksi se, etten todellakaan tee rahaa selvästä fanfictionista.

Ainiin, Edin näkökulmasta, kyllä kyllä, angsti, ja aika..y'know, skitsoooo

Ei flameja !

--

Sinähän olit täällä eilen Al? Sinähän odotit minua keinussa, että tulisin antamaan lisää vauhtia kun jalkasi eivät enää jaksaneet.

Sinä sanoit että tahdot lentää. Niin kuin se nätti lintu taivaalla - juuri se joka oli kauniin valkoinen, jota osoitit sormellasi, vihertävät silmät tuikkien iloa.

Minä annoin sinun lentää, sinä lensit iltaan saakka, kun varjosi olisi pitänyt kasvaa suuremmaksi, se kutistuikin olemattomiin, ja sinä sanoit että oli aika lähteä kotiin.

Al, minä tahdon kotiin kanssasi, tahdon istua talon lattialla ja piirtää syntetigrammeja kanssasi, kun äiti katsoo meitä, silittää hiuksiamme ja kertoo kuinka ylpeä meistä on.

Ja Al, sinäkö se katsoit minua ikkunaverhon takaa, kurkistit suurilla silmilläsi kun minä heräsin ja aurinko paistoi lasin lävitse?

Sinun jalkapohjiesi ääni kaikui pitkin lattioita, kun jalkasi kolahtivat vasten sitä, ja sinä nauroit, ja sinä sanoit etten saisi kertoa mitään Winrylle.

Älä pelkää Al, minä en kerro mitään Winrylle, lupaan sen, tämä on meidän salaisuutemme, niin kuin silloin kun makasimme peiton alla vain pienen valon ollessa päällä, kuiskasimme kuinka aikoisimme yllättää äidin.

Muistat varmaan kuinka äiti rakasti niitä kukkia jotka annoimme hänelle, hänen pehmeät kasvonsa hymyilivät meille, ja me olimme niin onnellisia.

Al, me tulemme olemaan taas niin onnellisia, niin onnellisia kuin silloin kun annoimme ne kauniin vaaleanpunaiset kukat äidille.

Karataan yhdessä pois Al, mennään sinne missä äiti on, jottei sinun tarvitse kiivetä vierelleni verhon takaa, istua keinussa iltaan saakka jos en tule ja näe sinua.

Eikä meidän tarvitse katsoa kellertävää seinää enää yksin, me juoksisimme kultaisten niittyjen poikki, sinä ja minä, sitten äiti tulisi ja hakisi meidät sisälle -- ja me odottaisimme yhdessä kun Winry astuisi mustasta valkoiseen ja leikkisi meidän kanssamme, niin kuin silloin ennen.

Ja Den loikkisi ympäri pihamaata, haukkuisi onnellisena kun me olimme iloisia myös - me olisimme illasta aamuun sitä mitä emme ennen olleet.

Me katsoisimme sitä aurinkoa, jonka varjossa jouduit piileskelemään niin pitkään, sen verhon takana, jonne Winry ei koskaan saanut kurkistaa.

Ja sinä naurahdit taas, ja vaaleanruskeat hiuksesi säteilivät kirkkaan auringon säteissä -- ja minä avasin verhon kun sinä astuit esiin ja minä tahdoin tulla kotiin.

Mennään pois Al, mennään kotiin, mennään sinne missä äiti meitä odottaa, ei kerrota kellekään, ollaan niin kuin aina, piilossa yhdessä.

Menitkö sinä pois Al?