Ystävistä parhain
En ole hyvä ihminen. Olen tehnyt paljon pahaa ja satuttanut muita.
Kun muut ovat iloinneet minä olen kadehtinut heidän onneaan. Valehteleva hymy on edennyt huulillani. Kuin kaihtaisin valoa.
Katson ristiä. Katson sovitusta. Kyyneleet tulevat silmiini.
Miten joku halusi kuolla tällaisen ihminen tähden? Miksi Hän rakastaa minua vaikka en ikinä pysty ylläpitämään hyvää itsessäni?
Silti Hän meni ristille. Olisin hyvin voinut olla yksi heistä, jotka löivät Sinua kasvoihin.
Sinä rakastat minua. En voi ikinä vastata samalla mitalla takaisin. Eikä niin pidä edes tapahtuvan.
Kiitos Jeesus.
Minä haluan muuttaa elämääni.
Muuttaa itseäni aina.
Olen etsinyt turvaa teoista niin usein. Niiden mukaan määritellyt itseäni.
Halunnut näyttää Sinulle, että minä todellakin olen kuolemasi arvoinen.
Miten ihminen voikin olla näin typerä. Et sinä tekoja halua.
Tässä olen Herra. Syntinen ihminen on edessäsi.
Olen tuomioni ansainnut.
Jumala. Sinun lakisi minut tuomitsee.
Katson oikealle puolellesi.
Näen poikasi. Nyt ymmärrän.
"Jumala. En ole elänyt niinkuin lapsesi pitäisi elää. Olen vältellyt valoa ja mielettömänä vellonnut pimeydessä. Ole minulle armollinen. Anna minulle anteeksi poikasi Jeesuksen tähden. Minulla ei ole mitään muuta kuin armosi. Haluan elää poikasi Jeesuksen tuomaan armoon turvaten. Haluan olla lapsesi taas."
Jumala ei sanoin vastaa minule.
Katseeni kiinnittyy Raamattuun.
Sana on täällä ihmisiä varten.
Minä olen saanut anteeksi.
Jumala on armahtanut minut.
Kiitos Jeesus.
Et halua vastapalvelusta.
Lahjan sain ottaa vastaan.
Rukouksissa kiitän ja muistan mitä teit.
Rukoilen niiden puolesta, jotka eivät sinua tunne.
Kiitos.
Valonlapsi saan Sinussa olla.