Moi! Tässä ficissä on VenäjäXSuomi! Man on man. Ei tykkää ei lue.
Islanti: Isak
Norja: Alex
Tanska: Mathias
Axis powers hetalia ei kuulu minulle!
Tino käveli maailman konferenssin pitkää länsi-siiven käytävää pitkin. Sieltä täältä kuului iloisia tervehdyksiä ja Tino hymyili iloisena ja vastaili takaisin. Hän tuli ison oven taakse joka oli tehty vain ja ainoastaan valtioille. Sinne ei päästetty yhtäkään päättäjää maista. Huonetta kutsuttiin yleisesti Maa-huoneeksi. Suomi oli aikeissa astua sisään, mutta raottaessaan ovea hän kuuli oman nimensä mainittavan. Hän kurkisti ovesta ja näki Elizavetan ja Kikun juttelevan huoneessa jossa oli myös Alex ja Isak hörppimässä kahvia.
"Sano mitä sanot, mutta minusta Tinon suhteet ovat aina olleet omituisia!" Elizaveta sanoi ja tuijotti Kikua haastavasti.
"No, minä en olekaan tuntenut häntä niin kauan, joten minä olen nyt vasta alkanut kiinnostua hänen suhteistaan!" Kiku ilmoitti ja virnuili vastapäätä Elizavetaa. Alex mulkoili näitä kahta vihaisen näköisenä ja Isak päätti puuttua peliin tämän puolesta.
"Teinä jättäisin Tinon suhteet rauhaan…" Isak mumisi ja sai heti näiden yliuteliaiden valtioiden katseet itseensä. Elizavetan silmät kiiluivat innosta.
"Ahaa! Te kaksi taidattekin tietää niistä paljon! Minä en juurikaan tiedä, joten miten olisi jos te vähän valaisisitte asiaa! Minä nimittäin tiedän vain juorut!"
"Jos he tekisivät sen, he saisivat katua sitä" Tino sanoi ovelta. Elizaveta nytkähti säikähdyksestä ja Kiku punastui poskipäiltään.
"Haha… Tino, hei. " Elizaveta tervehti ja Kiku mumisi samantapaista. Tino huokaisi ja meni ottamaan kahvia. Heitä ei oltu pitkään aikaan kutsuttu maailman konferenssiin yhtä aikaa. Yleensä vain pari maata otti osaa henkilökohtaisesti. He kun eivät oikeastaan päättäneet mistään asioista, mutta he olivat kansan ääni joten heitä oli hyvä kuunnella. Tino istahti sohvalle Alexin ja Isakin viereen ja alkoi hörppiä kahvia happamana ja selata papereitaan.
Hän meinasi purskauttaa kahvit ulos suustaan lukiessaan etummaista paperia. Alex taputti häntä selkään kun Tino köhi kurkkuaan selväksi.
"Mitä nyt Tino?" Eli kysyi hämmästyneen kuuloisena. Tino otti käteensä samaisen paperin joka oli saanut hänessä aikaan äskeisen reaktion ja puristi sitä käsissään.
"Jaa mikä nyt? Kukaan ei ole kertonut minulle, että tämä konferenssi on pikemminkin… pikemminkin leiri!" Se oli totta. Tämän kertainen konferenssi tulisi olemaan edellisiään pitempi. Kaikki maat tulisivat viettämään aikaa maailman hallituksen tiloissa vaikka kuinka kauan. Maailmassa oli nykyään koko ajan kaikenlaista meneillään, että alkoi olla jo turhaa kutsua valtioita rakennukseen ja taas pois, joten he tulisivat asumaan MH:n tiloissa parisen viikkoa. Tino näytti riehaantuvan asiasta ja otti nopeasti ison kulauksen kahvistaan rauhoittuakseen.
"Tuleemmeko me olemaan KAIKKI täällä?" Hän lopulta kysyi ja katsoi muihin. Kiku kumartui katselemaan papereitaan.
"Todennäköisesti. Siltä tämä ainakin näyttää… Me käymme kokouksissa ja vietämme muuten vain aikaa lukemalla ja keskustelemalla näistä asioista myös keskenämme."
Loistavaa Tino ajatteli sarkastisesti ja keskittyi sitten täysillä kahvin juomiseen. Isak ja Alex kävivät myös täydentämässä kuppinsa ja huoneeseen alkoi vihdoin saapua lisää porukkaa. Ensin tulivat Ludwig jonka perässä roikkui Feliciano, jonka perässä roikkui Romano ja jonka perässä Antonio. Kun Ludwig oli ehtinyt rähistä kolmelle pohjoismaalle kahvin loppuun juomisesta, paikalle ilmaantui hyvin pahantuulinen Arthur ja melkein siinä samassa bad touch trion kaksi puuttuvaa herraa. Franciksella oli punainen jälki vasemmassa poskessaan ja Gilbert oli tikahtua nauruunsa. Mathias ja Berwald tulivat yhtä matkaa ja nauroivat jollekin asialle. Jopa Berwaldin kasvoilta saattoi erottaa hymyn. Se kuitenkin katosi heti kun hän näki Tinon sohvalla. Tino laski katseensa kahvikuppiin ja Mathias näytti hieman surulliselta yrittäessään saada pitkän valtion huomion itseensä. Elizaveta katsoi tätä muilta väliin jäänyttä kohtausta kummissaan ja kiinnostuneena. Hän kääntyi katsomaan Kikua joka myös oli seurannut tilannetta tarkkana.
Berwald ja Mathias menivät istumaan huoneen toiselle puolelle ja Alex ja Isak siirtyivät vaivihkaa lähemmäs Tinoa joka tuijotteli murheellisen näköisenä kahvikuppiinsa. Lopulta kaikki valtiot olivat koolla lukuun ottamatta yhtä miestä. Ludwig aloitti kokouksen ja selitti heidän siellä olonsa syyn. Kesken Ludwigin pitkän ja kuivan puheen ovet lennähtivät auki ja viimeinenkin valtio astui sisään. Ivan hymyili muille tuttua tekohymyään ja pyysi anteeksi myöhästymistään. Hän istui pöydän ainoalle vapaalle paikalle, joka sattui olemaan kaksi tuolia Tinosta vasemmalla. Ivan istuutui Eduardin toiselle puolelle ja alkoi silmäillä pöydässä istuvia. Hän äkkäsi Tinon ja hymyili tälle. Tino ei ollut huomaavinaan vaan katsoi vakaasti Ludwigia.
"Onko jotain kysyttävää?" Ludwig lopulta kysyi ja heti ilmaan nousi pari kättä.
"Minä haluan nukkua samassa huoneessa kuin Iggy!" Francis kailotti ja sai heti Arthurin suunnalta raivostuneen mulkaisun ja kovaäänisen vastalause ryöpyn.
"Meillä tulee olemaan omat huoneet." Ludwig tallasi Franciksen unelmat ja siirtyi seuraavaan kysymykseen.
"Mitä meillä on tämän jälkeen tiedossa?" Elizaveta kysyi. Ludwig silmäili lappusiaan.
"Ei näköjään mitään. Annan teille kaikille vielä ohjelman tästä viikosta. Saatte joka viikko uuden ohjelman." Kellään ei ollut enempää kysyttävää joten Ludwig kokosi paperinsa ja asettui seinän vieressä olevalle työpöydälle lukemaan pöytäkirjoja. Feliciano yritti ensin turhaan saada häntä kierrokselle MH:ssa, mutta luovutti sitten ja lähti Amerikan kanssa pelaamaan pöytätennistä viereiseen pelihuoneeseen. Kaikki muutkin alkoivat tehdä mitä lystäsivät. Useimmat vaihtoivat kuulumisia niiden kanssa joita eivät olleet pitkään aikaan nähneet. Tino nousi ylös ja huomattuaan kahvin loppuneen, hän päätti lähteä hakemaan sitä lisää. Ivan kuitenkin tukki hänen tiensä.
"Hei Tino. Ei ollakaan pitkään aikaan juteltu näin. Ilman työasioita ja auktoriteetteja." Tino katsoi Ivaniin ja yritti pitää huolettoman hymyn kasvoillaan.
"Ei ollakaan. Anteeksi Ivan, mutta minun pitää mennä hakemaan lisää kahvia…" Tino teki lähtöä, mutta Ivan ei halunnut päästää häntä vielä. Hän otti Tinon kädestä kiinni ja katsoi tätä silmiin ilman tavallista kylmyyttä silmissään.
"Tino… Siitä asti kun lähdit… Me ei olla puhuttu mitään kunnolla. Ei tavattu muuta kuin pakonomaisesti. Mutta… Minä en halua, että tämä jatkuu näin Tino…" Ivan nosti toisella kädellään Tinon kasvoja jotta tämä katsoisi häneen. Tino läimäisi käden pois ja hänen kasvoillaan oli surun ja katkeruuden maski.
"Ivan… Siitä ei olisi koskaan tullut mitään. Minä yritin ja sinä yritit, mutta… se vain oli liian raskasta. Minä en vain…" Tinon ääni särkyi ja hän juoksi pois. Ivan jäi seisomaan hiljaa paikalleen.
Tinon tullessa takaisin, Ivan oli häipynyt. Tino huokaisi helpotuksesta ja meni keittämään lisää kahvia. Hän katsoi kun kahvi alkoi hiljalleen tippua ja yhtäkkiä hän tunsi käden olkapäällään. Alex oli tullut hänen luokseen ja Isak seurasi tilannetta sohvalta.
"Oletko ok?" Alex kysyi äänellä josta kuulsi huoli. "Huomasin kun juttelit Venäjän kanssa." Tinon olisi tehnyt mieli kiepsahtaa Alexin kaulaan parkua kaikki huolensa pois, mutta se ei tietenkään sopinut hänen luonteelleen. Niinpä hän tyytyi nyökkäämään ja jatkamaan kahvin tuijottelua. Alex ei uskonut Tinoa, mutta jätti asian sikseen. Huoneen toisella puolella Berwald näytti hyvin onnettomalta. Mathias istui hänen vieressään isolla sohvalla. Tämä näpäytti sormillaan Ruotsia nenään.
"M'ksi s'nä n'in te't?" Mies kysyi ärtyneenä ja Mathias tapitti tätä hyljätyn näköisenä.
"Koska sinä et saa menneitä mielestäsi." Mathias sanoi tuimasti. Berwald katsoi pikaisesti Tinoa ja kääntyi sitten taas Tanskaa kohti.
"En minä enää ajattele häntä sillä tavoin…" mies sanoi ja näpäytti vuorostaan Mathiasta. Tanska otti Ruotsia kädestä kiinni, ettei hän enää tekisi vahinkoa rakkaalle naamalleen.
"Et sinä silti häntä ole unohtanut, vaikket häntä enää rakastakkaan kuten ennen. Tino on yrittänyt korjata tilannetta ja tulla taas ystäviksi kanssasi, mutta sinä teet siitä kaikille vaikeaa." Mathias sanoi vakavana ja Berwaldin yrittäessä väittää vastaan Mathias jatkoi määrätietoisesti.
"Unohda menneet Berwald ja siirry eteenpäin. Siitä on jo niin kauankin. Tino ei halua murehtia sinustakin, kun eräs toinen puskee hänen huoliinsa." Berwald vilkaisi taas Tinoa. Sitten hän nojasi Tanskan olkapäähän mistä tämä riemastuikin.
"Ehkä olet oikeassa Mathias… en ole siirtynyt kunnolla eteenpäin. En voi kuitenkaan uskoa, että Tino olisi antanut minulle oikeasti anteeksi. Koska jätin hänet niin kauhealla tavalla…" Mathias ei voinut väittää vastaan, mutta oli hänellä jotain piristävääkin sanottavana.
"Kun Tino on meillä ryyppäämässä, hän puhuu silloin enemmän itsestään ja hän on sanonut, ettei ole sinulle enää vihainen" Berwald jäykistyi. Enää. Mathias huokaisi.
"Et voi olettaa, ettei hän ollut suunniltaan, kun hän joutui lähtemään luotasi. Mutta hän voi nyt paljon paremmin ja on ollut valmis siirtymään eteenpäin aikoja sitten. Tee meille ja itsellesi palvelus ja tee samoin." Mathias silitti Berwaldin hiuksia ja samassa he molemmat sokaistuivat kameran salamavalon välähdyksestä. He räpyttelivät silmiään vähän aikaa kummissaan ja kun he saivat vihdoin näkökykynsä takaisin, heitä odotti näky, jossa Elizaveta ja Kiku voivottelivat unohtunutta salamavaloa.
"Käskin varmistaa ettei se ole päällä. Nyt emme saa heistä toista kuvaa enää!" Elizaveta motkotti ja Kiku ihmetteli kaikkia nappuloita. Berwald oli lehahtanut punaiseksi. Hän oli aivan unohtanut, ettei ollut Mathiaksen luona Tanskassa, vaan kaikkien nyt virnuilevien valtioiden ympäröimänä. Gilbert ja Francis tulivat onnittelemaan Mathiasta mahtavasta vedosta ja Mathias virnuili takaisin, vaikka ei halunnutkaan myöntää pettymystä, kun Berwald nousi sohvalta punaisena ja painui ulos ovelta. Tino oli seurannut tilannetta ja hän oli iloinen vanhan rakkaansa onnesta. Berwald ja Mathias sopivat hyvin yhteen ja hän toivoi, että Berwald voisi vihdoin Mathiaksen avulla unohdettua menneet. Tino ei halunnut miettiä Ruotsia enää elokuvan pahiksena, vaan muistaa vain hyvät ajat kun he olivat yhdessä. Oikeastaan ainoa minkä Tino halusi, oli vain unohtaa sen ajan kun hän vietti Ivanin luona. Ludwig nousi pöydästään yhdeksän aikaan ja kokosi kaikki ympärilleen jakaakseen huonenumerot ja viikko ohjelman. Tino sai huomata ilokseen, että hänen toisella puolellaan asustaisi Eduard! Toisaalta toisella puolella oli Elizaveta joka varmaan yrittäisi murtautua yöllä hänen huoneeseensa ottaakseen kuvia. Eli oli nimittäin useamman kuin kerran ihastellut kuinka söpöltä hän näytti nukkuessaan. Tino päätti varmistaa lukon toimivuuden ensimmäisenä asianaan päästyään huoneeseensa.
"Mennäänkö?" Eduard kysyi ja he lähtivät kaksin kulkemaan kohti MH:n asuinkerrosta.