Tämä on vähän kuin jatkoa edelliselle tarinalleni, KH1 The Real Storylle. Jos kiinnostaa, sen voi lukaista ensin :D. Jos ei, mitäpä suotta tuhlaamaan aikaa. Tämäkin on suhteellisen vanhaa tekstiä (siskolle kirjoitettu), vuosilukuja en löytänyt vihkosta. Tämä jäi aikoinaan kesken ja funtsin, että jos kirjoittaisin sen tässä kesällä loppuun. En muista enää alkuperäistä ajatusta lopulle, mutta jos se ketään lohduttaa, en usko että ajatuksia edes pahemmin oli 8D. Tämä tarina näyttää keskittyvän paljon tarkemmin Cloudiin ja Sephyyn ja Sora&Riku -pariskunta häslää enempi taustalla. Ehkä.

Saa antaa palautetta tietysti ;D. Tiedän, että lukijoita on kumminkin! (...ehkä)

(Peeäs jos jota kuta kiinnostaa, olen kirjoittanut myös FF7-puolelle suomenkielistä Vain elämää ei sen enempää -ficciä, pakko mainostaa, koska sen kirjoittaminen on ollut tosi hauskaa!)

LILJA

"Kuti kuti kuti", Sephiroth lässytti kuin lapselle ja hiveli valkoisella liljalla Cloudin poskia ja nenää ja korvia. Cloudin vaaleat liljanväriset hiukset leijailivat tyynyllä kuin enkelin sädekehä ja valtavasta kokoseinäikkunasta valuva valo sai ne hohtamaan ja kimaltelemaan. Aamuaurinko yritti parhaansa tehdäkseen tilanteesta romanttisen. Sephy istui sängynlaidalla hopeiset hiukset nutturalla ja epätoivoisesti yritti herättää rakastettuaan. (Ai jai, oliko ollut miten rankka yö? ;D) Lopulta Cloud ynähti ja aivasti. Ja aivasti uudestaan. Ja aivasti vielä kerran. Sitten hän vihdoinkin avasti silmänsä ja tuijotti toinen silmä harittaen kukkaa.

"Mitä? Minulle? Sinulta?" Cloudin ilme kirkastui jokaisen sanan myötä. "Voi Seph-"

"Ihan miten haluat", Sephy sanoi virnistäen ja viskasi liljan Cloudin vatsan päälle. "Mutta jos valkoisen on tarkoitus kuvata puhtautta ja viattomuutta, sinuun se ei kyllä enää päde. Viattomuutesi loppu siihen paikkaan kun lemppasit Aerithin ja muutit minun asuntooni."

"Mutta-" Cloud nosti liljan käteensä.

"Ai niin, olihan sinulla vielä 'Zaaaa-aaack', eikö ollutkin?" Sephy virnisti vielä julmemmin ja iski silmää. Cloud punehtui muistellessaan ruikuttamistaan Hollow Bastionissa – Sephirothilla oli ilkeä ja petollinen muisti.

"Noh, Cloud, tulehan aamupalalle niin päästään päivän töihin", Sephy hoputti.

"Töihin?" Cloud hieroi silmiään ja laahusti vaatekaapille etsimään vaatteitaan. "Mistä lähtien sinä olet tehnyt töitä?"

"Siitä lähtien kun kyllästyin istumaan kotona", lausahti Sephy kuivahkosti. "Tämän kylän ihmiset eivät muutenkaan arvosta minua, tiedä sitten mistä johtuu. En paljoa viitsi hengata baareissa, joissa porukka on valmis soittamaan poliisit paikalle heti minua varten kun pikkuisenkin liikahdan."

"No mistäköhän johtuu?" Cloud tuijotti Sephyä silmät viiruina samalla kun yritti kiskoa paitaa päälleen. "Miten olisi se kun sytytit suutuspäissäsi yhden talon tuleen ja tulipalo levisi ja sen jälkeen koko kylä oli tuhkaa vain. Tai mites se kun sait uuden miekan ja sinun oli pakko testata sitä ja entäs se kun-"

"Voi Cloud", Sephy voihkaisi ja harppoi Cloudin viereen teatraalisesti. "Mitä kamalia muistoja haudotkaan mielessäsi! Onneksi ne eivät estä kuumia tunteitasi minua kohtaan-"

Sephy kiskaisi Cloudin paidan helman alas ja läpsäytti Cloudia selkään virnuillen sephymäisesti.

"Anna minun edes pukea itse!" Cloud tuskastui ja viskasi henkarila pois juoksevaa Sephyä. "Eikö se riitä että saat riisua minut!"

"Hähää!" kuului alakerran keittiöstä. Ilmeisesti ei riittänyt.

Cloud huokaisi ja poimi pudonneen liljan lattialta. Mistä sekin oli ilmestynyt? Oliko Sephy oikeasti hankkinut sen hänelle? Cloud puristi kukkaa rintaansa vasten silmät loistaen.

Cloud pomppi alakertaan kukka mukanaan ja asetti sen tyhjään kahvipannuun, kun ei muuta keksinyt. Mielessään Cloud lupasi joskus jaksaa antaa sille myös vettä.

Sitten Cloud kääntyi Sephyn puoleen. Sephy oli avannut nutturansa ja hiukset peittivät hänen leveän selkänsä kuin viitta. Sephy istui keittiön pöydän ääressä kädessään paperi, johon hän teki merkintöjä.

"Ei hän… ei hän… eip, ei ole enää elossa… ahaa… ei hän… hänet listin jo…" Sephy mutisi ja vilkaisi myös pöydällä olevaa kalenteriaan toisinaan.

"Työsi on…?" Cloud osoitti sormellaan paperia silmät pyöreinä.

"Ah, kyllä", Sephy sanoi naama loistaen.

"Palkkamurhaaja?" Cloud ehdotti lauseensa loppuun.

"Ei sentäs palkka", Sephy heilautti halveksuvasti kättään. "Ihan pelkkä murhaaja, kiitos. Pitää lihakset vetreinä, tiedäthän. Ja tämä tässä on inhokkilistani. Ihmiset joista en pidä joutuvat listalleni välittömästi."

Cloud nielaisi kevyesti ja kumartui lukemaan nimiä listasta.

"Enhän minä tunne täältä ketään."

"Et varmaan", räkätti Sephy. "Suurin osa on koulu- ja opiskeluaikaisia tuttuja. Pilkkasivat hiustenväriän, ilkimykset. Mutta minä kostan… hah! Paha saa aina palkkansa! Ei kannattaisi kiusata muita!"

"Sephy", Cloud katsoi Sephya taas silmät viiruina, syyttävästi. "Sinä olet itsekin paha ja kiusaat muita jatkuvasti."

"Nyt ei puhutakaan minusta, Cloud-hani", Sephy lepytteli ja alleviivasi listasta yhden nimen.

Cloud kumartui lähemmäs. Se oli Kuja.

"Kuja? Hänkö on seuraava kohteesi?" Cloud kysyi voihkaisten ihmetellen mitä Sephyllä oli häntäkin vastaan.

"Kyllä", Sephy kirskautti hampaitaan. "Se ylpeä vilauttelijapelle on pian miekkani saalista!"

"Vilauttelija?" Cloud mutisi etsiessään itselleen jo syötävää.

"Siitähän sinä pidät", Sephy sanoi matalalla äänellä venyttäen sanojaan ja löysi leipäveitsen korvastaan.

"Au. Mikä brutaali nuorukainen sinä oletkaan, Cloud!"

"Ethän sinä tiedä, jos Kuja olisi muuttunut vuosien varrella kuinka mukavaksi ihmiseksi!" Cloud huudahti.

"Kerran mätä, aina mätä", Sephy irvisti. "Usko pois. Sillä jätkällä on uskomaton itsensä esittelyn tarve."

"Että mitä?"

"Näet kyllä."

"Onneksi Kairi muutti pois", Sora sanoi hymyillen peilikuvalleen. "Kyllä! Hyvä, että Kairi kyllästyi meihin ja häipyi!"

"Sora?" Riku ilmestyi oviaukkoon "Mitä sinä teet?"

"Tajusin juuri kuinka onnellinen olen!" Sora hehkutti ja tajusi sitten, että tulija oli Riku. "Riku?! Kuinka pääsit sisälle?! Eivät vanhempani avaisi sinulle ovea! He ajattelevat, että sinä olet vain likainen viettelijä!"

"Ah, älä huoli. Minulla on yhä Keyblade", Riku heilautti avainmiekkaa. "Sen avulla voin aineellistua suoraan sisään."

"Mut-mutta… en minä vain semmoista osannut tehdä!" Sora ulvaisi.

"Hah! Johtuisikohan siitä, että satun olemaan Keybladen aito mestari", Riku virnisti.

"Minusta koko Keyblade on epäilyttävä", marmatti Sora. "Meidän olisi pitänyt jo tuhota se. Ehdimme jo sulkea kaikki Keyholet."

"Ah, siitä on vain hyötyä", Riku kuittasi. Miten vähän hän tiesikään.