Iltaisen Tokion kaduilla oli rauhallista ja aurinko oli laskemassa. Tuuli hieman, mutta kadulla kulkeva, tummahiuksinen tyttö tuskin huomasi tuulta, sillä hänellä oli paljon ajateltavaa. Hänen nimensä oli Chiba Akemi ja hän oli 14-vuotias. Hän opiskeli Juuban Municipal Junior High Schoolissa. Hänen ihonsa oli vaalea ja hän oli laiha. Hänen silmänsä olivat siniset. Hänellä oli yllään valkoinen, pitkähihainen pusero, jonka edessä oli punainen rusetti. Hänen hameensa oli sininen ja hameen helma yletti hänen polviinsa asti. Hänen jaloissaan oli valkoiset sukat ja mustat kengät. Hän piti oikeassa kädessään mustaa koululaukkua ja hän oli palaamassa kotiin.
"Kun täytin 14, aloin nähdä unia, jotka eivät tunnu tavallisilta unilta. Luokassa en ehdi pohtia näkemiäni unia, mutta vapaa-ajalla ehdin ajatella näkemiäni unia", Akemi ajatteli.
"Minä näin sen ensin!" joku huusi niin kovaa, että tummahiuksinen tyttö säikähti. Hän käänsi katseensa oikealle nähdäkseen kaksi poikaa, jotka näyttivät riitelevän jostain.
Ulkonäön perusteella molemmat pojat olivat ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Kummankin pojan iho oli ruskettunut ja he olivat laihoja. Toisella pojalla oli ruskeat hiukset ja ruskeat silmät. Hänellä oli yllään vihreä pusero. Hänen jaloissaan oli mustat housut ja mustat kengät.
"Et nähnyt!" huusi vaaleahiuksinen poika, jolla oli yllään sininen pusero. Hänen jaloissaan oli harmaat housut ja hänen kenkänsä olivat mustat. Kyseisen pojan silmät olivat vihreät.
"Ilkimykset!" Akemi suuttui, kun hän näki, minkä takia pojat riitelivät. Pojat riitelivät valkoisesta kissasta ja toinen poika veti sitä hännästä ja toinen etu-tassuista. Akemi piti eläimistä. Hän ei voinut sietää eläinrääkkääjiä.
"Jättäkää tuo kissa rauhaan!" Akemi ryntäsi sinne, missä pojat olivat.
"Mitä?!" blondi huusi, ennen kuin ryntäsi säikähtäneenä pakoon toisen pojan seuratessa hänen esimerkkiään pudottaen kissan maahan.
"Kävisivät itsensä kokoisen kimppuun", Akemi sanoi. Hän kumartui alemmas ja laittoi laukkunsa polviensa päälle nostaen kissan syliinsä. "Ei hätää, pikkuinen".
Kissa katsoi tummahiuksista tyttöä uteliaana vihreillä silmillään, ennen kuin alkoi raapia otsassaan olevaa laastaria etu-tassuillaan.
"Etkö pidä otsassasi olevasta laastarista?" Akemi kysyi uteliaana. Hän tarttui laastariin oikealla peukalollaan ja etusormellaan vetäen laastarin kissan otsasta mahdollisimman varovasti, jotta kissaan ei sattuisi. Kun hän oli ottanut laastarin pois, hän huomasi, että kissan otsassa oli kultainen puolikuu-symboli:
"Miksi kissan otsassa on tuollainen kuvio?"
Yllättäen kissa hyppäsi Akemin käsistä lähelle pysäköidyn, punaisen auton katolle katsoen häntä edelleen.
"Vaikutat olevan kunnossa. Hyvä", Akemi otti laukun vasempaan käteensä ja nousi täyteen pituuteensa lähtien siihen suuntaan, jossa hänen kotinsa oli. Matkan aikana hän pudotti laastarin lähellä olevan bussipysäkin roskikseen, sillä hän ei tarvinnut sitä.
Lopulta Akemi saapui isolle, harmaalle kerrostalolle, jonka ulko-ovet olivat lasiset ja joissa oli harmaat kahvat. Hän työnsi toisen oven auki sulkien sen perässään mennessään aulaan. Aulan lattia oli harmaa ja seinät olivat valkoiset. Aulan vasemmalle seinälle oli kiinnitetty asukasluettelo, jossa luki kaikkien kerrostalon asukkaiden nimet. Aulan oikealla puolella oli seiniin kiinnitetyt, harmaat postilokerot ja tyttö käveli yhden lokeron eteen. Kyseisen lokeron numero oli 105 ja numeron yläpuolella olevassa, pienessä nimilaatassa luki Chiba Mamoru, Chiba Akemi. Tyttö avasi lokeron ja otti sieltä sanomalehden. Suljettuaan lokeron oven, hän lähti kävelemään yläkertaan lähellä olevia portaita pitkin. Lopulta hän pysähtyi ruskean oven eteen. Oven kahva oli harmaa. Oven vasemmalla puolella olevassa nimilaatassa oli sama numero ja samat nimet kuin nimilaatassa, jonka alapuolella oli ollut se postilokero, josta Akemi oli ottanut sanomalehden.
Sinisilmäinen tyttö otti avaimen hameensa oikeasta taskusta työntäen sen lukkoon avaten ja sulkien oven perässään:
"Isoveli, olen kotona!"
Asunnossa oli hiljaista. Eteisen vasemmalla puolella olevasta kenkätelineestä puuttui yksi kenkäpari ja naulakosta puuttui sininen takki.
"Veli taitaa olla koulussa. Vai opiskeleeko hän neljän luokkatoverinsa kanssa?" Akemi pohti.
Asunnon lattia oli harmaa ja seinät olivat valkoiset. Eteisen lähellä oli pieni keittiö, jossa oli ruskea pöytä. Pöydän molemmilla puolilla oli kaksi tuolia. Keittiön oikealla puolella oli oviaukko, joka johti olohuoneeseen. Olohuoneen seinällä oli iso, musta taulutelevisio ja olohuoneen keskellä oli vihreä sohva. Sohvan edessä oli ruskea pöytä. Olohuoneen vasemmalla puolella olevalla seinällä oli kolme ovea. Yksi ovi oli ruskea ja sen vasemmalla puolella oli kaksi, valkoista ovea. Keskimmäisen oven takana oli kylpyhuone. Valkoisen oven takana oli Akemin huone. Ruskean oven takana oli Mamorun huone.
Tyttö laittoi sanomalehden ja avaimen keittiön pöydälle ja suuntasi kulkunsa ovelle, joka oli kylpyhuoneen vasemmalla puolella. Hän työnsi oven auki. Hänen huoneensa lattia oli harmaa, mutta sillä oli valkoinen matto. Huoneen oikealla puolella oli ruskea vaatekaappi. Vaatekaapin oikealla puolella oli vaaleansininen kirjahylly, jossa oli mangaa ja muita kirjoja. Vaatekaapin vasemmalla puolella oli ruskea lipasto, jonka päällä oli lukulamppu ja sininen herätyskello, sekä hiusharja. Lipaston lähellä oli sänky, jonka päällä oli tummansininen peitto. Sängyssä oli valkoinen lakana ja valkoinen tyyny. Vuoteen takana oli ikkuna, jonka oikealla ja vasemmalla puolella oli violetit verhot. Vuoteen edessä oli siniset tohvelit. Huoneen vasemmalla puolella oli ruskea pöytä, jonka edessä oli musta tuoli. Pöydällä oli kyniä ja kirjoja, sekä harmaa, kannettava tietokone ja kuulokkeet. Huoneen valokatkaisija oli pöydän ja valkoisen oven välissä. Huoneen tapetti oli vaaleansininen.
Akemi istui pöydän edessä olevalle tuolille. Sitten hän otti kirjat laukusta ja laittoi laukun pöydälle ryhtyen tekemään läksyjä. Vähän ajan kuluttua hän oli tehnyt läksyt. Hän käveli vuoteen eteen ja istui sille. Hän riisui kengät jaloistaan ja laittoi ne sängyn viereen. Hän asettui makaamaan sängylle sulkien silmänsä:
"Ehkä ehdin nukkua vähän, ennen kuin veli palaa kotiin". Akemi nukahti melkein heti.
XXXXXX
"Prinsessa Chikyū, vaikutat huolestuneelta", joku sanoi Akemin oikealta puolelta ja hän käänsi katseensa kyseiseen suuntaan nähdäkseen tytön, jolla oli pitkät, vaaleat hiukset. Tytön hiukset oli kammattu kampaukselle, joka toi mieleen saparot. Tyttö oli pukeutunut valkoiseen mekkoon, jossa oli kultaista kirjontaa ja hänen ihonsa oli vaalea. Tyttö oli laiha. Hän näytti 17-vuotiaalta. Hänen kasvojaan ei näkynyt kunnolla.
"Joku ei pidä siitä, että sinä ja veljeni rakastuitte toisiinne", Akemi yllättyi siitä, mitä hän sanoi vieraalle tytölle. Hän katseli ympärilleen huomatakseen olevansa huoneessa, joka oli tosi iso. Jopa vuode, jolla Akemi ja vieras tyttö istuivat, oli iso. Vuoteen peitto oli tummansininen, lakana oli vaaleansininen ja tyynykin oli vaaleansininen. Huoneen lattia oli valkoinen, kuten seinätkin. Akemi huomasi, että hän oli pukeutunut tummansiniseen mekkoon ja hänen jaloissaan oli tummansiniset korkokengät. Kyseinen mekko, korkokengät ja se, että häntä oltiin sanottu prinsessaksi sai hänet punastumaan ja hermostumaan.
Huoneen oikealla puolella oli iso peili, jonka vasemmalla puolella oli valkoinen pöytä ja valkoinen tuoli. Pöydällä oli kirjoja ja kyniä. Pöydän oikealla puolella oli violetti sermi ja ruskea ovi, joka oli sen verran raollaan, että sen takana oleviin, seiniin kiinnitetyt vaatetangot näkyivät. Vaatetankoihin oli ripustettu henkareita, joissa roikkui värikkäitä mekkoja. Mekkoja oli tosi paljon ja niiden alapuolella olevien hyllyjen päällä oli paljon korkokenkiä. Huoneen vasemmalla puolella oli lasiovet, joiden takana oli parveke. Lasiovien oikealla ja vasemmalla puolella oli siniset verhot. Huoneen etupuolella oli ruskeat pari-ovet, joiden kahva näytti olevan kultaa.
"Kuka hän mahtaa olla?" Akemi katsoi vieressään istuvaa tyttöä uteliaana. Vaikka hän ei nähnytkään tytön kasvoja, hänestä tuntui siltä, että hän tunsi tytön.
XXXXXX
Prriiiiig!
Akemi avasi silmänsä ja katsoi lipaston päällä soivaa herätyskelloa:
"Kahdeksan illalla. En laittanut herätyskelloa soimaan".
Tyttö sammutti herätyskellon. Sitten hän laittoi kengät jalkoihinsa:
"Menen kävelylle saadakseni muuta ajateltavaa. Olen puhunut veljeni kanssa unista, joita olen nähnyt, mutta hän sanoi niitä vain uniksi. Toisaalta en ole ainoa, joka näkee erikoisia unia. Mamorukin on nähnyt unia, joita hän ajattelee myöhemmin. Hän yrittää olla näyttämättä sitä, mutta huomaan kyllä, jos hänellä on jotain mielessään. Kun olin menossa kouluun tänä aamuna, kuulin Mamorun sanovan, että hän oli nähnyt unta prinsessasta".
"Minä laitoin herätyskellosi soimaan herättääkseni sinut", hieman matala ääni sanoi huoneen ovelta ja Akemi katsoi kyseiseen suuntaan nähdäkseen valkoisen kissan, jonka otsasta hän oli ottanut laastarin pois. "Meidän pitää puhua".
"S..sinä puhut. Näenkö unta?" Akemi tärisi hermostuneena.
"Et näe unta. Olen etsinyt sinua pitkään, Akemi. Nimeni on Artemis. En ole normaali kissa. Voin puhua kiitos sen, että otit otsallani olevan laastarin pois", kissan otsan puolikuu-symboli alkoi hohtaa ja siitä ilmestyi kultainen säde, joka osui Akemin otsaan. Tytön otsaan ilmestyi sinisenä hohtava, Maapallon symboli ja tytön sängylle ilmestyi pyöreä, sininen rintaneula, jossa oli kultainen puolikuu-symboli. Kun kissan otsan symboli lakkasi hohtamasta, Akemin otsan symboli katosi.
"Mikä tämä on?" Akemi poimi sängyllä olevan rintaneulan oikealla kädellään. Häntä hermostutti, mutta uteliaisuus vei voiton.
"Kiinnitä se vaatteisiisi ja sano Moon Power Transform!" kissa sanoi.
"M..Moon Power Transform!" Akemi huusi, kun hän oli kiinnittänyt rintaneulan koulupukunsa rusettiin. Pian hänellä oli yllään valkoinen merimiespuku, jonka hihat ylettivät kyynärpäihin asti. Puvun edessä oli punainen rusetti. Akemin uusi rintaneula oli rusetin keskellä. Hänen kaulassaan oli valkoinen kaulakoru, jossa oli kultainen puolikuu-symboli. Merimiespuvun lisäksi hänellä oli yllään tummansininen minihame, jossa oli punainen raita. Hameen takapuolella, vyötärön kohdalla oli tummansininen rusetti. Tytön jaloissa oli tummansiniset korkokengät, joissa oli nilkkaremmit. Tytön käsissä oli valkoiset hansikkaat, jotka ylettivät kyynärpäihin asti ja olivat kyynärpäiden kohdalta oranssit. Tytön kasvoilla oli punainen silmikko ja hänen otsassaan oli kultainen puolikuu-symboli. "Mitä tämä on?!"
"Sinut on valittu suojelemaan tätä planeettaa Dark Kingdomilta ja etsimään Kuun prinsessa ja Maboroshi no Ginzuishou. Kunnes prinsessa löytyy, sinä saat esittää häntä. Otsassasi oleva symboli on samanlainen kuin prinsessan otsan symboli, mutta sinun otsasi symboli ei ole oikea. Otsasi puolikuu-symboli katoaa, kun oikea prinsessa löytyy. Olet Sailor Senshi, Sailor E", kissa sanoi.
"Sailor E?" Akemi kysyi uteliaana.
"Kyllä. On muitakin Sailor Senshejä, mutta vielä ei ole aika puhua muista Sensheistä", kissa sanoi ja tytön otsassa oleva symboli alkoi hohtaa ja huone muuttui puutarhaksi, jonka pensasaidoissa oli punaisia ruusuja. Puutarhassa oli harmaa, koristeellinen suihkulähde, joka näytti olevan marmoria. Suihkulähteen takana oli palatsi, jonka seinät olivat vaaleanpunaiset. Palatsin katto oli musta. Taivaalla oli kalpea täysikuu ja useita tähtiä.
"Tuo oli Maapallon palatsi Kin. Asuit siellä, kun olit Maan Prinsessa Chikyū. Maapalloa sanottiin Golden Kingdomiksi", kissa sanoi, kun Akemin huone palasi ennalleen.
"Prinsessa? Minäkö?" Akemi istui vuoteelleen. Hän tärisi hermostuneena.
"Kyllä", kissa katsoi tyttöä arvioiden. "Hän ei ollut valmis".
"Apua!" joku huusi ja Sailor E hermostui. Hän nousi seisomaan samalla, kun hänen rintaneulansa alkoi hohtaa sinisenä.
"Joku on pulassa!" Sailor E sanoi, kun hän ja kissa katosivat huoneesta sinisen energian ympäröiminä. Energian kadottua kaksikko huomasi seisovansa Tokion keskustassa.
Taivaalla oli kalpea täysikuu ja useita tähtiä.
"Mitä tapahtui?" tyttö kysyi.
"Senshi-voimasi toivat meidät sinne, missä on ongelmia", kissa sanoi.
Tyttö katseli ympärilleen nähdäkseen lähellä olevan kaupan, jonka näyteikkunoiden takana olevilla hyllyillä oli mallinukkeja, joilla oli yllään vaatteita. Liike taisi olla vaatekauppa. Sen ovet olivat auki ja siellä oli jotain, joka hehkui vihreänä. Vaatekaupan ikkunoiden läpi näki helposti, että joku käveli kaupassa.
Sailor Senshiä pelotti, mutta uteliaisuus vei voiton ja hän ryntäsi kaupan ulko-ovien eteen nähdäkseen, että moni nainen oli pyörtynyt liikeen lattialle. Lattia oli harmaa ja seinät olivat vaaleanvihreät. Liikkeen perällä olevalla pöydällä oli lasiperhonen, joka oli Sailor Senshin kissan kokoinen. Kyseinen lasiperhonen hehkui vihreänä.
Liikkeessä seisoi laiha nainen, jonka iho oli vaaleansininen. Naisen hiukset olivat vihreät ja hänen silmänsä olivat punaiset. Naisen jaloissa oli mustat saappaat ja hänellä oli yllään violetti pusero ja siihen sopiva hame, jonka helma yletti naisen polviin asti.
Eräs nainen istui kaupan lattialla ja nojasi seinää vasten. Kyseinen nainen vapisi ja hän näytti olevan peloissaan. Hän oli laiha, vaaleaihoinen ja ulkonäöstä päätellen hän oli 23-vuotias. Hänen hiuksensa olivat lyhyet ja ruskeat. Naisen silmätkin olivat ruskeat. Hänen jaloissaan oli ruskeat korkokengät ja hänellä oli yllään samanlaiset vaatteet kuin vihreähiuksisella naisella. Ruskeahiuksisen naisen vaatteet olivat turkoosit ja niissä olevat, perhosen muotoiset napit hehkuivat vihreinä, kuten lattialla makaavien naisten vaatteissa olevat napit. Naisen oikealla olkapäällä oli ruskea olkalaukku. Nainen näytti kalpealta ja huonovointiselta:
"Apua!"
"Kukaan ei auta sinua. Vaatteissanne olevat napit varastavat energianne tuohon perhosen muotoiseen jalokiveen. Se on syy, jonka takia laitoin nuo napit kaupan vaatteisiin. Suuri hallitsijamme on tyytyväinen, kun annan tuon jalokiven hänelle", vihreähiuksinen nainen sanoi.
"Lopeta!" Sailor E ryntäsi kauppaan vihaisena. Kaikki pelko oli kadonnut ja tilalla oli iso määrä rohkeutta. Hän ei tiennyt, mistä hänen rohkeutensa oli peräisin, mutta hän ei voinut jäädä sivustakatsojan rooliin. Hänen oli tehtävä jotain.
"Kuka olet?!" vihreähiuksinen nainen kysyi.
"Koodinimeni on Sailor E! Olen oikeuden puolustaja!" Sailor E sanoi.
"Ihan vapisen. Olen Batta, Dark Kingdomin youma!" vihreähiuksinen nainen kohotti molemmat kätensä kohti Sailor Senshiä. Youman käsistä lensi esiin mustavalkoisia perhosia, jotka lensivät tyttöä kohti.
Sailor Senshi väisti hyppäämällä vasemmalle ja perhoset jäivät kiinni mallinukkejen yllä oleviin vaatteisiin:
"Perhoset juuttuivat noihin vaatteisiin? Miten se on mahdollista? Mietin sitä myöhemmin, sillä nyt pitää tuhota tuo jalokivi!"
Akemin rintaneula alkoi hohtaa sinisenä ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi veitsi, jonka kahva oli sininen ja terä oli kultainen.
"Mitä tuo vahva energia on?!" youma huusi ja sulki silmänsä.
"Heilautan veistä", Akemi päätti kun hän huomasi, että veitsen terä hehkui sinisenä:
"Earth Lash!"
Veitsestä lensi esiin sininen energia-bumerangi, joka osui jalokiveen. Krits! Jalokivi hajosi palasiksi, ennen kuin muuttui saveksi ja valui lattialle. Veitsikin katosi.
Jalokivessä ollut, vihreä energia siirtyi kaupan asiakkaisiin. Asiakkaiden vaatteissa olevat napitkin katosivat ja näytti siltä, kuin niitä ei olisi ollutkaan.
"Sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota, Sailor E!" Batta suuttui ja se yritti usuttaa ohjailemansa perhoset Sailor Senshin kimppuun. Kyseiset perhoset eivät kuitenkaan pystyneet liikkumaan, sillä ne olivat juuttuneet vaatteisiin, jotka oli puettu mallinukkejen päälle.
"Nyt on tilaisuus hyökätä hänen kimppuunsa!" Sailor E päätti ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi sama veitsi, jolla hän oli tuhonnut jalokiven:
"Earth Boomerang!"
Tyttö heitti veitsen youmaa kohti. Veitsi pyöri muuttuen sinisenä hohtavaksi sirkkeliksi, joka osui youman keskivartaloon.
"Gryöö!" youma huusi muuttuen saveksi, joka putosi lattialle. Vaatteisiin tarttuneet perhoset katosivat, kuten Sailor Senshin veitsikin.
"Oletko kunnossa?" Sailor E kysyi naiselta, jolla oli yllään turkoosit vaatteet.
Nainen nyökkäsi ja hän näytti voivan paremmin, toisin kuin muut asiakkaat.
"Haen apua!" Sailor E ryntäsi ulos kaupasta ja meni lähellä olevalle sivukujalle.
"Pärjäsit hyvin. Sinun pitäisi pyytää ensihoitajat vilkaisemaan kaupan asiakkaita", Akemin kissa ryntäsi paikalle. "Palaat ennallesi koskettamalla rintaneulaasi. Kun olet palannut ennallesi, voit pyytää lääkärin tänne rintaneulallasi. Rintaneulasi on suunniteltu sellaiseksi, että voit käyttää sitä ja soittaa lääkärille samalla tavalla, kuin käyttäisit puhelinta. Lopetat puhelun ottamalla kätesi pois rintaneulalta. Puhelu on päällä vain silloin, kun haluat sen olevan päällä".
Akemi nyökkäsi ja kosketti rintaneulaa oikealla kädellään muuttuen siviili-hahmoonsa. Rintaneula hohti jälleen ja Akemi alkoi puhua vilkaisten liikkeen yläpuolella olevaa nimeä, jossa luki kadun osoitekin:
"Iltaa. Olen Chiba Akemi. Olen Tokion Lapis Lazuli-liikkeen lähellä. Kaupan osoite on Azabu-Juuban 7 asuinalue Minato-kuon Azabun alue. Lapis Lazulissa on tapahtunut jotain. Kaupan asiakkaat ovat pyörtyneet kaupan lattialle. Yksi nainen on hereillä. Voisitteko lähettää lääkärin tarkistamaan, ovatko kaupassa olevat asiakkaat kunnossa?"
"Hyvä on. Odota siellä. Voit sulkea puhelimen", matala ääni sanoi. Äänestä päätellen puhuja oli mies.
"Kiitos", Akemi otti kätensä pois rintaneulalta, joka lakkasi hohtamasta.
"Miksi ne perhoset jäivät kiinni niiden mallinukkejen päällä oleviin vaatteisiin?" tummahiuksinen tyttö kysyi kissalta.
"Huomasin, että niiden perhosten siivissä oli jotain liiman tapaista nestettä, jonka oli ilmeisesti tarkoitus varmistaa, että ne tarttuvat kohteeseensa. Ne olisivat saattaneet imeä energiasi, jos et olisi väistänyt niitä", kissa sanoi.
Akemi tärisi kuvitellen kissan mainitseman asian. Hänen kannattaisi olla varovainen vihollisen takia. Se tuli erittäin selväksi:
"Ehkä minun pitäisi tarkkailla tilannetta, ennen kuin taistelen. Veli sanoo, että olen joskus kärsimätön. Hän taisi olla oikeassa. Minun pitäisi harjoitella, ennen seuraavaa taistelua".