Yksinäisyys on aina seuranani
Poika katseli talonsa parvekkeelta alas,alas jossa onnelliset kävelivät ja nauroivat. Ei hän ei tiennyt mitä nauraminen ja onnellisuus tuntuivat,joskus hän oli sen tiennyt mutta ei enään.
Pojan siniset silmät seurasivat kaikkia jotka kulkivat kadulla. Hän naurahti ja otti askeleen taakse,ei hän olisi tehnyt niin jos voisi, mutta hän olikin liikkunut reunalle. ´Voit hypätä. Mitä sitten tapahtuu,kuolema? Ehkä,ei mitään väliä.´pojan mielessä puhuvat äänet sanoivat.
Joku katsoi sattumalta ylös ja huomasi pojan,pojan joka otti askeleen reunan yli. Nuori poika tippui ainakin viisi metriä alas kadulle.
Poika tunsi kipua kun hän osui katuun, poika tunsi kuinka jotain valui hänen otsallaan.Hän kuuli ihmisten tulevan hänen luokseen kysellen onko hän hengissä,ihan kuin ne välittäisivät oli pojan viimeinen ajatus ennen pimeyttä.
Kolmen päivän päästä sairaalassa
Poika heräsi ja katseli valkoista huoneeta ihmeissään. Poika nousi istumaan vaikka hänen päänsä tuntui räjähtävän.
"Ai heräsit. Miten voit,haluatko vettä tai jotain?" kysyi henkilö joka oli juuri tullut huoneeseen.
Naruto katsoi henkilöön tajuamatta ensin mitään,joku nainen kyseli häneltä jotain.
"Mi...missä mä oon?"poika kysyi .
"Olet Konohan sairaalassa. Tipuit kotisi parvekkeelta. Muistatko?" nainen vastasi.
"Mmm. Joo muistan."Poika sanoi katsellen ikkunaan.
"Niin emme tienneet kuka olet,joten mikkä on nimesi ja ikäsi, ja miten saamme vanhemmillesi tiedon?"nainen kyseli.
"Mä oon Naruto...Naruto Uzumaki. Oon 13 vuotta." Nartuo vastasi.
"Entä..."naine jatkoi lopettaen lauseen kun Naruto vain pudisti päätään.
Nainen poistui jättäen Naruton yksin. ´Selvisin. Miksi olen täällä, kuka ja miks se autto mua?´ Naruto mietti käyden takaisin makuulle. Naruto kuuli koputuksen ovelta mutta hänen päänsä oli jo niin kipeä että hän pyörtyi,ovesta tulevat hengilöt juoksivat pojan luokse antaen jotain lääkettä.
Naruto oli ollut sairaalassa jo pari päivää, viimein hän pääsi pois,hänellä oli vielä paljon mustelmia,naarmuja ja side otsallaan. Hänen oli käsketty tulla takaisin jos häntä huimaisi tai jotan.
Naruto pääsi kotiinsa sisälle,hän kuuli mutinaa keittiöstään ja juoksi sinne, kaksi miestä hyvin asiallisen näköisiä.
"Mittä hittoa te teette mun kodissa?! Ulos!"Naruto huusi.
"Älä poika puhu tuolla kieleelä meille. Saimme tiedon että asut täällä yksin,iloman aikuista ja et käy koulua. Joten me järjestimme sinulle kodin ja koulun." Toinen miehistä sanoi katsoen Narutoon.
"Mitäh? Ei mä en lähe jonku idiootin luokse asuun."Naruto sanoi tuntien kyyneleet silmissään.
"Hei poika älä itke,kaikki muuttu vaan paremmaks usko pois. No haeppas jotain tavaroitasi jotka haluat mukaan ja sitten mennään." sama mies sanoi,mutta ymmärtäväinen katse silmissään.
Miehet seurasivat Nartuoa ylös, Naruto otti hupparin ja paidan mukaan luoden taloon viimeisen katseen. Miehet olivat jo lähdössä alas mutta Naruto juoksi parvekkeelle luoden viimeisen katseen maisemiin,hän lähti alas miesten perässä.
Mieht olivat jo kuljettaneen Narutoa pitkän matkan mutta viimein he tulivat perille,Naruto katsoi ikkunasta nähden hienon ja ison talon,pihassa oli muita lapsia ja siellä seisoi joku.
Naruto seurasi miehiä tuon uuden miehen luokse.
"Hei. Sinä olet siis Naruto? Mukava tavata, voit kutua minua Irukaksi." mies sanoi.
"Moi."Naruto vastasi katsellen maahan.
Iruka ohjasi Naruton sisälle taloon joka oli lastenkoti, Naruton meni huoneeseen jonka Iruka sanoi olevan hänelle. Huone oli pieni mutta viihtyisä, Naruto istui vuoteelle tuli huoneeseen ja katsoi Narutoa jota hän ei osannut lohduttaa mitenkään.
