A/N: Tämän oli tarkoitus olla lyhyt one-shot äkillisen inspiraation tuloksena, mutta tarina venyi pitkäksi ja hyvin pätkäiseksi kokonaisuudeksi, ja julkaisen pötköt nyt erillisinä (äärimmäisen lyhyinä) chaptereina. Olen aika kokematon historiallisiin tapahtumiin liittyvissä teksteissä, joten ottaisin mielelläni neuvoja (=kritiikkiä) vastaan, kuten myös maannimien/ihmisnimien käytössä (nyt käytän molempia jollain oudolla logiikalla).
Ikäraja on vähän varovainen.
Sanoja: 250 (tämä on tarkoituksellista ;D)
.
.
Suomi liitetään suuriruhtinaskunnaksi Venäjään. Kamppailu tuntuu jatkuneen ikuisuuden, mutta silti loppuvan ennen kuin sen ehtii käsittää.
Tinon mielessä pyörii hämmennys ja historia vaikuttaa nivoutuvan itseensä siinä sumussa. Hän ei oikein ole varma mistään, mutta tuntuu kuin jotain olisi muuttunut pysyvästi, eikä hän halua sen muuttuvan, ei halua joutua miettimään maailmaansa uusiksi.
Hän on niin tottunut Ruotsiin, yhteiseen elämään ja kotiin, kun Venäjä taas on niin kylmä ja vieras, hymyilee liikaa ja hieman liian leveästi. Venäjän silmät ovat tyhjät ja tunteettomat, eikä Tino osaa lukea niitä kuin Ruotsin silmiä. Suomi ei pysty muistamaan muuta kuin Ruotsin sen jälkeen, kun tämä raahasi hänet sivistykseen. Se oli kai Ruotsin tapa välittää, ja Tino arvosti häntä siitä, tavallaan.
Venäjä ei suuremmin välitä Suomesta. Tinolle jää aikaa asettua henkisesti uudelle paikalleen, koska tällä kertaa hän ei tule pääsemään takaisin Ruotsin luokse.
Venäjän talo on suuri ja kylmä. Siellä kävellessä askeleet kaikuvat ontosti seinistä, ja valo ei riitä valaisemaan huoneiden nurkkia.
Katsoessaan ikkunasta ulos lumiseen maisemaan hänestä tuntuu, että taivaan lohduton sini on Berwaldin silmät tämän katsoessa Tinoa, silmät ilman onnea ja tyytyväisyyttä. Maan lumivaippa on heidän parisänkynsä toisen puolen sileä pinta, kun Tino miettii, missä Berwald on, ilta illan jälkeen. Tino voi kuvitella, että putoavat lumihiutaleet ovat kyyneleet, joita ei ollut Ruotsin silmissä, kun Suomen oli pakko kävellä Venäjän kanssa pois.
Ivan antaa Suomelle enemmän oikeuksia kuin Ruotsi koskaan. Suomi saa rakentaa omaa kulttuuriaan ja kieltään vapaammin, mutta Venäjä haluaa hänet mahdollisimman kauaksi Ruotsista.
Suomi ei ole siitä vihainen, eikä Ruotsi yritä vieläkään ottaa yhteyttä.
.
.
